Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Vinkki valkosipulin kasvatukseen:
Valitse jokin talvilajike, istuta syksyllä voimakkaasti lannoitettuun maahan. Komposti käy hyvin lannoitteena.
Kynnet ennättävät juurtua jo syksyllä, lehdet nousee keväällä joskus jopa lumen alta.
(Mitä tömäkämmin lannoitat, sitä kiireempi lehvillä on raikkaisiin kevät tuuliin.)Keskikesällä kun kukkavarsien päähän alkaa muodostua kukinnot, leikkaa ylimääräiset kukinnon alut pois, jätä 1-2 parasta kasvamaan.
Sadonkorjuun jälkeen kuivata kukinnon tekemät itusipulit viikko tai pari. Irrottele itusipulit toisistaan ja kylvä hyvään puutarhamultaan.
Jos kaikki onnistuu sinulla on seuraavana syksynä sormenpään kokoisia yksikyntisiä valkosipuleita. Erinomaista lisäysmateriaalia.Parhaimmillaan noin tehden on saanut korjata pingispallon kokoisia, yksikyntisiä valkosipuleita.
Sellaisen kun syö, pysyy flunssat ja sudet loitolla.Olisikohan tuosta valkosipulista apua hirvikarkotteena? Ripustelis kynsiä puitten oksille. Myrkytön vaihtoehto. Jos hirvet söis, niin olis liha valmiiksi marinoitu.
Vertaa Huovisen Veikon pakina, ”Pystyyn marinoitu nainen”.Kuuluneko ELY:n vai AVI:n toimi alueeseen.
Ajelin perjantai aamulla viitostietä etelään, vettä satoi kuin saavista kaataen.
Ylä-Savon puolella isännät olivat levittämässä urakalla lietelantaa pelloilleen, pellot lainehti veden vallassa. Ojat tulvivat ruskeina, taisi siinä saada alajuoksulla olevat vesistötkin osansa.
Saanevat ympäröivät metsätkin osansa tuosta ”kasvupommista”.Tuli mieleen vanha lause ”Maaseutua ei voi tuoda”. Tuossa sitä tuotiin neljän lietevaunun voimin.
Turvetuotannossa taitaa olla paljon tiukemmat ”päästörajat”?
Kaivosyhtiöt kyllä menee kuin ”siat vatukossa”.
Katsovat suorastaan velvoitteekseen tuon ”veten ja iliman pilluun”.Olen odotellut sinua suden ja hirven symbioosissa perustelemaan esittämääsi ”väitöstäsi” googletuksen perusteella.
Taisteluhansikas on heitetty, sekundantteja emme tarvinne.Onkohan Anttoo oikein ymmärtänyt lukemansa?
Se käreä ääninen seriffi kertoi tarinaa mescalerosta nimeltä Anton Chigurh. Geronimo oli kuoripoika tuon Antonin rinnalla.
Ilmestyskirjan neljä petoakin kalpenivat Antonin tekoja katsellessaan.Lienekö samainen 345 joka minulla käytössä n.8 vuotta. mallien vaihtumista ei ole tullut seurattua.
Pelittänyt hienosti, ei ole ollut mitään remppoja. Ainut vika sahassa on se että jos seisoo kuukauden käyttämättä, käynnistintä saa repiä 25-30 kertaa ennen kuin ”lupaa”. Primeripumppua ei oo, mutta puolipuristin on.
Tehot riittäneet tälläiselle ”omatarve” käyttäjälle. Myytiin aikanaan ns. isäntälinjan sahana.,,,kävi leimahdus pastorin aivoissa, miksi saarnata kuusikon vaivoista. oli susia muutama tunnissa, vieno kuorsaus karkasi hirviltä,,,
On suorastaan ilo seurata noin henkevää ja älykästä keskustelua.
”Mistä tuo häntäkärpänen tuohon ilmestyi, hevosissa niitä ennen on ollut, koskas ne on ihmiseen pesineet.”
”tällä naamalla jota akne vaivaa, voi vain rivissä seistä ja poteroa kaivaa”
Vaikka sinne Haukkavuoren kupeeseen? Jäniksenkäpälät mukana.
Anttoolla aivan oma feodaali aikainen kastijako. Koittaa pitää ”sielut” tiukasti talutusnuorassaan.
Jesse menee naama happamana ja mutrussa kuin ”petolinnun p…e”.
Pyrkii tuonne ”sielujen” joukkoon.
Laittais edes profiilikuvan, niin ei tartteis olemattomalla ”mielikuvituksella” kuvitella.Jaa että omako, yhtä oksainen ja monihaarainen kuin tuo profiilikuva.
Jalokala nousee aina vastavirtaan kutemaan.
Ruutanat rypee omassa umpeen kasvavassa lammikossaan jota ympäröivät kuusitureikot ja hirvet.
