Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Mistä sitten johtuvat nuo 6tukin kärsimykset? Saattaisiko syynä olla aukon koko. Oma ajatteluni lähtee siitä, että parin kolmen hehtaarin aukko on sopiva. Se ei hirviä vielä tunnu houkuttelevan pitemmäksi aikaa. Tietysti tilanne voi olla niinkin, että kyseessä on tienoon ainoa aukko. Onko lehtipuun vesat perattu pois? Mielenkiintoista olisi tutkia, mitkä asiat lopulta ratkaisevat tilanteen. Meillä on lukuisia aukkoja, joissa tilanne on kutakuinkin sama. Siis pieniä paikoittaisia tuhoja, jotka eivät vielä vaikuta metsätalouteen.
Vastauksena Timpalle sen verran, että alueella on 1,5 km säteellä ainakin kolme samanaikaista ja suunnilleen samankokoista aukkoa/männyntaimikkoa. Niillä kaikilla on ollut huomattavia hirvien aiheuttamia vahinkoja. Lehtipuun vesoja on omalle taimikolleni syntynyt yllättävän vähän edellisen omistajan 10 vuoden aikana. Itse olen poistanut pääosan taimikkoon aikanani nousseista. Eikös tämäkin ole hieman kiistanalainen toimenpide mäntytaimikossa? Toiset tutkijat vaativat lehtipuun poistoa mäntytaimikosta ja toiset taas suorastaan suosittelevat esim. n. 10 % osuutta. Ota näistä selvää.
”Mistä sitten johtuvat nuo 6tukin kärsimykset”?
Tuohon on helppo vastata. Taimikkoni ja minun kärsimykset johtuvat yksinkertaisesti siitä, että taimikossani on talvilaiduntanut vuodesta toiseen useamman hirven lauma.
Kyllä mielipiteet voivat erota toisistaan hurjasti. Timpan suhtautuminen hirvivahinkoihin on leppoisa, ymmärtäväinen ja jopa kiitollinen hirvien antamasta avusta taimikon hoidossa.
Itse huomaan kiristeleväni hampaitani joka kerran, kun samoilen vajaan 10 hehtaarin mäntytaimikossani. Kesällä taimikolle tulee ikää 13 vuotta, alue, joka on päätehakkuun jälkeen laikutettu ja kylvetty. Edelleen on nähtävissä, että taimia on noussut hyvin ja pientä tainta nousee rupenaan. Metsäkeskuksen tarkastaja mittasi alueelta 26 kpl 50 m2:n koealaa ja keskimäärin vioittumattomia taimia oli 700/ha ja hirven syömiä, katkomia ja tappamia n. 4000 kpl/ha. Vielä kunnossa olevat taimet ovat alta metrisiä ja säilyneet paksun lumikerroksen suojassa. Heti, kun vuosikasvu pistää hangesta esiin, se syödään. Hengissä on runsaasti hirvien vioittamiakin taimia. Ovat vaan rungoltaan venkuloita ja poikaoksia täynnä. Lisäksi taimien latvaosat muodostuvat moneen kertaan syötyinä pienistä ja vähän isommistakin tupsuista. Lisäksi koko alue on aukkoinen ja taimien pituus vaihtelee suuresti. Meinasi metsäkeskuksenkin kaveri, että on viisainta katsoa, mitä luonto suo ja hirvet antaa kasvaa – mitään ei kannata tehdä.
En siis parhaalla tahdollanikaan voi suhtautua hirvien aikaansaannoksiin leppoisasti, ymmärtäväisesti, puhumattakaan, että olisin kiitollinen, vaikka lantaläjiä taimikosta löytyykin vieri vierestä.
Kyllä mänty meilläkin kasvaisi, jos sen annettaisiin kasvaa…
”Hyvin huolestuttavasti näyttää tuo Gönlannin lämpötila kehittyneen
viimeisen 800 vuoden aikana.”Vietin 2004 parisen viikkoa Grönlannissa ja keskustellessani alkuperäisväestön (inuiittien) kanssa heidän yhteinen huolenaiheensa oli ikijään jatkuvasti kiihtyvä sulaminen. Kävin useillakin paikoilla, joissa ikijää ”valui” mereen. Näillä paikoilla hiljaisuuden katkaisi väliin äänekäs rutina ja välistä kuului aikamoisia paukahduksia. Korkea ikijääseinämä murtui jatkuvasti monivärisinä ja monen kokoisina jäälohkareina mereen. Paikallisten mukaan ikijään purkautumisnopeus on selvästi kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Googletin huvikseni otsikolla ilmaston muutos Grönlannissa ja sain luettavaksi monenlaisten (varmaan monen tasoistenkin) tutkijaryhmien tutkimustuloksista aivan nyt viime vuosilta. Kaikissa on sama perusviesti: jään sulaminen kiihtyy koko ajan Grönlannissa. Viime heinäkuussa todettiin jään sulaneen poikkeuksellisesti tuplanopeudella tavanomaiseen verraten.
Ainakin Grönlannista käsin on vaikea nähdä nopeasti lähestyvän jääkauden uhkaa…
Aika yleisesti on jo valiteltu sitä, ettei taimikonhoitoon tahdo löytää riittävästi ammattitaitoista väkeä. Miisun ehdottama riukuaitauksien teko viimeistään varmistaisi tuon väen riittämättömyyden. En mitenkään pysty motivoimaan itseäni n. 10 hehtaarin hirvien ”teurastaman” mäntytaimikkoni riukuaitaukseen. Kerroppa Miisu, paljonko joutuisin käyttämään kallista aikaani yo. alueen riukuaitaukseen?
Miksi minun pitäisi suojata alueeni kutsumattoman lihakarjan hyökkäyksiltä? Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos alueeni tulee suojata hirviltä, tulee sen tapahtua sen tahon toimesta (tai ainakin myötävaikutuksella), joka vaalii niiden runsaslukuisuutta.
Metsänomistajien taustoja katsottaessa melkoisella määrällä yhteys maatalouteen tai maataloustuottajajärjestöihin on hatara jos sitä on enää lainkaan.
Siksi nyt metsälain muutoksen yhteydessä on hyvä selventää, mikä rooli MTK:lla on metsänhoitoyhdistysten organisaatioketjussa ja ennen kaikkea se, miten mhy:ten kytkös MTK:hon hyödyttää metsänomistajia.Palvelutarjonta, joka ei panosta laatuun ja hintaan, tulee varsin nopeasti tiensä päähän. Mielestäni metsänhoitoyhdistysten tulevaisuuden turvaavat juuri laadukkaat ja kilpailukykyiset palvelut. Toisenlainen strategia johtaa tragediaan…
”Mitenkähän tuo Mhy pitäisi palveluntuottajana ymmärtää?”
Jos lähdemme siitä, että mhy on metsänomistajan edunvalvoja, tulee silloin palvelu (tuottaapa sen mhy tai mhy:n kilpailuttama taho) olla metsänomistajan kannalta järkevin vaihtoehto. Metsänomistajallahan on aina se ”viimeinen sana”.