Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
Poro on parasta padassa, mutta jos se jossain on todella ikävä seuralainen, niin noilla vilkkaasti liikennöidyllä teillä se on suorastaan kamala otus. Tuntuu kuin eläimellä ei olisi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.
Kulkuni katkaisi Taivalkoskella muutama vuosi sitten puolenkymmentä keskellä tietä jaloittelevaa poroa. Toisesta suunnasta paikalle tuli kookas kiito-linja kuorma-auto, joka päästi alppitorvistaan sellaiset toitotukset, että minäkin meinasin hypätä autoni takapenkille. Nämä porot sensijaan käänsivät laiskasti päätään ja kaksi niistä lähti kävelemään uhkaavan näköisinä kohti kuorma-autoa. No, toki niistä selvittiin helpostikin, mutta tuollainen peloton käyttäytyminen autojen taholta tuleeviin kohtaamisiin kertoo paljon eläimen aivotoiminnasta.En ole nähnyt tilastoja, mutta melkoinen määrä niitä jää vuosittain autojen ja junien alle.
Juurikäävän levinnäisyyden pohjoisraja lienee tällä hetkellä suurinpiirtein jossain Kokkola – Iisalmi linjalla. Joko meillä on kokemusperäistä tietoa, millä nopeudella juurikääpä leviää pohjoiseen ja millaisen matkan nuo itiöt voivat lentää suotuisissa olosuhteissa kesän aikana?
Tiedoista olisi hyötyä ainakin tuon nykyisen pohjoisrajan yläpuolisille metsänomistajille.Olethan varma, ettet bongannut pulua (kesykyyhkyä), jossa on aikalailla yhdennäköisyyttä…
Porojen todellinen määrä Suomenmaassa tuntuu olevan samanlainen arvoitus kuin hirvienkin, riippuu siis siitä kuka ne laskee. Poromiesten uskoisin ilmoittavan porojen todellisen määrän aina alakanttiin. Se on kuitenkin varmaa, ettei Lapin jäkälä ole yksin riittänyt ravinnoksi viimeisen 20 vuoden porokannoille. Tämän olen havainnut viimeisten 20 – 30 vuoden aikana esim. Pohjois-Pohjanmaalla, josta Lapin miehen haravoivat jäkälää vuosittain autokuormittain lisärehuksi poroilleen.
Poronlihaa uskoisin tulevan markkinoille melkoisia määriä ohi virallisten tilastojen. Ainakin näissä maisemissa jokainen tuntee tahoja, jotka välittävät sopivasti poronlihaa yksityistalouksille ympäri vuoden. Näin ollen uskoisen olevan poromiesten etu, jos porojen todellinen määrä on vain heidän tiedossaan.
Poroja on mielestäni Pohjois-Pohjanmaallakin muutamilla paikkakunnilla haitaksi asti. Jos tarkastelee haittoja pelkästään metsätalouden näkökulmasta, aiheuttavat porot tuhoja erityisesti heinittyneillä taimikkoalueilla kaivaessaa syötävää lumen alta. Useamman kymmenen poron tokan kaivaessa samalla taimikkoalueella syötävää katkovat ne samalla istutetut taimet tehokkaasti. Korvauksia uskoisin on lähes turha kysellä, niin ylivertaiset oikeudet porotalouden harjoittajat omaa verrattuna maanomistajiin.
Laitanpa vielä yhden syyn, joka saattaa aiheuttaa vaikutelman, että mesimarjan esiintyminen vain huononee ja huononee.
Sehän on mesimarjan (meskun meillä arkikielessä) löytäminen. Nuorimmat sukupolvet ovat menettäneet ”marjapaikkatietokannat” jo muidenkin kuin mesimarjojen kohdalla. Toiseksi, vaikka tiedetäisiinkin, missä mesimarjaa esiintyy, sitä ei löydetä. Ainakin noissa omissa parhaissa mesimarjamaastoissa marjaa tulee poimia siten, että kädellä käännellään aluskasvillisuutta jatkuvasti, muuten jää suurin osa marjoista löytämättä (olen vienyt usein nuoria meskumaastoon ja ne perhana vieköön vain tramppaavat marikot pilalle!).
Yhtä mielestäni monesta muusta marjasta poikkeavaa ominaisuutta ei mesimarjasta ole vielä täällä käsitelty ja se on kypsän mesimerjan monivärisyys. Mesimarjan poimintaa ainakin itse tehostan jatkuvalla ”koittelulla”, koska kypsä mesimarja voi olla hyvin vaalean vihreä, vihreä, vaalean punainen, punainen ja hyvin tumman punainen. Silti näillä kaikilla tuoksu ja maku parasta A-luokkaa…
”6-tukille: Myöskään Hollannissa ja Tanskassa eikä Etelä-Ruotsissa ole susia ollut, eikä ne ole saaria. Onko niissä maissa ollut haittaa susien puuttumisesta?”
Sekä Hollannissa että Tanskassa asukastiheys on sitä luokkaa, ettei susien luonnonvaraiselle elämiselle ole ollut edellytyksiä ainakaan puoleentoista sataan vuoteen (Tanskassakin viimeiset sudet hävitettiin 1700-luvulla). On vaikeaa kuvitella mitä haittaa susien puuttumisella olisi näille maille, koska on yhtä vaikeaa kuvitella elinvoimaista, luonnonvaraista susipopulaatiota näihin tiheään asutettuihin maihin.
Jokainen tietysti tietää, että mustikkasoppa tarjoaa ihan uudenlaisia makuelämyksiä, jos mustikoiden seassa on n. viidesosa juolukkaa.
Lisättynä marjana mustikkasopassa mesimarjaa voi pitää sopan ehdottomana aateloijana – tuoksu- ja makuaromit kohoavat toiseen ulottuvuuteen.
Siis, huononakin mesimarjavuonna on nautittavaa enemmän jalostettaessa mustikkasoppaa tai – kiisseliä pienellä määrällä mesimarjoja.
”Onko susien pitkäaikainen puuttuminen Brittein saarilta aiheuttanut sillä haittoja. Susia ei ole myöskään ollut mm. Islannissa ja Ahvenanmaalla. Osaisiko joku valaista meitä tässä asiassa?”
Brittein saarilta, Skotlannista ja Irlannista sudet tapettiin lähes sukupuuttoon jo 1500 – luvulla ja aivan viimeiset 1700-luvulla. Islannissa ei susia ole juuri esiintynyt muualla kuin Edda-runoudessa (kirjoitettu 1100 – 1200-luvulla).
Susien sukupuuttoon tappaminen ei ole aiheuttanut mullistavia muutoksia tai haittoja – tosin missään näistä maista ei ole hirviäkään (ainoastaan Saksan hirviä Brittein saarilla).
Mitään yllämainituista maista ei voi verrata edes eläinkunnan kehityksen osalta Suomeen, ovathan Brittein saaret, Skotlanti, Irlanti ja Islanti eristyksissä olevia saarivaltioita.