Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos, kun päivääkään en oo koulunpenkkiä kuluttanu metsä asioissa niin tahtoo olla vähän vaikeeta välillä.
Tuota, yksi arka kysymys. Olikos se niin että männyssä on pitkät neulaset ja kuusessa lyhyet.
Hukkasin muistilappuni kirjoituspöydän laatikosta.
Nyt vähän tökkii tunnistaa puita.Asia mikä minua kauhistuttaa on se että meidän metsästävien asioista päättää henkilöt, jotka eivät ole ajan tasalla.
Mennään yli siittä missä aita on matalin. Ja mennään ”rajusti metsään”.
Jos noilla muussa ketjussa esitetyillä tapahtumilla aletaan kiristämään lupaehtoja, niin mihinkä me sitten tulevaisuudessa joudummekaan?
Neljänkymmenen metsästyksellisen vuoden aikana uskoisin että jonkinlaista kokemusta asioista on tullut kerrytettyä.
”Virheist oppii ja kokemus karttuu”.Nuo vanhat sotamuistot voivat todellakin kummitella jossakin.
Onhan ollut ”katuma viikkoja” jolloin ne voi palauttaa poliisille.
Ja tuskimpa siitä rangaistaan muutoinkaan jos ne kiikuttaa ”kammarille”.
Ja syytäkin olisi saada ne viimeisetkin pois ”nurkista” pyörimästä.Kevennykseksi kerron kuinka edesmennyt isäni oli 17 vuotiaana syyllistymässä asekätkentään.
Vuoden -44 keväällä hän erään selustan partisaani tapahtuman johdosta sai käsiinsä konepistoolin jonka hän oli kiikuttanut puimaladon pehkujen kätköön.
Onneksi joku tarkkaavainen oli huomannut yhden aseen puuttumisen ja hän joutui luovuttamaan ”aarteensa” pois.
Olikohan isäni ajastaan edellä tuossa asekätkentä asiassa?
Varsinaiset asekätkennät alkoivat vasta muutaman kuukauden päästä.No tuo vastauksesi kertoo että olet ” juonut häviön katkeran kalkin”.
”,,,itseäni enemmin nyt hämään, kun koetan selitellä asioita parhain päin,,,”
Vaikkapa Konstan Pylkkerö sanoikin ”Jäläki viisaus se on ihmisellä sitä viisauven pahinta lajia” täytyy todeta että tuon otannan perusteella ei tullut yhtään ainutta negatiivista kommenttia aseitten asiallisesta kotisäilytystä vastaan.
5 puolesta, ei yhtään vastaan. Mitä tuo asiasta kertookaan?Minulle se kertoo sen että Suomessa on vielä sitä maalaisjärkeä muuallakin kuin maaseudulla.
Mitä se kertonee minun ”kustokselleni”, mene ja tiedä?
Jokaisella kaupungilla lienee oma liito-orava kantansa. Ainakin siellä missä löytyy vanhoja puita, ja puistoistahan niitä löytyy.
Omakohtaisia kokemuksia on kotikonnuilta. Vuosikymmeniä tuli asuttua maaseudulla vanhojen pihakuusikoitten ympäröimänä. Samalla aukeamalla kolme taloa. Liito-oravien paikalla olo paljastui sattumalta kun jouduimme luopumaan kissastamme esikoisen synnyttyä. Naapurin vanhaemäntä otti sen hoiviinsa. Kissa oli armoton hiirten ja myyrien pyytäjä.
Joltain saalisreisultaan oli tuonut liito-oravan saaliinaan. Kukaan aukeamalla asunut ei ollut kuunaan tiennyt moisten läsnäolosta.
Tuskin ne oli sinne kovin äskettäin liidelleet.Vaikka asian ohi hieman meneekin, jopa ”vähäinen” piennartietiekin perustamiskustannuksineen oli hyväksyttävissä kertapoistona. Muistanenko oikein?
Kerta poistona Kainuussa, verottajan ilmoittama kanta.
Sen sienen vaikuttava aine taisi olla psilosybiini.
Totean sinulle rautamies että minulle on aina riittänyt stimulantiksi ”värisilmä liikkeen”tuotteet, (kaiken Aa ja Oo, välissä L ja Koo)
Taitaapi olla niin että rautamies on kellinyt tuohon aikaan vielä margariinipaketissa. Siis tuossa 80-90 luvun taitteessa. Koska vastaat esittämääni vastakysymykseen tietovisa ketjussasi?