Käyttäjän 6tukki kirjoittamat vastaukset
-
”Miten Suomen talous saadaan kasvuun?” Nykyisen hallituksemme keinoilla se näyttää olevan aina vaan kauempana. Useimmat tavoitteista ovat menneet selkeästi väärään suuntaan ja siksi onkin nähty turvalliseksi selitykseksi laittaa kehno onnistuminen säännönmukaisesti edellisen hallituksen piikkiin.
Päätöksiä on kuitenkin tehty ja aivan oleellinen muutos aiempiin käytäntöihin on ollut hallituksen asettuminen työmarkkinaosapuoleksi ottamalla hallitusohjelmaansa pelkästään työantajatahojen toivelistan kirjoitusvirheineen päivineen. Monipuoliset leikkaukset, lakimuutokset ja arvonlisäveron korotukset toteutettiin nopeasti välittämättä talouden selkeästä laskusuhdanteesta. Näin aikaansaatiin nopea ostovoiman leikkaus juuri niille kansanosille, joilla käytännössä kaikki tulot menevät elämiseen. Tämä näkyy hyvin niin teollisuudessa kuin palveluissakin. Eihän se talous tällaisilla toimilla kohene.
Stadighin mielestä yrityksiä tulisi kohdella vieläkin silkkisimmillä hansikkailla, vaikka vertailussa Suomen yrityksillä lähtökohdat ovat jopa paremmat kuin monissa muissa kehittyneissä maissa. Vuodesta toiseen verovaroista maksetaan yrityksille muhkeat tuet (v. 2023 9,4 mrd euroa) välittämättä siitä, että ne usein vääristävät yritysten välistä kilpailua ja varsin usein tuet suunnataan vieläpä kohteisiin, jotka ovat hyvinkin kyseenalaisia kuten fossiilisten polttoaineiden käytön tukeen. Yritysveron osalta Suomi kuuluu EU:n edullisimpiin maihin.
Itse olen usein tuuminut hötkyilemmekö turhaan. Peloteltiinko meidät uhalla joutua EU:n tarkkailuluokalle hätäisiin ratkaisuihin, jotka tähän mennessä ovat osoittautuneet huonoiksi. Suomen velan kokonaismäärä on n. 80 % BKT:sta ja Eu:ssa on useita meitä taloudeltaan huomattavasti suurempia maita, joiden velka on yli 100 % BKT:sta. Aivan oma lukunsa on USA, jonka valtion velka on noussut jo 36,3 biljoonaan dollariin (36 300 mrd dollaria). Velan korkomenotkin ovat jo ylittäneet 1000 miljardin dollarin vuositasolla. Ennusteiden mukaan USAN velka on 166 % BKT:sta vuoteen 2054 mennessä. Velan hurja tilanne ei näytä maata huolestuttavan.
Olisiko meillä jotain opittavaa näiden suurempien maiden taloudenhoidosta? Ainakin paniikkiratkaisuista voisimme luopua.
Vielä hieman tuohon aiheen otsikon kysymykseen liittyen. Monen kommentoijan mielestä pääasiallisin syy hirvenmetsästyksen ”heikkoon tilaan” ja hirviporukoiden kuihtumiseen on se, ettei hirviporukoihin tahdo enää löytyä jahdista kiinnostuneita. Ukkoutumiseen tai jopa hirviporukoiden harvenemiseen löytyy varmuudella muitakin syitä.
Tämän vuoden aikana tuttavani Pohjois-Pohjanmaalta kertoi minulle, että hän sai omalta metsästysseuraltaan kirjeen, että hänet on erotettu seurasta sen takia, että hän oli muuttanut paikkakunnalta työn perässä läheiseen kaupunkiin. Tuttavallani ei ole omaa metsää, mutta nuoren miehen erinomainen fyysinen kunto ja kiinnostus monipuoliseen metsästysharrastukseen mahdollisti seuraan liittymisen muutama vuosi aiemmin.
Seurasta erottamista perusteltiin sillä, että heillä on seuran säännöissä kohta, jossa paikkakunnalta muutto on erottamisperuste. Seuran johtokunnan jäsenen mukaan tällä säännöllä halutaan turvata metsästysharrastus oman paikkakunnan metsää omistaville asukkaille ja olipa vielä lisännyt, että näin mahdollistetaan ja varmistetaan oman paikkakunnan metsästysperinne isältä pojalle.
Tuttavani löysi jo paikan toisessa metsästysseurassa, harrastaa hirven- ja kanalinnun metsästystä uusilla alueilla. Lisäksi hän jatkaa vapaa-ajan harrastustuksenaan pyytäen loukuilla supia ja minkkejä.
Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka yleistä eri puolilla Suomea on tällainen metsästysseurojen eri syistä tapahtuva sisäänlämpiäminen, joka yleistyessään varmasti vaikuttaisi myös hirviporukoiden kuihtumiseen.
