Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Haukiputaalla (lähellä Oulun rajaa) toimii Evolet Oy:n rakeistamo. Tuhkan Evolet Oy saa rakeistamolleen Toppilan kahdelta voimalaitokselta.
Luin ihan muutama päivä sitten uutisen Kalevasta, jonka aiheena oli tuhkarakeistamon suunnittelu Rovaniemelle. Jutun mukaan hankkeen suunnittelu oli jo varsin pitkällä.
Nämä uudet rakeistamot lisäävät varmasti tuhkalannoitteiden käyttöä Pohjois-Suomessa, sillä tuhkalannoitteen rahtikulut tulevat laskemaan merkittävästi.
Ympäristöasioissa maamme on monilta osin vielä kehitysmaa. Jo ihan kotitalousjäteympyröissä minua kismittää tietynlainen välinpitämättömyys. Aivan ensimmäisenä ja melkeinpä törkeimpänä mieleeni tulee monilla paikkakunilla (isoillakin) edelleenkin toteutettava kotitalousjätteiden käsittely. Yksityistalouksiin jaetaan kyllä jätteiden käsittelyoppaita, kerrotaan kuinka kannattaa kompostoida maatuvat jätteet, lajitella paperit, lasit, muovit ja metallit omiin astioihinsa.
Kouluissa opettajat neuvovat ympäristötunneilla oppilaille oikeaa kierrätystä, yksityistaloudet ja taloyhtiöt hankkivat asianmukaiset keräilyastiat ja kaikki toimivat saamiensa ohjeiden mukaisesti.Miten homma sitten toimii? Jäteauto tulee ja tyhjentää kaikki astiat autoon samaan tilaan!
Tällaista matalaotsaisuutta on joskus hyvin vaikea ymmärtää. En sitä ymmärräkään, mutta kun sitä joutuu vielä sietämäänkin…
Löysinkin nettipengonassa sen verran lisätietoa, että koko maa on laserkeilattu vuosiin 2016 – 2018 mennessä.
Uskoisin juuri tuon suuren ikäluokan eläköitymisen selittävän pitkälle tuota työttömyysprosentin säilymistä kohtuullisena. Muistan, kun pari vuotta sitten jokin kuntaliiton publikaaneista kertoi yksistään kuntasektorilta poistuvan eläkkeelle vuoteen 2016 mennessä yhteensä 160 000 työntekijää.
Tämä selittää myös hyvin paljon puhutun huoltosuhteen muuttumista ikävään suuntaan (eli katsotaan montako eläkelläistä on yhtä työssä käyvää kohden).
On täysin selvää, että näemme aivan lähitulevaisuudessa eläkeiän reippaan noston, koulunkäynti tullaan aloittamaan nykyistä nuorempana, sanktioidaan lisää vetkuttelusta opiskeluaikana ja melkoisella varmuudella eläkkeen karttumista parannetaan vielä ainakin seitsenkymppiseksi asti.
Älä hyvämies Leevi tuollaisia mietikkään! Siitähän kärsisi metsiemme monimuotoisuus ja tikat, kun kolopuut kaadettaisiin jo raivausvaiheessa…
Löytyykö jo jostain (esim. netin kautta) tieto, miten ja millä aikataululla tuota laserkeilaukseen perustuvaa kaukokartoitusta Suomessa toteutetaan?
Onko maanmittauslaitoksen toimesta tiedotettu, mitkä alueet Suomesta on jo laserkeilattu?
Ilmeisesti laserkeilauskin edellyttää korkeapainetta ja selkeää säätä, joten voisi arvailla, ettei viime kesän ja syksyn mittaan kovinkaan paljon valmista ole tullut…
Innostuin jo kirjoittamaan siinä määrin, että joudun jakamaan tekstiä kahteen osaan.
Niin, sen verran vielä, että en jaksa lakata hämmästelemästä, miksei tuollaisesta kuuden miljardin kulupotista/ryhmä lohkaista tuntuvaa määrärahaa, joka käytettäisiin psykiatriseen hoitoon, terapioihin ja uusiin lääkkeisiin eli hoidettaisiin nuoria ennaltaehkäisevästi(= hoitoa sairauden alkuvaiheessa, jolloin paranemisennuste on hyvä).
Mielestäni emme voi verrata 50- ja 60-luvun nuorisoa suoraviivaisesti tämän hetken nuoriin yhtäläistämällä heidän mahdollisuutensa edetä elämässään. Muistan itse tuolta ajalta (siis 50- ja 60-luvulta) selkeän eron tämän päivän nuoriin. Silloin nimittäin löytyi huomattavasti helpommin töitä. Jos ei ympärivuotisesti, niin ainakin kesien ajaksi. Tämän päivän alle 25-vuotiaista nuorista esim. Oulun seudulla n. 25 % on jatkuvasti työttömänä ja ihan vain sen takia, ettei kaikille vain yksinkertaisesti löydy mielekästä työpaikkaa. Ennen oli tarjolla monenlaisia ”sekahommia”, nyt vaaditaan lähes paikkaan kuin paikkaan (sikäli kun niitä on tarjolla) vähintään ammatillinen koulutus.
