Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Niin: ”Hyvin pärjää kun pokkana vanhoja juttuja kelaa, vaikka pysty hän ei ees kengännauhoja sitomaan”
Vapisemme ja vavahtelememme odotellessamme että gylddyyri saapuu tutkijankammioonkin ja saamme nähdä tämän kuuluisan lumiukkohypnoosin Powerpoint esityksenä vaikkapa täällä Metsälehden sivuilla.Mutta nyt kuuntelemaan metson soidinta, pitää kokeilla onko hyppäämisen taito tallella.
Kettu ja supikoira vapaalla vyöhykkeellä tottakai.Onkohan tutkija muuten sekoittanut hirven ja riekon keskenään?
Habitaatit ei oikein täsmänneet muutamassa kommentissa.Niin, jäi vastaamatta erääseen kysymykseen, tulkoon sekin kerrottua että kettujen suupielestä on pilkistänyt höyheniä. Joskus riekon, joskus taas teeren.
Vatsalaukun sisältö on jäänyt tutkimatta.Kyllä ne metsäkanat pesii metsän siimeksessäkin. Kukapa tiennee mikä niitä aukuille houkuttaa, ehkäpä tuo näkyvyys ympäristöön?
Keväisissä mesänhoitotöissä törmääminen pesään aukolla on todennäköisempää kuin metsän sisällä. Pesältään pakeneva lintukin on helpompi havaita aukolla.Metsollehan puista tärkeä on mänty, teerelle koivu ja pyylle leppä ja kuusi.
Kaikki hyötyvät mustikasta. Katajakin antaa suojaa ja ravintoa metsäkanoille.
Riekko taasen vaatii avointa suota vaivaiskoivuineen ja varvikoineen.
Riekon ahdinkoa varmasti helpottaa sekin, ettei kaikkia soita enää ”nosteta ylös”, ojiteta. Riekko häviää äkkiä maisemista kun elinpiiri umpeutuu puustosta.Mutta tuonhan kaikki jo tietävätkin.
Minkki ja supikoira on jostain syystä mielistynyt seurailemaan ojituksia, ainakin omilla nautinta-alueilla, jossain muulla voi olla toisin.
Ja noitten ojituksien penkoilta löytyy linnuille mieluisia oleskelupaikkoja, rypy- ja sorastuspaikkoja. Minkki tappaa helposti koko lintupoikueen törmätessään sellaiseen.”AJ;
Niille, kenen mailla ei ole myyrätuhoja ollut, kysymys: näkyykö maillanne talviaikaan ketun jälkiä?”Mikä liene ketulla vaivana kun talvisin,(luvallisena pyyntiaikana) ketun lumijäljen päästä löytyy silloin tällöin kuollut kettu?
Ihan ne on olleet terveen näköisiä yksilöitä, turkkikin hyvässä kunnossa, ei kapin merkkejä. Turkin on voinut hyödyntää.
Tuon jälkijonon varrelta löytyy myös usein merkkejä siitä, että kettu on onnistunut nappaamaa teeren kiepistä.
Näin omilla maillani sekä ympäröivien maanomistajien mailla.Niin, jäi mainitsematta että turkkia talteenottaessa nahasta löytyy pieni, n. 6mm, halkaisijaltaa oleva reikä.
Eipä ole myyrätuhoja ollut vaikka minkkiä, supia ja kettua on pyydetty vuosikymmenet.
Aina on metsästysvuokrasopimuksessa sallittu noitten metsästys ja tullaan sallimaankin.Metsäkanalintujakin kun tässäkin ketjussa on sivuttu, niin yksi tekijä kannan heilahteluihin on ollut hallat poikueitten kuoriutumisaikaan.
Hyönteisravinto poikasilta on puuttununut, kovin pitkälle poikaset ei pötki ruskuiaispussin eväillä.
Aikaiset keväät on saaneet ilmeisesti pesinnätkin aikaistumaan.Eviran sivuilta poimittua:
”Suomi on vapaa klassisesta rabieksestaSuomi on ollut virallisesti vapaa rabieksesta vuodesta 1991 alkaen. Vuosina 1988-89 puhkesi Kymijoen suistoalueella raivotautiepidemia, jonka yhteydessä tartunta todettiin yhteensä 66 eläimellä. Taudin merkittävin uhri ja levittäjä oli supikoira, joita tartunnan saaneista eläimistä oli 48 kpl. Tätä edeltävä epidemia oli vuosina 1956-59. Raivotautia vastustetaan rokottamalla koirat ja kissat sekä levittämällä kaakkoisrajalle syöttirokotetta pienpedoille.Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) seuraa luonnonvaraisten eläinten raivotautitilannetta. Virasto tutkii vuosittain yli 500 eläintä raivotaudin varalta”
Huomiota kiinnittää että raivotautia on löytynyt yleisesti juuri SUPIKOIRASTA.
Viimeksi raivotautirokotteita on levitetty Eviran sivujen mukaan syksyllä 2013.Hirviekinokokkia on diagnosoitu vuosina 2000-2013 kahdeksantoista (18) tapausta.
Hirviekinokokin kantajana ja väli-isäntä taasen ovat hirvet, porot ja SUDET.Suomi ei todellakaan ole enää mikään lintukoto noitten eläintautien suhteen.
Tosin terveellä järjellä varustetulle tartuntariski on olematon. Mutta miksi noita eläintautien kantajia tulisi suosia???Raja kartassa ei pysäytä eläintautia
Ulkomaiset kontaktit lisäävät eläintautien riskiä myös Suomessa. Sen tietää Satakunnassa olevan Niinisalon Tykistöprikaatin eläinlääkäri Hanna Tenhu. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valtuuttamalla rajaeläinlääkärillä on työkokemuksensa takia monia näkökulmia eläintauteihin. Jos esimerkiksi myyräekinokokki todetaan meillä Suomessa, loppuu huoleton elämä. – Metsässä ei voi syödä raakoja marjoja tai rouskutella raakaa porkkanaa suoraan pellosta. Tauteihin jo tottuneet keskieurooppalaiset kauhistelevatkin nykytyyliämme. Myyräekinokokin löytyminen Ruotsista tarkoittaa sitä, että se voi olla meilläkin jo nyt, Tenhu arvioi. Kymmenisen vuotta Puolustusvoimissa työskennellyt Tenhu opiskeli ammattiinsa Saksassa. Siellä opiskeltava eläintautikirjo oli jo 1990-luvun lopussa mittavampi kuin Suomessa. – Koulutukseen kuului tautikuvauksia, joista täällä ei vielä edes tiedetty, hän muistelee. Muutaman vuoden kuluttua Saksasta saatu oppi oli kuitenkin ajankohtaista myös Suomessa. Sveitsissä työskennellessä kuului lemmikkieläinten rutiinihoitoon kerran kuussa annettava lääkitys myyräekinokokkia vastaan. – Vaikka olemme saaneet olla monilta taudeilta rauhassa, kyllä ne aaltoina meillekin lopulta tulevat, sanoo Tenhu, joka on työskennellyt myös rajatarkastuksessa. – Infektiopaineet ovat nykyisin kovat, eikä tauti kunnioita rajaa. Venäjältä tai Baltiasta riittää yksi kettu tai supikoira, joka tuo vaikkapa raivotaudin mukanaan. Jos syöttirokotusten teho ei olekaan riittävä, sitten se löytyy meiltäkin.
