Vielä hieman tuohon aiheen otsikon kysymykseen liittyen. Monen kommentoijan mielestä pääasiallisin syy hirvenmetsästyksen ”heikkoon tilaan” ja hirviporukoiden kuihtumiseen on se, ettei hirviporukoihin tahdo enää löytyä jahdista kiinnostuneita. Ukkoutumiseen tai jopa hirviporukoiden harvenemiseen löytyy varmuudella muitakin syitä.

Tämän vuoden aikana tuttavani Pohjois-Pohjanmaalta kertoi minulle, että hän sai omalta metsästysseuraltaan kirjeen, että hänet on erotettu seurasta sen takia, että hän oli muuttanut paikkakunnalta työn perässä läheiseen kaupunkiin. Tuttavallani ei ole omaa metsää, mutta nuoren miehen erinomainen fyysinen kunto ja kiinnostus monipuoliseen metsästysharrastukseen mahdollisti seuraan liittymisen muutama vuosi aiemmin.

Seurasta erottamista perusteltiin sillä, että heillä on seuran säännöissä kohta, jossa paikkakunnalta muutto on erottamisperuste. Seuran johtokunnan jäsenen mukaan tällä säännöllä halutaan turvata metsästysharrastus oman paikkakunnan metsää omistaville asukkaille ja olipa vielä lisännyt, että näin mahdollistetaan ja varmistetaan oman paikkakunnan metsästysperinne isältä pojalle.

Tuttavani löysi jo paikan toisessa metsästysseurassa, harrastaa hirven- ja kanalinnun metsästystä uusilla alueilla. Lisäksi hän jatkaa vapaa-ajan harrastustuksenaan pyytäen loukuilla supia ja minkkejä.

Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka yleistä eri puolilla Suomea on tällainen metsästysseurojen eri syistä tapahtuva sisäänlämpiäminen, joka yleistyessään varmasti vaikuttaisi myös hirviporukoiden kuihtumiseen.

Onhan Sipilän hallituksen ja Marinin hallituksen aktiivimallien välillä (millainen se nyt sitten lopulta Marinin hallituksen toimesta lopulta tuleekaan olemaan) oleellinen ero. Sipilän hallituksen mallissa työnhakijaa rangaistiin niissäkin tapauksissa, että haki useisiin työpaikkoihin, mutta ei onnistunut löytämään sellaista. Tuo malli koettiin todella epäoikeudenmukaiseksi esim. Pohjois-Suomessa, josta ei yksinkertaisesti löytynyt uusia työpaikkoja kuin pienelle murto-osalle työnhakijoista. Uudessa työnhakumallissa tuskin työnhakijaa rangaistaan, jos hän aktiivisen haun jälkeenkään ei onnistu työpaikkaa löytämään.

Vielä jos palataan tuohon Pesosen kirjeeseen ja siitä aiheutuneisiin kannanottoihin voisi ainakin muutamaa jo palstallakin mietittyä asiaa miettiä toisinkin. Yksi on tämä Marinin työajanlyhennysvisio, josta kannattaisi muistaa ainakin se, että se oli tulevaisuuden visio – ei todellakaan ainakaan lähivuosien tavoite. Toiseksi nuo Pesosen syntipukiksi nostamien tahojen ay-liikkeen ja työntekijöiden palkkojen todellinen vaikutus UPM:n viime aikojen taloustilanteeseen. Kannattanee muistaa, että vuoden 2010 jälkeen ainakin STTK:n pääekonomistin laskelmien mukaan valtio ja työntekijätahot ovat yritysveron merkittävällä laskulla, useiden vuosien nollapalkkaratkaisuilla ja kikyllä toteuttaneet työantajaleirille n. 22 miljardin euron tulonsiirron. Nyt uusin hallitus toteuttaa miljardien tulonsiirrot yrityksille koronapandemian vaikutusten kompensoimiseksi. Yritysten kilpailukykyä on siis parannettu monin toimin ja jonkun Kaipolan tehtaan palkkakulut taitavat olla häviävän pienessä roolissa lopettamista suunniteltaessa.

Puunjalostusteollisuudessa ylemmän johdon palkkaedut kaunistuvat vuosi vuodelta yhä muhkeimmiksi. Eikö jo kannattaisi bonuksia maksaa edes hyvistä tuloksista (ylimmälle johdolle niitä maksetaan meni miten meni) myös työntekijäpuolelle? Niissä harvoissa kotimaisissa yrityksissä, joissa myös työntekijät saavat bonuksia firman menestyksestä, ovat työntekijät sitoutuneita, sairastavat vähemmän eivätkä ylityötkään peloita.

En edelleenkään oikein luota noihin vuosittaisiin hirvenkantalaskelmiin, sillä tavanomaisesti ne ovat jälkikäteen osoittautuneet selvästi liian pieniksi.

Olen tehnyt itselleni kaavan hirvituhoista tietäen, että hirvet syövät talvisin ravintoaineita n. 8 – 16 kg/vuorokausi. Kilomääriä on vaikea osoittaa edes pienellä alueella, mutta muutinkin minimituhomääräksi 10 männyntaimen latvan vuosikasvustoa/vuorokausi/hirvi ( ei pitäisi olla liioittelua). Ainakin täällä Pohjois-Suomessa männyntaimi kelpaa kuuden kuukauden ajan hirvelle merkittävänä ravinnonlähteenä. Siitäpä saadaankin helposti kaava vuosittaisille tuhotuille männyntaimille: 6 kk x 30 vrk x 10 kpl/vrk x 100 000 hirveä ja saadaan tuhotuksi taimimääräksi 180 000 000 kpl. Mäntytaimikossa on keskimäärin 2000 tainta/ha, joten tuhottujen taimikkojen hehtaarimääräksi saadaan  180 000 000/2000 eli          90 000 hehtaaria. Jos noin varovaisella laskennalla saadaan vuosittaiseksi täystuhottujen taimikoiden määräksi 90 000 hehtaaria, niin mikähän lienee osittain tuhottujen taimikkojen kokonaishehtaarimäärä.

Epäilen, että suurinpiirtein maassamme talvisin tuhoja on tehnyt ainakin 20 vuoden ajan keskimäärin 100 000 hirven talvikanta ja jos tuona aikana tuhottujen taimikkojen kokonaismäärät lasketaan ja huomioidaan lisäksi Antonin tarkoittamien odotusarvojen romahdukset, puhumme tosiaankin miljardeista ja melkoisesta joukosta niitä.

Palstalla on ansiokkaasti käsitelty suurimpien puolueittemme metsäpolitiikkaa varmaan niin olettamusten kuin kokemukseenkin perustuvaan tietoon nojaten. Ovatko nyt nämä MTK:n tavoitteet jäsenmaksujen korottamiseksi luettavissa maalaisliiton metsäpolitiikaksi vai löytyykö parempia vaihtoehtoja? Joku saattaa ajatella, että metsänomistajien kihlausaika MTK:ssa on ohi ja avioliitossakin ylitettäviksi tarkoitetut vastamäet edessä. Lukumäärältään moninkertaisilla metsänomistajilla maatalouden harjoittajiin nähden on  pohdittaessa vaikutusvaltaa MTK:ssa suoraan sanottuna onneton rooli. Huutolaispojan asema tarjoaa vain mahdollisuuden ottaa nöyrästi vastaan jäsenmaksukorotukset mitä lukumääräisesti selkeästi pienempi, mutta valta-aseman omaava joukko määrää.