Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Ei perunankasvatus mitään rakettitiedettä ole. Kolmen vuoden kierto. Välikasvustona ihan tavallinen ruokaherne ja linnunsiemenistå auringonkukkaa. Kesantokasveina. Kaura olisi muuten hyvä muttei sitä saa keväälläkään puutarhajyrsimellä muokattua maahan, terät tukkeutuu.
Kuusenhavut papat ennen pilkkoi kassaralla pieneksi hakotukin päällä. Massa käytettiin kuivikkeina lehmille ja lampaille. Kun vuoden lantatunkiossa kompostoitui tunkiossa, ajettiin keväällä pellolle ja muokattiin maahan.
Pihattonavetan kuiviketurve on kyllä ylivertainen maanparannusaine. Perunaa ei kyllä kannata laittaa samana kesänä siihen peltoon mihin tuota makkia on levitetty. Ensin kauralle yhdeksi kesäksi, kasvusto kynnetään maahan syksyllä ja peruna vasta sen jälkeen.
Ei mänty sillä keloudu että sen koloaa. Pihkottuu vain kolotulta alueelta. Elätti saa olla n. 5 senttiä leveä. Ainut mitä tuolla menetelmällä saa on hyvät puut tervanpolttoon tai luonnon lahosuojaamat puut vaikkapa polkusiltojen niskahirsiksi.
Kun elätin katkaisee niin mänty alkaa aika nopeasti lahoamaa kolotun osan yläpuolelta.
Ja pirun hankalaa sahattavaa tuo hyvin pihkoittunut puunosa. Sirkkelin terä on aika nopsaan pihkakerroksen peitossa.
Remie on valitettavasti myöhässä. Kolme vuotta sitten täällänolis ollu kolmesta neljään laumaa joutilaana siirtoistukseen kehäkolmosen sisälle. Nyt ne valitettavasti on muuttaneet länteen ja Pohjanmaalle.
Jalkanen kyselee minulta mielipidettä metsäpeuran kohtalosta. Minun mielipiteellä ei ole merkitystä asiaan. Siirtoistukset ovat kuitenkin kuin helmiä sioille syöttäisi. Etelässä kun noita sorkkaeläimiä piisaa muutenkin.
Hallintaoikeus näkyy rasitustodistuksessa. On siinä sitten myyminen.
Aloittaja on ilmeisesti saanut tilan lahjana ja ottanut lahjan kiitollisena vastaan? Mikäli tilasta on tehty kauppa, niin HUHHUH.
Ilmeisestikin asioista ei ole otettu selvää kun saanto on saatu. Jos vielä nykypäivinä mennään halpaan ja otetaan vastaan tila josta hallintaoikeus on pidätetty niin,,, on peiliin katsomisen paikka.
”Kalle voisi hiukan rauhoittaa provosointi-intoaan. Tuolla menolla olet räksöttävä pelle.’
Neuvooko tuossa muna kanaa, vai kanaemoko komentaa poikastaan??
Tutkija Jalakanen se vaan kattelee karttoja joita Luke julkaisee, mettäpetrasta, ne kertoo jotain muttei totuutta. Minne häviää peuran vasat? Karhun, suden, ahman ja ilveksen /ceeseen.Vasomisalueet ammottaa tyhjyyttään.?
No onneksi ne sudet on muuttaneet länteen ja Savoon, Savossa sudet vaan kuolee poliisin luotiin kun taajamaan eksyy. Totaaliset vellihousut siis löytyy Savosta.?
Niin, komppaan Wanhaa Jätkää?.Täällä levitetään tietoa mututuntumalla. Palataan asiaan kunhan nämä julistajat? on asuneet peurapalkisilla 45 vuotta.
Saalistus käyttäytyminen pedoilla on sama, olipa kyseessä poro tai metsäpeura. Noita tapoja ohjaa vuosiaatojen aikana muovautuneet geenit.
Vielä surusanoma etelän vetelille. Metsäpeuran käyttäytyminen liikenteessä vastaa poroa. Alkaako sama itku kuin hirven ja valkohännän kanssa kun ensimmäinen metsäpeurakolari tapahtuu tulevilla siirtoistutus alueilla? Joulun alla satuin tuoreeltaan kolaripaikalle jossa kolme autoa onnistui törmäämään samaan metsäpeuraan. Ja alueella oli varoitusmerkit molemmin puolin.
Niin mitä tekemistä kartalla on petojen ruokailun osalta metsäpeuran suhteen? Valitseeko susi saaliinsa kartalta että tuossapa hirvas, tuon otan saaliiksi tänään. Ahma etsii haaskat kartalta ja karhu vasomis alueet?
Metsäpeura on tuttu jo vuodelta 1973 kun ne saapuivat samoille palkisille. Ei nekään liiku kartan mukaan mutta voihan niitten vaellusta katsella kartalla.
No missä halavatussa sitten jos ei PAIKALLISESTI, vai tilaako etelänvetelien sudet syömisensä jostain pilvipalvelusta paikallisesta K-tai S-marketista metsään kannettuna? Pitäiskö Luken tutkia tuotakin mahdollisuutta? Tai riistakeskuksen?
Siinä ei metsäpeuran vasasta jää tutkittavaa kuka sen on syönyt, karhu, susi tai ahma. Eivät tietääkseni ole kaikille peuranvasoille asennelleet kuolinpantoja, tutkijat. Itseasiassa tuo edellinen on varma tieto, ei mikään oletus.
Vikisee myyriensä kanssa, kirjoittaa, (tapansa mukaan puuta/heinää ja puolitotuuksia.) : ”Metsäpeura tapettiin meillä aikoinaan sukupuuttoon, mutta palasi sitten venäjältä susien mukana.”
Totta on ainoastaan että peura metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1900-luvun alussa.
Sotien jälkeen ensimmäiset peurat tekivät tunnustelumatkojaan Suomen puolelle. Rajanpinnassa ei eletty kovin leveää elämää joten ne lienee joutuneet pataan.
1950-1960 lukujen taitteessa rajamiehet alkoivat tehdä enemmänkin havaintoja kesälaitumille tulleista peuroista. Ensimmäiset vasomiset todettiin 60-luvulla rajanpinnassa.
Tuona aikana susi oli hyvin harvinainen otus noilla main. Koki täysrauhoituksen tavattaessa lainsuojattomana. Karhukanta oli hyvin pientä.
Metsäpeuran kultainen vuosikymmen oli 90-luku. Enemmälti susia alkoi tulla rajan yli vasta 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa. 90- luvun alussa vapaa karhun metsästys loppui Kainuussa, karhukanta alkoi kasvaa, samaten susikanta. Siitä alkoi metsäpeuran alamäki.
Vielä 90-luvulla Lentualla näki kevättalvisin parhaimmilla puolitoista satapäisiä peuratokkia, valitettavasti ei enää.
Tuon harhaan hutkijan logiikalla metsäpeurakannan pitäisi olla nyt kymmenkertainen, koska susi on niin hyvä kannan siivittäjä.
Terveisin nm.”Jotain ehkä tietäisin, sillä olinhan siellä minäkin.”
