Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Ei ongelma ole suojelu, vaan se, että se maksatettaisiin yksittäisillä metsänomistajilla. Siksi olen ehdottanut sitä suojelualueeksi lunastamista, olisi selkeintä kaikille toimijoille ja korvaus menisi niille joille se kuuluu. Käsittääkseni kuitenkin yhteisestä omaisuudesta (jollaiseksi raakkupurot ihan hyvällä syylläkin mielletään) pitäisi vastatakin yhteisesti?
Ihme ettei kaikki joet ja purot ole raakkuja pullollaan kun nykyiset metsänhoitotavat luovat niin ihanteelliset olosuhteet.
Ilman lisääntyvää lohikalakantaa jokiin ja puroihin ei tule uusia raakkuja muuten, kuin muualta siirtämällä. Missä taas ilman sitä lohikalakantaa ei ole mitään järkeä.
Kyllä ostajat saa päättää olla ostamatta, se ei ole sosialisointia. Nyt kuitenkin valtiovallan korkeimpien elimien edustaja julkisesti vaati paikallisiin olosuhteisiin katsomatta isoa suojavyöhykettä. Se alkaa jo olla eri asia.
Täällä keskustelua pyritään kääntämään pois asiasta kärjistämällä. Joten tulkoon nyt ihan kaiken varalta mainituksi, että sertifikaatteja pyrin noudattamaan parhaan käsitykseni mukaan. En siksi, että yhtiöt ostaisivat puuta (kun niille näköjään kelpaa kaikki), vaan siksi, että se on perustellusti eduksi luonnolle. En odota korvauksia niistä puista. 50 metriä suojavyöhykettä paikallisista olosuhteista riippumatta ilman korvausta ei sen sijaan ole kohtuullista millään mittapuulla. Jos taas sille on pätevä tieteellinen peruste, herää kysymys, miksei se ole laissa?
Metsän hiilikaupassa on sekin ongelma, että mitä tehdään, jos tuli, ötökkä tai myrsky tuhoaa kompensaatioon myydyn puun? Pitääkö kompensaatio maksaa takaisin, hiilihän vapautui ilmakehään kompensoidun päästön kaveriksi? Oikeastaan ainoa tapa oikeaan hiilikauppaan olisi, että myydään puut, ja haudataan ne kosteaan maahan, jossa ne säilyvät lahoamatta vuosituhansia ja näin aidosti poistavat hiiltä kierrosta. Näinhän voisi samalla korvata suomailla betonipaaluja, kuten Helsingin Malmilla, jonne rakennettavalle asuinalueelle niitä on laskettu tarvittavan yli 14000km, josta tulee huikeat hiilipäästöt (joista ei kuulemma ole haittaa, koska niitä ei valmisteta Helsingissä. ) 🙂
Jos nyt sosialisoidaan 50 metrin kaista puron tai joen varresta, niin kuinkas tuollaiseen voisi varautua? Jos myy metsätilaa, voiko mitenkään tietää, mitä on myymässä, ellei ole melko hiljattain tehnyt metsänkäyttöilmoitusta? Tai jos ostaa, onko kellään osapuolella tietoa ennen ensimmäistä metsänkäyttöilmoitusta, millainen pala menee hyväntekeväisyyteen? Jättääkö pankki suojakaistan alan osuuden kauppahinnasta edes korkojen ulkopuolelle? Ainakaan siitä ei lasketa tieyksiköitä, vai mitä? (sarkasmia, jos joku ei sattunut ymmärtämään.)
Toisaalta: Raakkujoet ja -purot laskevat isompiin vesistöihin, joista nousee raakkujen lisääntymiselle välttämättömiä lohikaloja. Eikö suoja-alueen pitäisi siis myös kattaa koko reitti merelle asti, eli voimalaitokset voitaneen yhtälailla sosialisoida? Tai ehkä metsäjätit sitoutuvat olemaan ostamatta niiden omistajilta energiaa. 🙂
Yksinkertaisinta olisi käyttää järkeä, ja seuraavaksi yksinkertaisinta, jos nuo suojakaistat lunastettaisiin suojelualueiksi käyvällä arvolla. Nämä hähmäiset ”sitoudutaan” ja ”suositellaan” ovat kestämätön lähestymistapa.
