Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Raivailin iltapäivällä ojanpientareelta pajukoita Raivaveitsellä. Etuna se ettei vesoja tarvitse erikseen kerätä pois ojan päältä, vaan heitellä suoraan penkalle. Raivaussahan jälkeen on tehtävä siivouskierros.
Tekniikassa täytyy olla vikaa jos onnistuu tuolla työkalulla hankkimaan jännetuppitulehduksen.
No alkoi minullakin tenniskyynärpää vaivaamaan vuonna 1994 vaikken ikänä ole tennistä pelannut.No tuossa tilanteessa ei käy niinkuin kolleegalle, joka asiakas käynnillä oli lauleskellut konetta korjatessaan.
Hetken päästä talon emäntä oli tullut koputtamaan olalle ja kysynyt ystävällisesti: ”Onko sinua koskaan pyydetty ulos laulamaan?”Edellä oleva kommenttini on ikävä kyllä ”silimäni terrään tosi”.
Paikka ei kylläkään ollut Talaskangas, mutta aika noita aikoja.Mieleen on tullut että nuo henkilötkö päättävät nykyisen suurpeto ”politiikkamme” tänäpäivänä. Ja yleensäkin suojelu tavoitteet.
Tuostapa muistui mieleen Talaskankaan suojelukiistan aikaisia tapahtumia.
Nuo suojeluaktivistit kertoilivat miten vaaralliselta tuntuu liikkua luonnossa pimeällä kun vastaan saattaa tulla susi tai karhu.
Samaten elämä oli ankeaa kun siellä majoituspaikassa ei ollut sähköjä. Ei saanut oluita ja viinejä kylmäksi. (Talvi pakkasella)
Ja joutui pilkkomaan puut lämmitystä varten.Ja miten he ihastelivatkaan että miten hyvin asiat on täällä kun alkuasukkaat voivat elää näin suurenmoisen luonnon keskellä.
Noita he kertoilivat kun olivat tulleet lähimpään kaljakuppilaan kun aika oli käynyt pitkäksi siellä pimeällä ja kylmällä majoituksella.
Niimpä. Kokeilin kepillä jäätä ja siirsin kaksinpuhelumme aihe- alueen tänne. Täytyy todeta että aihe ei ole niin ”seksikäs” kuin ”holtiton sorkkaeläin laidunnnus” tai ”kuusettaminen”.
Metsälehden viime vuoden liitteessä oli juttu puron ennallistamisesta, jossa Metsäkeskus oli operaattorina. Ei kysyvä tieltä eksy. joten täytyy marssia paikalliseen Metsäkeskukseen
Niimpä. Monimuotoisuutta tässä haen. Kyseessä paksuturpeinen peltoheitto, entinen suo viljelys alue. Kerran mätästetty ja kuuselle istutettu. Kasvussaan oleva kuusikko tuhoutui majavan toimesta kertaalleen. Edellisen omistussuhteen aikana alue pääsi pusikoitumaan. Nyt lykkää etupäässä pajua ja hieskoivua.Jonkun verran kuusta säilynyt pellon korkeimmalla osalla. Sekin säästynyt osuus kärsii boorin puutteesta.
Metsäsuunnitelmassa merkitty vajaatuottoiseksi alueeksi, ei uudistamis pakkoa. Toimii lähinnä hirven laitumena.
Ajatuksissa häilyy kosteikko vastaan energiapuun tuotto alue.
Seuraava tarina on hivenen makaaberi ja sitä kerrottiin totena vuosikymmeniä sitten.
Maalaistaloon oli jäänyt kotimieheksi kaksi poikaa, molemmin puolin kymmentä ikävuotta.
Olivat keksineet ottaa isänsä hirvikiväärin sieltä sarvinaulasta ja lähteä ampumaan pellolle pilkkaan. Maalitauluna n. neliömetrin vanerilevy.
Nuorempi oli kipittänyt pellonpäähän maalitaulun kanssa. Asettunut makuulleen levyn taa pidelläkseen sitä pystyssä.
Vanhempi ampumaan toisesta päästä sarkaa. Ammunta keskellä kesää oli herättänyt naapurin huomion ja hän oli lähtenyt katsomaan paukuttelun lähdettä.
Oli saapunut parahiksi kuullakseen kun nuorempi oli hihkaissut veljelleen: ”Nyt meni läheltä, kuula jo korvan vieressä vinkaisi. Joko on minun vuoro ampua?”Jokainen lukija voi miettiä sisältyykö tarinaan mitään opetusta.
Pojat on aina poikia, mutta Surffilla kyllä lähtee.Nykyään kun TV:n avaa ei voi välttyä verenvuodatukselta yms.
Kuinka moni vanhempi valvoo mitä lapset TV:stä katsoo? Entäs videopelit sitten? Noudatetaanko suositus ikärajoja.
Törmään samaan asiaan liki päivittäin oman poikani osalta. Miksen minä saa katsoa tuota elokuvaa, pelata tuota peliä, kun kaikki mun kaverit saa.Jännittävintä mitä minä sain aikoinaan katsoa TV:stä oli Ohukainen ja Paksukainen ja Buster Keaton. Chaplinia unohtamatta.
Se oli juhlaa kun pääsi naapurissa katsomaan Bonanzaa tai Smith and Jones sarjaa.Lukijoiden kuvat osioon olisi yksi ehdotus. Olisiko aloituskenttään mahdollista saada näkyville viimeisin kommentoija ja ajankohta. Samaan tyyliin kuin täällä keskustelupalstalla on.
”Veli veikkonen huolesi heitä” ”äläkä menetä toivorikkauttas millään tavoin”.
Voit olla aivan huoleti siittä että noilla ikävillä tapahtumilla tullaan ratsatelemaan ääntenkeruussa vähän joka puolella.
Ehkäpä saat olla tyytyväinen että tuo säilytysehdotuksesi menee jossain muodossa läpi. Tuskin tuolla kolmen vuoden periodilla.Voin kertoa vielä yhden salaisuuden, kunhan et kerro sitä eteenpäin.
Näin 49 vuotiaana en pääse enää edes Kuopion Potkukelkka Pataljoonan kertausharjoituksiin.
Taitaa ne Iron Manin munkki kahveet jäädä saamatta.
Siittä huolimatta vapaaehtoinen maanpuolustyö on lähellä ”sydäntäni”.Rauhoittaaksesi vielä mieltäsi mietin omaa aseitten suojausta ja säilytystä. Eilen illalla marssin kauppaan ja hankin kunnollisen asekaapin. Entinen peltimalli sai väistyä eläkkeelle.
Nyt suojaus ylittää kolminkertaisesti nykymääräykset.Tottahan toki, perinteiset sotkun munkki kahvit. Oma kuksa varuiksi mukaan jos pahvimukista meinaavat myydä.