Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
No minulla on tuon tapainen pieni pitkänomainen metsätila, keskellä kulkee oja, ja jos se alettaisiin katsoa puroksi ja varmuuden vuoksi pistettäisiin 50m kaistat, niin toisessa reunassa menisi siivu naapuriltakin, ja toisessa jäisi puunkasvatukseen 10-13m leveä juotti. 🙂
On myös toisella metsätilalla viiden vuoden sisään ojitettu suokuvio, mutta sen ojat purkautuu avosuolle, joten vesistövaikutukset on aika minimaaliset.
Nyt piti remontoida tuota mainittua 140R:ää. Ripustuslenkki oli kulunut melkein poikki, piti hitsata lisää täytettä. Vesakkomatto odottaa taas huomenna.
En lähtisi pystypuita myrkyttämään, ohiruiskutusta tulee varmaan enemmän, kuin kohteeseen osuvaa, ja ainehan tappaa kaiken, eikä vain tuholaisia. Myrkyn kanssa voisi ehkä tehdä niin, että kaataa muutaman syöttikuusen ja myrkyttää ne. Ensimmäisenä ne kaatuneisiin iskee. Mutta jos invaasio käy pahaksi, niin ei siinä auta kuin katkaisuhoito. Itsellä on parhaassa kasvussa oleva kuvio, josta on neljän vuoden sisään parisenkymmentä runkoa joutunut ottamaan porien iskettyä. Nyt loppukesästä käydessä en huomannut uusia tuhoja, mutta vielä ei voi huokaista. Muutaman sadan metrin päässä on tehty iso aukko, sen laidasta on kyllä evästä löytynyt, mutta ne ei ole minun maita.
Feromoniansoilla saa runsaasti pyydettyä tuholaisia, säiliön pohjalla voi olla senttitolkulla raatoja, mutta voiko käydä sitten niin, että feromonit vetää lähiseudun kuoriaiset siihen omaan metsään?
Kesällä sovittu talvileimikko, ensiharvennuksessa havukuitu 31€, koivu 34€, kaikki tukkilaadut 40€ ja karsittu energiaranka 20€. Harvennuksessa mäntykuitu ja kuusisellu 37€, havutukit 70€ ja koivutukki 60€, karsittu ranka 25€. Yksikään kolmesta suuresta ei tehnyt edes tarjousta. Paljon enemmän tykkään näistä hinnoista, kuin edellisessä kaupassa, joka tehtiin justiinsa ennen putlerin hyökkäystä.
Jos jokin tuollainen sweet spot on mahdollista löytää, siihen pääsy ja siinä pysyminen todennäköisesti vaatii hyvin aktiivista metsän seurantaa ja hoitoa. En usko, että sellaiseen voi kovin tarkkaa numeroperustaista yleisohjetta antaa, vaan pitää soveltaa juuri kyseiseen kasvupaikkaan sopivalla tavalla – ei siis todellakaan mikään jk:n markkinoima vaivaton ja edullinen (ei istutuksia, ei raivauksia, ei muokkauksia) kasvatustapa. Ja varmasti jää tekemättä muutamaa hehtaaria isommilla aloilla.
Niin pitkään, kun jk:ssa onnistuneet eivät avaa tätä esimerkkitasolla, voidaan vain arvailla. Oma arvaukseni on, että tämän tason onnistumisia ei ole ollut.
Jk:ta en vastusta muuten, kuin pakollisena menetelmänä. Se on ihan käyttökelpoinen pidentämään metsän peitteistä aikaa, jos on valmis hyväksymään pienemmän tuoton ja suuremmat riskit.
Onko jk:ssa on ehkä liikaa jumituttu luontaisen taimettumisen ”vaatimukseen?” Eikö niitä kuusentaimia voisi sinne istuttaa, jos jaksollista kasvatusta ei halua tehdä? Suuremman varjostuksen takia muokkausta ei ehkä tarvita samassa määrin, kuin aukealla. Omassa harvennuskoivikossa meinasin kokeilla, kunhan on harvennus tehty. Viereinen kuvio uudistetaan kuuselle joka tapauksessa (kun se sinne parhaiten sopii), niin ei tarvita isoa panostusta. Tuo kyseinen koivikko tulee olemaan lähinnä polttopuun lähde, eli kaksijaksoinen kasvatus sopisi paremmin kuin hyvin. Varmaan sinne luonnontaimiakin tulee vielä istutettujen lisäksi.
Ja taimettumisestahan pitää olla kiinnostunut, muuten syödään niinkatsotusti siemenperunoita.
En muista onko täällä alikasvoskuusien käyttöä suositeltu (ainakin on kritisoitu niiden poistoa ennakkoraivauksessa, minkä tulkitsisin samaksi), mutta uutisjutuissa näin on tehty useastikin.
Kyllähän jk:ssa alkuun saadaan tukkia, mutta se vähenee ja lähes loppuu pidemmällä aikavälillä. Aikoinaan kiinnostuin aiheesta, kun siitä puhuttiin hyvin vakuuttavasti. Myydään vain arvokkainta puuta ja annetaan pienempien lihota arvopuuksi sen sijaan, että myydään ne kuituna. Kuitupuusta tulee tukkia paljon nopeammin, kuin taimikosta. Ja uudet taimet tulee luonnostaan.