Mikäs puolue se pettikään aina…?
Onhan Sipilän hallituksen ja Marinin hallituksen aktiivimallien välillä (millainen se nyt sitten lopulta Marinin hallituksen toimesta lopulta tuleekaan olemaan) oleellinen ero. Sipilän hallituksen mallissa työnhakijaa rangaistiin niissäkin tapauksissa, että haki useisiin työpaikkoihin, mutta ei onnistunut löytämään sellaista. Tuo malli koettiin todella epäoikeudenmukaiseksi esim. Pohjois-Suomessa, josta ei yksinkertaisesti löytynyt uusia työpaikkoja kuin pienelle murto-osalle työnhakijoista. Uudessa työnhakumallissa tuskin työnhakijaa rangaistaan, jos hän aktiivisen haun jälkeenkään ei onnistu työpaikkaa löytämään.
Hailuodossa jo mitattiin puuskissa koillistuulta 33,3 m/s. Toivottavasti mantereen puolella tuulen nopeus jää vähintään 10 m/s vähäisemmäksi. Kyllä viime talvisten aukkohakkuiden reuna-alueilla ja osissa harvennushakkuualueita puita kaatuu…
Vielä jos palataan tuohon Pesosen kirjeeseen ja siitä aiheutuneisiin kannanottoihin voisi ainakin muutamaa jo palstallakin mietittyä asiaa miettiä toisinkin. Yksi on tämä Marinin työajanlyhennysvisio, josta kannattaisi muistaa ainakin se, että se oli tulevaisuuden visio – ei todellakaan ainakaan lähivuosien tavoite. Toiseksi nuo Pesosen syntipukiksi nostamien tahojen ay-liikkeen ja työntekijöiden palkkojen todellinen vaikutus UPM:n viime aikojen taloustilanteeseen. Kannattanee muistaa, että vuoden 2010 jälkeen ainakin STTK:n pääekonomistin laskelmien mukaan valtio ja työntekijätahot ovat yritysveron merkittävällä laskulla, useiden vuosien nollapalkkaratkaisuilla ja kikyllä toteuttaneet työantajaleirille n. 22 miljardin euron tulonsiirron. Nyt uusin hallitus toteuttaa miljardien tulonsiirrot yrityksille koronapandemian vaikutusten kompensoimiseksi. Yritysten kilpailukykyä on siis parannettu monin toimin ja jonkun Kaipolan tehtaan palkkakulut taitavat olla häviävän pienessä roolissa lopettamista suunniteltaessa.
Puunjalostusteollisuudessa ylemmän johdon palkkaedut kaunistuvat vuosi vuodelta yhä muhkeimmiksi. Eikö jo kannattaisi bonuksia maksaa edes hyvistä tuloksista (ylimmälle johdolle niitä maksetaan meni miten meni) myös työntekijäpuolelle? Niissä harvoissa kotimaisissa yrityksissä, joissa myös työntekijät saavat bonuksia firman menestyksestä, ovat työntekijät sitoutuneita, sairastavat vähemmän eivätkä ylityötkään peloita.
Onkohan metsäteollisuutemme jo tottunut liian hyvälle, kun lähinnä koronapandemiasta johtuen UPM:n voitto pudonnee kuluvana vuonna hieman alle 1000 miljoonan euron ja se saa toimitusjohtajan lähettämään avoimen kirjeen huolistaan. Pari vuotta sitten puhdasta voittoa tuli lähes 1500 miljoonaa ja viime vuonnakin lähes 1100 miljoonaa euroa.
Avoimessa kirjeessä huolien syntipukiksi ei otettu niinkään koronapandemiaa, vaan tj näki syyllisiksi lähinnä ay-liikkeen ja työntekijöiden palkkakustannukset ja yrityksen verorasitukset, joista erityisesti dieselveron osuus tuntui olevan painoarvoltaan suuri. Kuitenkin UPM:kin verorasituksista yli puolet tulee palkansaajien maksamista veroista ja palkkoihin sisältyvistä sivukuluista.
Koronapandemian vaikutukset ovat olleet suuria koko maailmantalouteen, mutta yleisesti jo talousasiantuntijat vahvasti uskovat, että viruksen rooli pienenee voimakkaasti jo ensi vuonna. Siksi olisi odottanut, että UPM:kin olisi jaksanut odottaa ensi vuoteen, vaikka tämän vuoden voitto pienenesikin muutamalla sadalla miljoonalla eurolla.
Olikohan toimitusjohtajan avoimen kirjeen pääasiallisena tavoitteena kasvattaa veronmaksajien osuutta yrityksen kustannusten maksajana?
En edelleenkään oikein luota noihin vuosittaisiin hirvenkantalaskelmiin, sillä tavanomaisesti ne ovat jälkikäteen osoittautuneet selvästi liian pieniksi.
