Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Edellinen kaipaa paria tarkennusta.
Ilmanpaine, tuulensuunta ja pilvisyys aste mittaus hetkellä. 🙂Ja oliskohan syytä irrottaa tulpanjohto jos jätkän neuvoilla akselin heittoa tutkailee?
Osallistumalla voit vaikuttaa, lyhyt oppimäärä:
-hakeudu riistanhoitoyhdistysten järjestämään metsästäjätutkintoon
valmentavaan koulutukseen (16 tuntia)
-suorita metsästäjätutkinto (tutkintomaksu 20€)
-suoritettuasi tutkinnon hyväksyttäväksi maksa metsästyskortti (33€)
-tutkinnon suorittanut voi liittyä parhaaksi katsomaansa riistanhoitoyhdistykseen
-seuraa alueesi riistanhoitoyhdistyksen ilmoittelua, osallistu kokoukseen ja tuo kantasi julki hirven kaatolupamäärien riittämättömyydestä alueellasi.Vain osallistumalla voit vaikuttaa asioihin, puskista huutelu ei auta.
Maksamalla tuon 33€:n (tällähetkellä) riistanhoitomaksun vuosittain, voit olla vaikuttamassa suoraan alueesi hirvikantoihin.
Ja tuo osallistuminen ja asiansa julkituominen ei edes edellytä osallistumista metsästykseen.Mahtavaa, hatunnoston arvoinen asia tuollaiset jotka sorkkaeläin kammostaan huolimatta, ajavat sickupeillaan vasenta kaistaa sataaviittäkymppiä laskemaan vaivojaan kaihtamatta tulilla istuvia metsästäjiä. Jotka lumilla osaavat jäljestää hirvet, kauriit ja jänikset sähköaidan ympäriltä.
Juuri sellaisia erämiehiä Suomi tarvitsee rajoittamaan liian suureksi paisunutta sorkkaeläinkantaa.
Siinä samalla voi hävittää myös alkuperäislajistoon kuuluvat sorkalliset eläimet ja suojella sudet ja muut petoeläimet jotka nälissään hakeutuvat pihapiireihin.🙂
Niin, ei Jeevesillä liene mitään hävettävää eläinten tunnistamisestaan, onhan ne opit saatu pigupin kajuutasta sorkkaeläinten päitä katsellessa.
”Oli kutsuttu taas kerran muuan lapinmies juhlimaan Suomen itsenäisyyttä linnan kutsuille.
Kun kaukaisen vieraan käyttöön jäi runsaasti ylimääräistä aikaa, se oli käytettävä nähtävyyksien katselemiseen, ja tutustumiskohteeksi valittiin Eläinmuseo.Tottahan lappalainen olisi eläimistä kiinnostunut.
Siellä olikin Jounille näkemistä kerrakseen, ja kaikki Pohjolan otukset hän tunsi ja ilmoitti myös tuntevansa.-Mutta nyt me näytämme teille sellaisen eläimen jota ette varmasti tunne, sanoivat oppaat osoittaen villipeuraa. -Tuo tuossa.
Jouni vilkaisi eläintä, ja hänen ruskeissa silmissään oli epäluuloinen katse, kun hän kääntyi opastajiinsa päin ja sanoi väkinäisesti naurahtaen:
-Tieten mie tuon tunnen.
-Ette voi tuntea, ette ole ikinä nähnytkään.Lapinmies hämmentyi selvästikin Helsingin herrojen merkillisestä väitteestä, tassutteli eläimen ympäri, syynäsi ja kurkki sitä joka taholta ja sitten myönsi:
-Nähnit en tätä killa ole, vaan merkin tunnen. Tieten se on Stuorra-Piera-raukan kunteushärkä.
-Mikä niin härkä?
-Na killa se poro on, raavas, purtu poro.”(Tuon vierailun jälkeen tuo täytetty poro oli poistettu Eläinmuseosta edustamasta metsäpeuraa.)
Lainaus kirjasta Suomen peura, Matti Montonen.
Omat rajalliset kokekemukseni metsäpeurasta rajoittuvat vain neljälle täydelle vuosikymmenelle.
Noihin vuosiin mahtuu metsäpeuran nousu ja tuho.Ja vielä lopuksi poiminta Metsänomistajat lehdesta,
numerosta 1/2016”Jahtikausi lopuillaan – susien metsästystä kauden päätteeksi
Kuhmon peurakantaa rasittaa vahvat petokannat. Metsäpeurakantaa talvehtimisalueilla Sotkamossa kurittaa lisäksi vahva ilves- ja susikanta. Petojen tappamia peurojen raatoja on nähtävillä kymmenittäin Tipakselta Lykinnön alueilta saakka.”
(Havainnon luotettavuutta tuskin vähentää se, että artikkelin on kirjoittanut Sotkamon Mhy:n toiminnanjohtaja Jarmo Huttunen?)
”Ajatus elinympäristön rakenteellisen muutoksen suorasta yhteydestä Kainuun metsäpeurakannan taantumaan ei siis saa tukea, koska vielä muutama vuosi sitten peurojen käytössä olleita näennäisesti kunnossa olevia kesälaitumia olisi tarjolla, mutta ne ovat tyhjillään.
Lisäksi peuravaatimet näyttävät myös hyväkuntoisilta ja vasovat jatkuvasti hyvin, joka sekään ei viittaa laitumien huonoon kuntoon.(Vastakkaisia väitteitä on esittänyt biologi Mervi Laaksonen. Ja kas kummaa, hänkin on hakenut referenssejä Pohjois-Amerikkalaisesta tutkimuksesta.)
Itärajan läheisyydessä Kainuun metsäpeurojen vasomisalueet Kivikiekistä poronhoitoalueen puolelle Suomussalmen Kuivajärvelle asti ovat vähintään kolmen eri susilauman ja yhden susiparin reviirialuetta.
Aluella saalistaa yhteesä yli 20 sutta. Tämän lisäksi alueella on metsäpeurojen vasomisaikaan tiettävästi kymmeniä karhuja – suhteellisen rajusta viime aikojen metsästysverotuksesta huolimatta.Lisäksi ko. alueella ja muuallakin Kuhmossa saalistaa kaksi pienempää suurpetoamme ahma ja ilves.”
Arto Juntunen, tutkimusmestari, Luonnonvarakeskus
Antti Paasivaara, tutkija, LuonnonvarakeskusKuhmolainen 19.1.2016
Niin, onhan tuo Jeevesin tuntema lihaa syövä päiväpetoeläin tuttu täälläkin.
Parhaiten sen pedon ruokailun merkit löytää Kostamukseen johtavan tien varresta, ja etenkin levähdyspaikoilta.
Tyhjiä Prisman suojakaasupakkauksia, nautaa, kanaa ja possua, harvemmin kalaa.
Nauttivat eineen ilmeisesti raakana koska merkkejä tulistelusta ei nää.Jäljistä päätellen tuo petoeläin liikkuu kumipyörillä. Ruokailun yhteydessä tehdään jarruremontit, hihnojen vaihdot ja pyöränlaakerirempat.
Yhteinen nimittäjä noilla pedoilla ja susilla on valtakunnan raja, molemmat petoeläin lajit siirtyvät Venäjän rajan taa jossain vaiheessa.
Työ pyörien päälle noussut laji käy yleensäkin päiväseltään, nykyään nekin käynnit ovat harventuneet.