Yksi tällainen nuori syrjäytyessään yhteiskunnasta lopullisesti (muutaman vuoden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen) maksaa meille veronmaksajille vähintään 1,2 miljoonaa euroa. Ajatelkaa, 10 000 syrjäytynyttä nuorta maksaa yhteiskunnalle 12 miljardia euroa!
Kyllä tuollaisesta potista pitäisi voida irroittaa merkittävät määrärahat nuorten monipuoliseen aktivoimiseen, kouluttautumiseen ja työllistämiseen.Sitten tämä alle 35-vuotiaana mielenterveydellisistä syistä eläkkeelle siirtyvä nuorten joukko. Tästä ryhmästä puhutaan valitettavan vähän, vaikka siitä on jo muodostunut yhteiskunnalle eräänlainen aikapommi, joka tulisi saada purettua mahdollisimman pian. Koen suorastaan järkyttävänä sen tosiasian, että meillä siirtyy eläkkeelle mielenterveydellisistä syistä nuoria vuosittain sellainen joukko, että laskiessamme heidän kustannuksensa yhteiskunnalle elinkaarensa loppuun asti siitä muodostuu yhteensä noin kuuden miljardin euron kulut. Meillä siis eläköityy joka vuosi tuollainen nuorten joukko, joka aiheuttaa elinaikanaan n. kuuden miljardin kustannukset!
Tuo julkisen sektorin kalleus tulee näinä matalasuhdanteen aikoina aivan korostetusti jatkuvasti esille. Aivan ilmeisesti sieltä vielä löytyy säästömahdollisuuksia ( mm. päällekkäsyyksien purku, suurempien ja tehokkaampien palveluyksiköiden käyttöönotto ja palvelutuotannon tehostamistoimenpiteet). Kunnallisten palvelujen hinta/asukas vaihtelee eri puolilla Suomea huomattavasti. Hyvät toteutukset tulisi siis saada laajempaan käyttöön.
Toisaalta julkisen sektorin palvelut ovat juuri niitä, jotka kuuluvat hyvinvointivaltion tarjontaan. Millä tavalla leikkaamme kustannuksia koulutuksesta, päivähoidosta, terveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, vanhusten palveluista ja sosiaalipalveluista, ettemme samalla kurjista nimenomaan heikommassa taloudellisessa asemassa olevien jokapäiväistä elämää?
Noin kaksikymmentä vuotta sitten laman aikana leikattiin monia palveluja tuntuvasti. Näitä leikkauksia on viime vuosina maksettu ihan miljardikustannuksin – hyvinä esimerkkeinä näistä kuluista on nuorten eläköityminen mielenterveyspotilaina ja nuorten syrjäytyminen. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin korjaava toiminta…
EK:n resepti tilanteen korjaamiselle on valtion lisätuki yritystoimintaan, eläkeiän huomattava nosto, palkkojen alentaminen ja julkisen sektorin kulujen karsinta. Tällaisten toimenpiteiden sanelu ”yhden tahon” vaatimuksena ei yleensä johda hyvään lopputulokseen. Lama-ajoista selviytyminen on toteutunut yleensä parhaiten ns. kolmikantasopimuksena eli oman osuutensa yhteisten talkoiden hyväksi antavat valtio, työnantajat ja työntekijät.
Melkolailla pitää hehtaareja olla hoidossa, jotta pelkästään oman metsän metsäajoja varten traktori kannattaisi ostaa. Uusi traktori varustettuna asianmukaisilla kärry- ja kuormauslaitteilla maksaa niin huikeita summia, etten millään laskutavalla saa hankintaa taloudellisilla kriteereillä kannattavaksi.
Vanhan traktorin hankinta taas (tunnustan, olen katsellut sellaista hankintamielessä jo pitemmän aikaa) edellyttää hyvää onnea tai ystävää, joka tuntee traktorit perinpohjin. Jotakin ihmeellistä on kuitenkin noiden käytettyjen traktorienkin hinnoittelussa. Tuollaisesta 40 – 50 vuotta vanhasta traktorista pyydetään vielä tällä hetkellä enemmän kuin mitä se on maksanut uutena. Kysyin asiaa tuttavaltani, joka ammatikseen myy traktoreita ja hänen mukaan käytettyjen traktoreiden hinnoittelu perustuu kovaan kysyntään. Hän vakavalla naamalla esitti, että jos löydän vanhan, hyvin pidetyn traktorin kohtuu hintaan, se kannattaa ostaa ihan sijoitusmielessä. Vanhojen traktorien hinnat ovat viime vuosien aikana kuulemma jatkuvasti nousseet.
Saattaa olla, että vaimoni vankasta vastustuksesta huolimatta ostan vielä itselleni käytetyn traktorin. Koska en pysty perustelemaan sen hankintaa talouskriteerein, perustelenkin mahdollisen oston harrastusvälineen hankintana. Kuten tiedämme, harrastukset maksavat…