Olemme aika monelta taholta saaneet viestejä, ettei perinteisillä jalosteilla sahatavara, sellu, paperi jne. olisi maailman markkinoiden tasolla enää kasvuedellytyksiä johtuen kysynnän tasaantumisesta. Siksi erityisesti tutkimustoimintaa on jo viimeistään nyt voimallisesti suunnattava kohti uusia jalosteinnovaatioita. Tutkimuksen pitäminen pelkästään perinteisessä metsän hoidon ja käytön tutkimuksessa vain jarruttaa noiden uusien innovaatioiden aikaansaannoksia.

Kirjoitinkin joskus aiemmin palstalle, että tutkimustoiminnassa jokin taho voisi lähteä hieman helpommasta päästä eli tutkia asioita ja aineita, joiden käyttötarkoituksen kansa on tuntenut jo satojen vuosien ajan. Tarkoitin tervan monipuolisia käyttömahdollisuuksia ja pihkan parantavia, antibioottisia ominaisuuksia. Tiedämme jo myös mäntyöljyn hyvät puunsuojausominaisuudet (joita ei vielä hyödynnetä).
Vaikka tuota öljyä näyttää vielä riittävän lähes tämän vuosisadan ajan, odotan kovasti biodiesel-laitosta myös tänne Pohjois-Suomeenkin. Tällaisten uusien jalostekehitelmien varaan meidän on laskettava metsiemme paranevan tuoton tulevaisuus. Pitäytymällä pelkästään perinteisessä metsäteollisuudessa, poljemme vain paikallaan tai pahimillaan jopa taannumme.

Katsoin oikein Wikipediasta, mitä siellä kerrotaan biotaloudesta ja vapaasti suomennettuna puhumme silloin tuotannosta ja kulutuksesta, joiden taustalla ovat uusiutuvat luonnonvarat.

Metsäteollisuuteen ei ainakaan ulkomaisten omistuksessa olevien, kotimaassamme sijaitsevien laitosten taholta telakkateollisuuden kaltaisia ongelmia ole näköpiirissä.

Saattaa jopa olla, että olemme parin vuoden sisällä tyytyväisiä tuohon STX:n toteutuneeseen kilpailuttamiskuvioon. Helsingin Sanomat jo varsin seikkaperäisesti selosti, miten huonossa hapessa koko STX tällä hetkellä on ja mitä tuon koko manööverin taustalla oikein on… Vastikkeettomat innovaatiotuet eivät riittäneet, vaan nimenomaan pääomalainaa haluttiin. Näin siksi, että STX:n rahoittajat olivat ”jättämässä laivan” johtuen koko STX konsernin huonosta taloustilanteesta.

On mielenkiintoista nähdä kuinka ranskalaiset selviytyvät superristeilijöiden valmistamisessa. Kilpailutustilanteessa ranskalaisilla oli etulyöntiasema suomalaisiin nähden omistihan Ranskan valtio kolmasosan sikäläisestä telakasta. Toisaalta fransmanneilta puuttuu superristeilijöiden suunnittelukokemus eikä tarvittava laaja alihankintaverkostokaan ole kunnossa. Tämä saattaa johtaa loppuvaiheessa todella kalliiden viivästyssakkojen maksamiseen.

Timpan vastuunsiirrto telakkaratkaisusta metalliliiton työntekijöille oli kyllä jo ehdotuksenakin tosi surkea. Olettekos katsoneet metalliliiton kirjapalkkoja? Minä olen ja täytyy sanoa, ettei niistä ole poisottamista! Muutenkin jos yleistyisi sellainen urakkakilpakäytäntö, että urakan saa se firma, jonka työntekijät pudottavat eniten palkkojaan, niin mihin se johtaisikaan…

Viittaan päästöillä kasvihuonekaasuihin, jotka haittajärjestyksessä ovat:
– vesihöyry
– hiilidioksidi
– metaani
– typpioksiduuli

Kysymys on siis aikamoisesta coctailista, joka takuulla ennenpitkää tyrmää meidät kaikki ellemme ryhdy voimallisesti lantraamaan sitä…

Maya – intiaanikulttuurin rapistumiseen taitaa löytyä hieman tavallisempikin selitys kuin ilmaston muutos. Toki ilmaston muutoksellakin saattaa osaltaan olla sormensa pelissä, onhan monet maya-kulttuurin tutkijat todenneet erityisesti kuivuuden ja maaperän eroosion heikentäneen merkittävästi mayojen maanviljelymahdollisuuksia ja siten heikentänyt koko heimon elinmahdollisuuksia.

Ehkäpä todennäköisin selitys tämän intiaanikulttuurin rappiolle löytyy heidän valtarakenteestaan. Maya-intiaanien parhaillaan n. kolmimiljoonainen kansa oli jakaantunut lukuisiin kuningaskuntiin ja heille oli valtataistelujen nimissä ominaista jatkuva sotiminen ja toisiin kuningaskuntiin kuuluvien säälimätön tappaminen. Tämä mayojen ”sisällissota” oli niin tehokasta, että espanjalaisten tullessa 1600-luvulla ryöstöretkilleen, oli maya-intiaanien lukumäärä supistunut jo n. 30 000 henkilöön.

Maya-intiaanien historian kenties kallisarvoisin opetus meille tässä hetkessä eläjille lienee se, että ellemme vaikuta ihmiskuntana nopeasti päästöihimme, voi kohtalonamme ennenpitkää olla sama kuin maya-kulttuurilla. Mittakaava on vain huomattavasti suurempi…