Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Jos tuo oja on vain 4-7 metriä leveä, voi mielestäni hoitovaihtoehdon ”jättää hoitamatta” unohtaa.
Koska kohde ei välttämättä edellytä hoitohakkuuta juuri tulevana talvena, mahdollisuudet odottaa talvea, jolloin jäädytys varmasti onnistuu, paranevat.
Koska oja on noinkin kapea, aiheuttaa se myös sen, että moton koko paino ei tule missään vaiheessa pistekuormana jäälle (paljonko se nyt on tuo moton kokonaispituus?).
Jos itselläni olisi tuollainen kohde, en edes miettisi muita kuin lisäjäädytys + rankapeti vaihtoehtoa. Se on nopein ja kustannustaloudellisin vaihtoehto.
Terv. 6tukki
Lukaisin vielä uudelleen viime kesäkuun TM Rakennusmaailmasta pienen käyttötestin Stihlin MSA 160 C akkusahasta. Testaaja ylisti sahaa aivan täysosumatuotteeksi.
Yllätys oli minullekin, kun testissä kerrottiin tuollaisen akkusahan yhdellä latauksella sahattavan lähes saman verran kuin bensiikäyttöisen mökkisahan tankillisella. Saha pystyy testaajan mukaan myös paksuihin runkoihin (12 ” laippa).
Sahan painoltaan 4,6 kg hinta oli 600 euroa ja uuden akun hinta 280 euroa. Testaajan mielestä akun hinta oli edullinen?
Yritin tuossa miettiä mistähän ruotsin kielen sanasta tuo vänkäri olisi johdettu, mutta ei vaan naksahda…
Koillismaalta muistan vänkäämisestä sellaisen sanonnan, että ”älä vänkää vastaan” = älä väitä vastaan.
Taitaapa olla jo yli 40-vuotta aikaa siitä, kun viimeksi käpyjä myyntiin keräsin. Mutta seitsemän vuotiaasta tuonne 15 vuoden korville männynkäpyjä keräsin veljieni kanssa joka ikinen talvi. Marjanpoiminnan ohella käpyjen keräys oli ainakin meidän perheessä ihan merkittävä tulojen lisääjä.
Savotoita oli alueellamme mielestäni harvoin, joten keräsimme pääosan kävyistä pystypuista. Puihin nousu oli siinä iässä helppoa. ”Kääppäämällä” mentiin melkein puuhun kuin puuhun, ainoastaan yläosastaan ”silkkikuorisiin” mäntyihin käytimme apuvälineenä vahvaa rautalankalenkkiä + kapulaa.
AnttiP:lle sen verran lisäinfoa, että odotat ensin luonnonjään syntymistä (esim. 10 cm vahvuiseksi). Putsaat sitten lumikolalla reitin yli ojan esim. 10 metrin leveydeltä siten, että lumesta teet tiiviit lumivallit poikki ojan puhdistetun alueen molempiin reunoihin.
Nyt voit laittaa 6 metriset rangat poikki ojan puhdistetulle jään pinnalle
(esim. 6 metrin leveydeltä ranka kiinni toisen kyljessä). Kairaat varalta ylimenokohdan molempiin päihin reiät ja pumppaat vettä rankojen päälle. Veden jäädyttyä kunnolla korotetaan lumivalleja sekä ylä- että alavirranpuolelta, ladotaan poikittainen rankapeti (vieri viereen) pitkittäisen päälle ja taas pumpataan ylimenokohdalle lisää vettä.
Lumivalleja (tavallaan siis muotteja jäätyvälle vedelle) tulee korottaa niin monta kertaa, että saadaan ylityskohtaan käytettävän kaluston painon edellyttämä jään paksuus. Rankapetillä vahvistettu ylimenokohta toimii tavallaan yhtenäisena laattana tasaten pistekuormitukset laajalle alueelle.Tällaiseen jäädytykseen kannattaa ryhtyä, kun on tiedossa useamman päivän pakkasjakso. Jäädytyksen voi tehdä tietysti myös useamman viikon aikana.
Tällaisilla ristiranka- ja jopa ristitukkipedeillä suomalaiset sotajoukot ylittivät viime sotien aikana melkoisia suoalueita hyvinkin raskaalla kalustolla.
Vielä lisäyksenä tuohon ylityskohdan lisäjäädytykseen, niin työhön tuossa sinun kohteessasi tarvitaan vai lumikola (reuna-vallien tekoon lumesta), jääkaira ja polttomoottorilla toimiva pumppu.
Ylitykseen käytettävä kalusto tietysti määrittelee jäädytyksen paksuuden. Yhtenäinen 50 cm teräsjää kantaa varmuudella 10 tonnia ja 60 cm jää 12 tonnia. Ristikkoon asennettu rankapeti parantaa ylityskohdan kantavuutta merkittävästi.
Tavanomaisin konsti meidän seudulla tuollaisten virtapaikkojen ylityksiin on ylityspaikan jäädytys pakkasaikaan. Jääkannen vahvistukseksi voidaan laittaa lisäksi pitkittäin + poikittain rankapeti (vrt. betonin terästys). Kymmenisen metriä leveän ”joen” (meillä tuota vielä kutsutaan ojaksi) vahvistus lisäjäädytyksellä + rankapedillä on aika pikkujuttu. Kuviollahan ei tarvitse joka vuosi kulkea ja toimenpiteet suunnittelemalla/keskittämällä puun kasvukierron aikana ei montaa jäädytystä tarvitse tehdä.
Yksi tapa nostaa suomalaisen metsäteollisuuden hintakilpailukykyä on panostaa entistä enemmän puutuotteiden jatkojalostukseen sekä aivan uusien innovaatioiden kautta merkittäviin, kansainvälisiä markkinoita kiinnostaviin tuotteisiin. Tällaisille tuotteille ei suomalainen palkkataso tai päämarkkina-alueiden etäisyys ole liian suuri rasite. Metsäteollisuuden tulisikin ainakin tuplata summat tuotekehitykseen yhteistyössä yliopistojen, VTT:n ym. tutkimustahojen kanssa.
Tämä paljon palstallakin parjattu kotimainen palkkataso ei mielestäni ole missään nimessä pääsyyllinen metsäteollisuuden tämän hetkisiin vaikeuksiin enkä oikein usko sitä olevan puutavaran tämän hetkisen hinnankaan. Ei kait puutavara ole viimeisen viiden vuoden aikana käytännössä kallistunut juuri lainkaan.
Suurin syyllinen ongelmiin melkoisella varmuudella on tämä globaali finanssikriisi, joka pikkuhiljaa on vienyt ainakin kehittyneet maat lamaan. Toinen, vaikeasti mitattava tekijä, on tämä sähköinen, bittiavaruuteen luotu kirjoitus-/lukumahdollisuus, jossa mustaa valkoiselle saadaan aikaiseksi ilman paperia.
Olisikohan jopa niin, että alueelta myyntiin tulevasta energiapuustakin maksettaisiin tavanomaista paremmin – meinaan uraanipitoista lannoitevettä on käytössä yhä laajenevalla alueella…