Raudus kasvaa tuossa paikassa vänkyräksi kuitupuuksi, niinkuin kostealla maalla sillä on tapana. Jostain syystä se on ilmeisesti luonnostaan siinä kuitenkin parhaiten taimettunut. Kuusia on joku istuttanut pikkuläntin, ja ne on tyypillistä boorin puutoksesta kärsinyttä kuitua nekin. Käytettävissä on traktori ja keskipakolevitin, niin vanha pelto on helppo lannoittaa tuhkalla. Omissa istutuksissa olen pyrkinyt välttämään kuusen suosimista, mutta tuossa sille on aika perusteltu paikka. Tammen menestyminen Pohjois-Savon korkeuksilla on vielä epävarmaa, ja tuolla kuviolla näkyy rusakot viihtyvän, on ihan kaava-alueen naapurissa. Hiestä varmaan saa pyytämättäkin sekaan, kun tekee muokkauksen ja huolehtii heinän kurissa pitämisestä ensimmäiset vuodet.
Metsän hiilikauppaa pidän humpuukina. Metsäähän ei hakata siksi, että metsää halutaan hakata (toisin, kuin julkisessa keskustelussa tuntuu olevan lähtökohtana), vaan siksi, että puusta tehdään tuotteita, joille on kysyntää eli tarvetta. Nyt jos jostain myydään 10ha kompensaatio-alueeksi, tarkoittaa se vain sitä, että jostain muualta hakataan se 10ha, jota tuosta ei saatu. Hiilinielu ei siis muutu miksikään, mutta päästöjä saadaan tuottaa enemmän, kun ne on muka kompensoitu.
Sittenhän ei tarvitse maksaa korvauksiakaan, kun on vain päätetty, että suojavyöhyke joka tapauksessa jätetään? Asia taitaa ratketa poliitikkojen kannalta helposti.
On niitä tarkkojakin toimijoita metsä-alalla. Kaverilla kun oli hakkuu, jonka alueella suojeltu puro, suoja-alue merkittiin hakkuun ulkopuolelle. Koska siinä on järeä ja tiheä puusto, nämä kysyivät ELY-keskukselta ja saivat luvan yksittäisten järeimpien puiden poistoon. Paljon parjattu klusteri ei silti halunnut niitä puita ostaa. Päättivät sitten, että ottavat itselleen. No ei korjuufirmakaan halunnut niihin ELY-keskuksen luvista huolimatta koskea.
Tästä ei uutisoitu Ylellä eikä Hesarissa.
Nyt oli uutisia muistakin raakkupurojen ylityksistä. Joku yleisövihjetapaus oli tutkittu, ja todettu ylityksessä käytetyn asianmukaisesti väliaikaista siltaa.
Ei ole mikään pakko ylittää jokia kahlaamalla, ei ole tainnut jäädä palstat käsittelemättä missään, vaikka joen syvyys ylittäisi koneiden kahluusyvyyden. Tarvittaessa tehdään vaikka uusi tie.
Mitenkähän nuo hiilitaseet on laskettu? Katsoin tässä Omametsästä yhden kuvion tietoja, hiilitase 0.58t miinuksella, eli ilmoille tuprutellaan ilmastonmuutosta. Kyseinen kuvio on vanhaa, omia aikojaan metsittynyttä peltoa, juurakoiden perusteella kolmisenkymmentä senttiä multaa, sitten alkaa savikko. Pohjavesi on varsin ylhäällä ajankohdasta riippuen. Puustoa 236 kuutiota/ha, enimmäkseen raudusta. Sen verran tiheässä ovat, että aluskasvillisuutta ei ole, vaan maa on multapinnalla (harvennus onkin tulossa ensi talvena.) En tiedä miten vanha pelto on, mutta ainakin vuoden 1952 ilmakuvassa se on jo peltoa. Ehkä tuo on ollut turvemaata alunperin, mutta nyt se luokitellaan kangasmaaksi. Turpeesta ei ainakaan tuulenkaatojen kohdalla ole mitään jälkeä, multaa mikä multaa.
Ilmeisesti tuosta ei saa hiilinielua koskaan, vaikka mitä tekisit. Viereiset kuviot on lähinnä harvaa heikkolaatuista raudusta ja ravinnehäiriön pilaamaa kuusta, ja loput satunnaisten pajupuskien pilkuttamaa rehevää aukkoa. Ne menee ensi talvena sileäksi ja lannoitetaan, muokataan ja istutetaan, mutta tähän hiilikriisiin siitä ei koskaan tule näillä lukemilla olemaan apua.