Olen tehnyt itselleni kaavan hirvituhoista tietäen, että hirvet syövät talvisin ravintoaineita n. 8 – 16 kg/vuorokausi. Kilomääriä on vaikea osoittaa edes pienellä alueella, mutta muutinkin minimituhomääräksi 10 männyntaimen latvan vuosikasvustoa/vuorokausi/hirvi ( ei pitäisi olla liioittelua). Ainakin täällä Pohjois-Suomessa männyntaimi kelpaa kuuden kuukauden ajan hirvelle merkittävänä ravinnonlähteenä. Siitäpä saadaankin helposti kaava vuosittaisille tuhotuille männyntaimille: 6 kk x 30 vrk x 10 kpl/vrk x 100 000 hirveä ja saadaan tuhotuksi taimimääräksi 180 000 000 kpl. Mäntytaimikossa on keskimäärin 2000 tainta/ha, joten tuhottujen taimikkojen hehtaarimääräksi saadaan 180 000 000/2000 eli 90 000 hehtaaria. Jos noin varovaisella laskennalla saadaan vuosittaiseksi täystuhottujen taimikoiden määräksi 90 000 hehtaaria, niin mikähän lienee osittain tuhottujen taimikkojen kokonaishehtaarimäärä.
Epäilen, että suurinpiirtein maassamme talvisin tuhoja on tehnyt ainakin 20 vuoden ajan keskimäärin 100 000 hirven talvikanta ja jos tuona aikana tuhottujen taimikkojen kokonaismäärät lasketaan ja huomioidaan lisäksi Antonin tarkoittamien odotusarvojen romahdukset, puhumme tosiaankin miljardeista ja melkoisesta joukosta niitä.
Aloittajalle sen verran, että ukkoja ei ole tarvinnut omakohtaisesti juntata, mutta puutavaraa on eroteltu joessa eri yhtiöiden omiin sumavarastoihin, näitä eroteltuja puita on sitten nipattu (niputettu) käsin ja koneella, nipuista on valmistettu (jötkätty) tarakoita, joita sitten hinattiin meren kautta sahoille.
Käsin nippaaminen aloitettiin eräänlaisella hirsilautalla, jossa oli kaksi pyöreää teräskehikkoa. Näille alettiin sitten pokaralla kiskomaan pölliä (kuitua) kehikkojen sisään. Kehikkojen pikkuhiljaa täyttyessa hirsi lautta vajosi aina vaan alemmaksi mahdollistaen hyvin kehikkojen yläosienkin täytön. Valmiit niput sidottiin.
Koneella niputus suoritettiin siten, että ensin täytettiin keksipelillä myötä virtaa hyödyntäen laveri ( aidattu kaukalo vedessä n. 6 m x 30 m), johon puutavara tuli kahteen täysinäiseen riviin koko matkalle. Kaukalon kiinteässä päässä oli vahvat kaarevat teräkset, joita vasten pöllit runtattiin kasaan koneella, jonka etuosassa oli vastaavat vahvat kaarevat teräkset. Pyöreiksi nipuksi runtatut pöllit sidottiin teräslangoilla ja uitettiin puomeilla ympäröityyn tarakkaan.
Oma kesämökkini on juuri sillä kohdalla jokisuulla, jossa nippasin nuorena miehenä useampana kesänä. Pöllien ja tukkien kanssa olen vielä tekemisissä siten, että nostan melkeinpä joka kesä niitä pohjasta polttopuuksi. Hukkupuiden runsas määrä oli yksi osatekijä miksi uitot lopetettiin. Väitettiin erityisesti lannoitettujen puiden vajoavan herkästi kesän aikana pohjaan.
Uitto muuten lopetettiin Iijoella vasta 1988.
Palstalla on ansiokkaasti käsitelty suurimpien puolueittemme metsäpolitiikkaa varmaan niin olettamusten kuin kokemukseenkin perustuvaan tietoon nojaten. Ovatko nyt nämä MTK:n tavoitteet jäsenmaksujen korottamiseksi luettavissa maalaisliiton metsäpolitiikaksi vai löytyykö parempia vaihtoehtoja? Joku saattaa ajatella, että metsänomistajien kihlausaika MTK:ssa on ohi ja avioliitossakin ylitettäviksi tarkoitetut vastamäet edessä. Lukumäärältään moninkertaisilla metsänomistajilla maatalouden harjoittajiin nähden on pohdittaessa vaikutusvaltaa MTK:ssa suoraan sanottuna onneton rooli. Huutolaispojan asema tarjoaa vain mahdollisuuden ottaa nöyrästi vastaan jäsenmaksukorotukset mitä lukumääräisesti selkeästi pienempi, mutta valta-aseman omaava joukko määrää.