No, ensimmäinen pettymys oli ymmärtää, että arvopuuta myydään sitten pelkästään harvennushinnalla. Kokemuksen kertyessä ja metsien kasvua seuratessa tuli sitten epäilys sekä taimettumisesta, että alikasvopuiden kasvusta. Hankin vähänlaisesti hoidetun (ei juuri harvennettu tai hoidettu, tehty vain aukkoja, jotka jätetty viljelemättä) metsätilan, jossa oli vuosia vanha istuttamaton aukko, jonka vierellä olevan metsän alla olisi luullut olevan ihanteelliset olosuhteet taimettua. Kyllä sitä siellä tapahtuikin, mutta vähänlaisesti ja kasvu on heikkoa. Juuristokilpailu taitaa jarruttaa, vaikka valoa onkin. Siellä on nyt 11 vuotta ollut aikaa taimettumisen ihmeelle.
Osoittautui myös, että osa parhaiten kasvaneista kuusista oli tyvilahoja. Nämä olivat edelliseltä hakkuulta jääneitä alikasvospuita, eli tyvessä oli keskellä melkein oksan näköinen hyvin tiheiden vuosirenkaiden kohta, josta kasvu sitten oli kiihtynyt hyvinkin rajuksi. Seuraavaan harvennukseen etsin ja merkitsin kaadettavaksi kuusia, jotka vaikutti niinikään muita vanhemmilta, vaikka olivatkin hyvässä kasvussa – epäilys oli sama tyvilahon suhteen, ja lahoahan niissä luvattoman monissa oli. Osassa näkyi jälki korjuuvauriosta alikasvosajalta, useimmissa ei. Ilmeisesti alikasvoksena kitunut puu on herkkä ottamaan tyvilahon, ja olenkin ennakkoraivauksissa kaikki vähänkin ikääntyneeltä näyttävät alle ainesmittaiset kuuset pistänyt nurin. Lahoahan niistäkin on monista löytynyt. Alikasvoskuusista en lähtisi metsää kasvattamaan.
Jk sopii mielestäni siihen, jos halutaan lykätä aukon tekoa tai muuten pitää kuvio metsäisenä. Hinta on sitten huonompi taloudellinen tuotto, mutta omallaan saa niinkin tehdä ja hyvä niin.
Kyllä me Jovain uskomme jos/kun näemme, mutta kun te ette näytä tuloksia maastossa. Numeroita on niin helppo sepittää…
Ei kai siinä mitään sepittämistä tarvita. Jatkuvan kasvatuksen tuotto on helppo laskea:
– Oletetaan kasvuksi 10m³/ha vuodessa, mikä toteutuu helposti jaksollisen kasvatuksen kuviolla
– Jatkuvan kasvatuksen luonteisesti kaadetaan vain suurimpia puita
– Oletetaan tukin hinnaksi 60€/m³
= tuotto 600€/v per hehtaari. Matematiikka ei erehdy!
Paitsi tietysti, jos vuosikasvu ei olekaan tuota luokkaa kuviolla, jonka PPA on tasolla, jolla luontaista taimettumista voisi tapahtua ja/tai hakkuutavan korkeammat kulut näkyvät toteutuvassa tukin hinnassa.
Itse olettaisin – sillä kokemuksella, jota metsän kasvua seuraamalla on hankkinut – jk-kuvion tuottavan muutaman poimintahakkuun verran, kunnes parhaiten kasvavat ylispuut on korjattu ja jäljellä on kuiturunkojen alla sinnittelevä taimikontapainen, seassa reilusti pihlajaa ja leppää. Tästä eteenpäin kyse on enemmänkin puistometsän hoidosta. En siis usko vuosikasvun pysyvän tuottavalla tasolla muutamaa poimintahakkuuta enempää.
Viime vuonna pisin kuusen yksittäinen vuosikasvu omassa taimikossa oli 105cm, vieläpä luonnontaimi. Tänä vuonna kyseinen yksilö otti rauhallisemmin, mutta hyvässä kasvussa edelleen. Ei ole muuten lannoitettu, kuin Bortrackilla.
Mikä siinä korvauksessa on niin vaikea asia? Sen maksaa joko yksittäinen metsänomistaja muiden puolesta, tai se maksetaan yhteisesti. Metsänomistaja on kuitenkin maksanut siitä käyttörajoitukseen menevästä alueesta vähintäänkin perintöveroa, usein selvästi enemmän. Metsänomistaja joutuu myös maksamaan kyseisen alueen osuuden esim. tiemaksuissa. Nyt ei ole kyse siitä, saako metsänomistaja tyhjentää puron raakuista, vaan siitä, että tavanomaista suojakaistaa ollaan moninkertaistamassa riippumatta asian todellisesta merkityksestä itse suojeltavalle lajille, ja mieluiten ilman korvausta. Jos itse haluaa omat metsänsä suojella, kannustan siihen ilman muuta.
Edelleenkään niitä puita ei kaadeta siksi, että ahne metsänomistaja saisi rahaa ja uuden ökymaasturin. Niitä kaadetaan siksi, että niistä tehtäville tuotteille on tarvetta, eli kysyntää. Niistä tehdään muutakin, kuin sanomalehteä tai vessapaperia, niistä tehdään ja niihin pakataan ruokaa ja päivittäistavaroita, korvaten näin fossiilisia luonnossa huonosti hajoavia ja ilmakehään vaikuttavia materiaaleja, niistä tehdään rakennuksia ja huonekaluja, ja monia muita tuotteita, joista en todellakaan kaikista ole selvillä. Tätä kautta jokainen on osa ongelmaa eikä muiden yläpuolella, jos metsän käyttö sellaisena halutaan nähdä.