Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Mikäs siinä, jos edes kauttaaltaan kaluttaisiin, mutta kun maistellaan useampaa. On varmaan maussa eroja, kun ryhmässä voi olla muutama hieman nakerrettu ja sitten yksi reilummin kaltattu. Sen olen ollut huomaavinani, että varjostuksessa kasvava kuusi on maistunut paremmin. Jos on tarpeeksi harvaoksainen, on sellainen vähän joulukuusikokoa isompikin maistunut. Itse olen noita merkannut harvennuksessa poistettavaksi, motokuski ei aina niitä ole kopista huomannut, jos on eri puolella puuta. Lahoamaan ne lähtee joka tapauksessa.
Jos kuori on jäänyt puun juurelle, on sarvia hangattu, muuten kyse on syömisestä.
Edellisiin vertailukohdaksi, itse ostin tilan, jossa oli rehevälle maalle hakattu aukko vajaat seitsemän vuotta aiemmin, ja jätetty istuttamatta, oman onnensa nojaan. Raivaaminen on tullut hyvinkin tutuksi sen kanssa, mutta nyt alkaa olla voiton puolella. Syksyllä alas otettu vatukko kasvaa kesässä miehen mittaiseksi jne. Toisaalta vatukko on osaltaan pitänyt lehtipuuta kurissa, mutta kyllä tuossa on hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa istuttaa ajoissa. Olisi hyvä metsänalku siinä nyt, viime kesänä pisin kuusen vuosikasvu oli 105cm, ja vielä luonnontaimella.
Ohjaajalla tai kenellä tahansa on oikeus mielipiteeseensä. Suurempi ongelma on vaikutus yleiseen mielipiteeseen, jos sen myötä aletaan tekemään typeriä päätöksiä.
Nyt on saatu lopetettua kivihiilen, öljyn ja turpeen käyttö kaupunkien lämmitykseen. Olisiko aika lopettaa myös puun käyttö siihen tarkoitukseen? Tässä olisi se hyvä puoli, että päätöksen vaikutukset tuntuisivat voimakkaimmin siellä, missä päätöstä myös kannatetaan. 🙂
Jos kasvatettavat puut taimettuisi yhtä hyvin pihlaja, jk:ssa olisi hyvinkin paljon enemmän tolkkua. Näkyy lähtevän kasvamaan täysin toivottomissakin paikoissa ja sinnittelee varjossa kunnes syödään alas.
Nostokoukku näki sitten huonon esimerkin, ja yleisti sen koskemaan kaikkia talousmetsiä. Omasta näkökulmastani yhden puulajin metsät ovat metsänomistajalle riski, varsinkin kuusikot. Männiköiden osalta kasvupaikka ei välttämättä muita lajeja suosi, ja koivikot tuppaavat muuttumaan kuusikoiksi omia aikojaan. Suurin este _omissa metsissäni_ monilajisen taimikon synnylle ovat hirvet. Muuten ei ole ollut mikään ongelma antaa muidenkin puulajien kasvaa, kuin pääpuulajin, ja senkin osalta luonnontaimien, milloin ovat vähänkin sopivalla kohdalla kasvamassa. Esimerkiksi leppä saa kasvaa niin pitkään, kun ei haittaa kasvatettavia puita, sehän osaltaan parantaa maan ravinteikkuuttakin.
Tästä ei loppujen lopuksi ole pitkäkään aika, kun viralliselta taholta ohjattiin kasvattamaan siistiksi raivattua yksilajista metsää. Tällä tavalla alkuun laitetut metsät eivät enää myöhemmin muutu monilajisiksi, vaikka kuinka haluttaisiin, eli näitä voidaan käydä vuodesta toiseen taivastelemassa, että edelleenkin tällainen puupelto, ei selvästikään tehdä tarpeeksi monimuotoisuuden edistämistä. Toisaalta moni vanhemman polven metsänomistaja on omaksunut tuon tavan oikeaoppisena kasvatuksena. Monimuotoisuuden tietoisuuteen nousun jälkeen kasvatetut metsät ovat vasta taimikoita tai vanhimmillaan ensiharvennusikäisiä.
Kyllä talviaikaan hirvi syö mäntyä, jos sitä kohdalle sattuu. Jäljistä päätellen tekee vaikka mutkan, jos latvuksen huomaa. Täyttäähän tuuhea männynlatvus vatsaakin ihan eri tavalla, kuin lehdetön lehtipuu.
Kuusien kaluaminen on tullut tutuksi täälläkin. Siihen ei taida auttaa kuin se, että oksistoa olisi tyvelle asti, jolloin hirvi ei pääse kuorta nyhtämään. Itse olen alistunut pistämään kohtaan ”luonnollinen poistuma.”
Kyllä metsäpaloja ja myrskytuhoja oli 1600-luvullakin, ja siihen päälle kaskiviljely tuotti vaihtelua. Ei kaikki metsä ollut 500-vuotiasta, ja missähän määrin se oli oikeastaan mahdollistakaan? Lähinnä mänty taitaa tuohon ikään päästä, ja on ainoa puulaji, joka voi selvitä metsäpalosta.
Männystä puheenollen, miksi haukutaan räkäpetäjämiehiä? Räkäpetäjä ei luonnon kannalta ole yhtään sen vähäarvoisempi puu, kuin mikään muukaan. 🙂
Ok, jos nyt oikein ymmärsin, niin tie ojineen on nyt sen alueen sisällä, joka tietoimituksessa on määritelty rasitteen alaiseksi. Juridisesti asiassa ei ilmeisesti ole mitään väärää. Tosin jos oja aiheuttaa metsän vettymistä, on tieoikeuden haltijan se korjattava. Ellei ala sitä tekemään, on mahdollista alkaa asiasta käräjöimään, mutta pahoin pelkään, ettei siinä tule olemaan voittajia. Tyhmää sinänsä tehdä moinen oja, koska saa myös tien rungon vettymään.
Se mikä tässä on mennyt väärin, on se, että tehtiin tie ensin ja sitten vasta hoidettiin oikeusasiat kuntoon, eikä etukäteen oltu maanomistajaan yhteydessä. Ymmärrän että ottaa päähän, mutta jotkut ihmiset vain ovat liian mänttejä osatakseen toimia oikein. Kannattaakin keskittyä iloitsemaan siitä, ettei itse ole. Lisäksi, vaikka tiealueen alle onkin jäänyt metsämaata, helpottaa se kyllä metsän käyttöä ja hoitoa, ja tilaa joskus mahdollisesti myydessä voi tehdä siitä kiinnostavamman ostajillekin.
Ja jos syyllinen löytyy, niin millaista palkkiota sille voisi saavutuksestaan tarjota?
Veikkaan, että jokin loinen tai sairaus on yleistynyt ja nitistänyt ison osan kantaa. Näinhän luonnossa usein käy, kun populaatio kasvaa oikein tiheäksi. Itsekin olen Pohjois-Savossa huomannut näiden vähyyden tänä vuonna.