Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Kukas kertoo mikä tuo ”liekin” kuva on joka esiintyy joissain ketjuissa ?
Niin, mistähän tuo rahoitus peto- ja hirviaitoihin sitten saataisiin. EU:lta vai?
Haavankasvattajat voivat tehdä ne omalla kustannuksellaan.
Hybridihaapa kun ei kuulu alkuperäiseen faunaan. Se on tulokaslaji.
Karjaa täällä on pidetty iät ajat. Lehmiä, lampaita, kanoja yms. joista on saatu leivän särvintä.Nyt vain EU on tehnyt siitäkin pelkkää tukiasten pyörittelyä.
Sehän se tästä vielä puuttuisi että haavankasvatukseen saataisiin tukiaisia.Leidit loistavat poissaolollaan!
Tanelin taskuase lupaan täytyy kommentoida että niille on tosi vaikea saada lupia.
Ei ainakaan tavallisen nokialaisen kuluttajan. Ja kuka niitä tarvitsee, ei edes poliisi. Saati tavallinen metsästäjä. Eikä edes aseharrastaja.Taitaa olla likipitäen mahdotonta saada lupia myös tuolle loukkupyynti lopetus aseellekin. Ne jotka myyntiin tulevat, taotaan jonkin ajan päästä auroiksi, koska luvan saanti niihin ”on tappisten takana”.
En usko myöskään tuohon lupien määräaikaisuuteen. Poliisi on ilmoittanut useissa lähteissä että heillä ei ole resursseja tuollaiseen käytäntöön. Myöskin sen että heillä ei ole resursseja käydä jokaisen aseluvan haltijan kotona..
Ja mistä löytyy ne resurssit järjestää aselupa tenttejä. Poliisi painii jo muutenkin resurssiensa äärirajoilla.
Jessen ehdotus yhteissäilytyksestä on tuhoon tuomittu. Sehän on suorastaan valintamyymälä rikollisille jotka aseita halajaa. Täällä pitkien etäisyyksien maassa varkailla on suorastaan työrauha valita mitä markkinat haluaa.
Ai niin, ihmisethän asuivat etelän suurissa kaupungeissa.
Salpausselän pohjoispuolellahan ei ole muuta kuin petoreservaatti, ja muutama alkuasukas, jotka voitaisi vaikka viedä Korkeasaareen näytille.Nuo edella esitetyt toimintamallit on sadan vuoden takaa.
Silloinhan jokaisessa kunnassa oli jahtivouti joka vahikojen tapahduttua keräsi metsästäjäporukan kasaan. Tuolla jahtivoudilla taisi olla joku toinenkin nimike, en nyt vain saa päähäni mikä se oli.
Kuka muistaa?Nykyinen SRVA järjestelmä on askel tuohon suuntaan.
Jesselle täytyy antaa tunnustus siittä, että hän pysyy järkähtämättä kannassaan.
Ja noihin syksyn aika tapahtuneisiin onnettomuuksiin syynä on ollut piittaamattomuus, ei tietämättömyys. Siitäkin voinemme olla yhtämieltä.
Tuota piittaamattomuutta säännöksistä on hankala korjata.
Ratkaisu siihen ei todellakaan ole aseitten kerääminen säilytykseen kodin ulkopuolelle. Muutoksen pitää tapahtua ”korvien välissä”.Jesse tulkitsi asian omalla tavallaan. Minä omallani. Mielestäni kumpikaan kommentti , ”kisiltä” ja ”Miisulta” ei ollut kotisäilytystä vastaan, mikäli aseet on asiallisesti säilytetty.
Leevin kommenttia en ikävä kyllä voi ottaa huomioon tässä pienimuotoisessa gallupissa. Hän puhui vaimonsa puolesta.
Tuo machoilun liittäminen asiaan oli minulta ylilyönti.
Kateus vie kalat vedestä. Niinkuin marjatkin mättäältä.
Marjanpoiminnassa pätee sama kuin monessa muussakin, ne harvat poikkeamat nostavat suuren haloon. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Onhan niitä marjikoita puolustettu kirvein, luodikoin ja heinäseipäin iät ajat. Nyt niitä puolustetaan ”hyökkäyksiltä” sanan voimalla. Ja mikä kauheinta, niin nyt omat marikot tulee poimimaan ”vinosilmät”.
Katselin eilen marjan ostopaikan hintoja, eihän nuo hinnat enää vastaa 70 ja 80 luvun hintoja. Metsään on mentävä tosimielellä jos meinaa saada polttoainekulut peitetyksi.
Omakohtainen kokemus kaupallisesta marjastuksesta on vuodelta 1985. Viikon ahkeralla mustikan poiminnalla sain n. 4500 markan tilin. Summa oli kaksinkertainen silloiseen bruttotuloon verrattuna.70 luvulla kuusi henkinen perhe söi talven syksyn marjatuloilla.
Marjat myytiin kyläkauppaan, merkittiin siellä vastakirjalle, (paremman hinnan sai vaihdossa tavaraan), sieltä miinustettiin ruoka ostot. Useimmiten tiliä riitti koko talveksi.
Keväällä vastakirjalle sai katetta korvasienien keruusta.Sen kuitenkin soisin että eläkeläismummon aitovieret jätetään rauhaan. Siittä vastuu kuuluu niille jotka poimijat tuovat maahan.
Ja poimijoitten oloista yleensäkin.Muutama vuosi taapäin lähiseudulla majailleet Thaimaalaiset aiheuttivat sen verran lieve ilmiöitä, että pikkulinnut majoituksen ympäriltä katosivat. Pataan päätyivät tiaiset, rastaat ja muut sirkuttajat. Ritsalla pyysivät.
Tasapainon vuoksi verkottivat kyllä lähivedestä roskakaloja. Särjet, salakat ja pikkuahvenet kelpasivat hyvin. Vanhan muikkuverkon resun veivät pyyntiin uimalla.Kylläpä se pistää nyt hymyilyttämään kun 27 vuotta sitten lähti ”helppoihin ja siisteihin sisähommiin”.
Pontimena oli moiseen se, kun raivaili vanhoja ojalinjoja lokakuisessa räntäsateessa. Välillä mulahtaen haaraperiä myöten hyiseen, sammaloituneeseen ojaan.Kun reilu neljännes vuosisata on takana sisätöitä, niin aika kultaa muistot ja mielellään lähtee hakemaan virkistystä metsätöistä viikonloppuisin ja lomilla.
No onhan nykyisen työn hyviä puolia se, että aika usein saa heittäytyä työnsä ääreen pitkäkseen. Asiakas herättää viimmeistään silloin kun kuorsaus alkaa kuulua.
