Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Onko jk:ssa on ehkä liikaa jumituttu luontaisen taimettumisen ”vaatimukseen?” Eikö niitä kuusentaimia voisi sinne istuttaa, jos jaksollista kasvatusta ei halua tehdä? Suuremman varjostuksen takia muokkausta ei ehkä tarvita samassa määrin, kuin aukealla. Omassa harvennuskoivikossa meinasin kokeilla, kunhan on harvennus tehty. Viereinen kuvio uudistetaan kuuselle joka tapauksessa (kun se sinne parhaiten sopii), niin ei tarvita isoa panostusta. Tuo kyseinen koivikko tulee olemaan lähinnä polttopuun lähde, eli kaksijaksoinen kasvatus sopisi paremmin kuin hyvin. Varmaan sinne luonnontaimiakin tulee vielä istutettujen lisäksi.
Ja taimettumisestahan pitää olla kiinnostunut, muuten syödään niinkatsotusti siemenperunoita.
En muista onko täällä alikasvoskuusien käyttöä suositeltu (ainakin on kritisoitu niiden poistoa ennakkoraivauksessa, minkä tulkitsisin samaksi), mutta uutisjutuissa näin on tehty useastikin.
Kyllähän jk:ssa alkuun saadaan tukkia, mutta se vähenee ja lähes loppuu pidemmällä aikavälillä. Aikoinaan kiinnostuin aiheesta, kun siitä puhuttiin hyvin vakuuttavasti. Myydään vain arvokkainta puuta ja annetaan pienempien lihota arvopuuksi sen sijaan, että myydään ne kuituna. Kuitupuusta tulee tukkia paljon nopeammin, kuin taimikosta. Ja uudet taimet tulee luonnostaan.
No, ensimmäinen pettymys oli ymmärtää, että arvopuuta myydään sitten pelkästään harvennushinnalla. Kokemuksen kertyessä ja metsien kasvua seuratessa tuli sitten epäilys sekä taimettumisesta, että alikasvopuiden kasvusta. Hankin vähänlaisesti hoidetun (ei juuri harvennettu tai hoidettu, tehty vain aukkoja, jotka jätetty viljelemättä) metsätilan, jossa oli vuosia vanha istuttamaton aukko, jonka vierellä olevan metsän alla olisi luullut olevan ihanteelliset olosuhteet taimettua. Kyllä sitä siellä tapahtuikin, mutta vähänlaisesti ja kasvu on heikkoa. Juuristokilpailu taitaa jarruttaa, vaikka valoa onkin. Siellä on nyt 11 vuotta ollut aikaa taimettumisen ihmeelle.
Osoittautui myös, että osa parhaiten kasvaneista kuusista oli tyvilahoja. Nämä olivat edelliseltä hakkuulta jääneitä alikasvospuita, eli tyvessä oli keskellä melkein oksan näköinen hyvin tiheiden vuosirenkaiden kohta, josta kasvu sitten oli kiihtynyt hyvinkin rajuksi. Seuraavaan harvennukseen etsin ja merkitsin kaadettavaksi kuusia, jotka vaikutti niinikään muita vanhemmilta, vaikka olivatkin hyvässä kasvussa – epäilys oli sama tyvilahon suhteen, ja lahoahan niissä luvattoman monissa oli. Osassa näkyi jälki korjuuvauriosta alikasvosajalta, useimmissa ei. Ilmeisesti alikasvoksena kitunut puu on herkkä ottamaan tyvilahon, ja olenkin ennakkoraivauksissa kaikki vähänkin ikääntyneeltä näyttävät alle ainesmittaiset kuuset pistänyt nurin. Lahoahan niistäkin on monista löytynyt. Alikasvoskuusista en lähtisi metsää kasvattamaan.
Jk sopii mielestäni siihen, jos halutaan lykätä aukon tekoa tai muuten pitää kuvio metsäisenä. Hinta on sitten huonompi taloudellinen tuotto, mutta omallaan saa niinkin tehdä ja hyvä niin.
Kyllä me Jovain uskomme jos/kun näemme, mutta kun te ette näytä tuloksia maastossa. Numeroita on niin helppo sepittää…
Ei kai siinä mitään sepittämistä tarvita. Jatkuvan kasvatuksen tuotto on helppo laskea:
– Oletetaan kasvuksi 10m³/ha vuodessa, mikä toteutuu helposti jaksollisen kasvatuksen kuviolla
– Jatkuvan kasvatuksen luonteisesti kaadetaan vain suurimpia puita
– Oletetaan tukin hinnaksi 60€/m³
= tuotto 600€/v per hehtaari. Matematiikka ei erehdy!
Paitsi tietysti, jos vuosikasvu ei olekaan tuota luokkaa kuviolla, jonka PPA on tasolla, jolla luontaista taimettumista voisi tapahtua ja/tai hakkuutavan korkeammat kulut näkyvät toteutuvassa tukin hinnassa.
Itse olettaisin – sillä kokemuksella, jota metsän kasvua seuraamalla on hankkinut – jk-kuvion tuottavan muutaman poimintahakkuun verran, kunnes parhaiten kasvavat ylispuut on korjattu ja jäljellä on kuiturunkojen alla sinnittelevä taimikontapainen, seassa reilusti pihlajaa ja leppää. Tästä eteenpäin kyse on enemmänkin puistometsän hoidosta. En siis usko vuosikasvun pysyvän tuottavalla tasolla muutamaa poimintahakkuuta enempää.
Viime vuonna pisin kuusen yksittäinen vuosikasvu omassa taimikossa oli 105cm, vieläpä luonnontaimi. Tänä vuonna kyseinen yksilö otti rauhallisemmin, mutta hyvässä kasvussa edelleen. Ei ole muuten lannoitettu, kuin Bortrackilla.
Mikä siinä korvauksessa on niin vaikea asia? Sen maksaa joko yksittäinen metsänomistaja muiden puolesta, tai se maksetaan yhteisesti. Metsänomistaja on kuitenkin maksanut siitä käyttörajoitukseen menevästä alueesta vähintäänkin perintöveroa, usein selvästi enemmän. Metsänomistaja joutuu myös maksamaan kyseisen alueen osuuden esim. tiemaksuissa. Nyt ei ole kyse siitä, saako metsänomistaja tyhjentää puron raakuista, vaan siitä, että tavanomaista suojakaistaa ollaan moninkertaistamassa riippumatta asian todellisesta merkityksestä itse suojeltavalle lajille, ja mieluiten ilman korvausta. Jos itse haluaa omat metsänsä suojella, kannustan siihen ilman muuta.
Edelleenkään niitä puita ei kaadeta siksi, että ahne metsänomistaja saisi rahaa ja uuden ökymaasturin. Niitä kaadetaan siksi, että niistä tehtäville tuotteille on tarvetta, eli kysyntää. Niistä tehdään muutakin, kuin sanomalehteä tai vessapaperia, niistä tehdään ja niihin pakataan ruokaa ja päivittäistavaroita, korvaten näin fossiilisia luonnossa huonosti hajoavia ja ilmakehään vaikuttavia materiaaleja, niistä tehdään rakennuksia ja huonekaluja, ja monia muita tuotteita, joista en todellakaan kaikista ole selvillä. Tätä kautta jokainen on osa ongelmaa eikä muiden yläpuolella, jos metsän käyttö sellaisena halutaan nähdä.
Ei ongelma ole suojelu, vaan se, että se maksatettaisiin yksittäisillä metsänomistajilla. Siksi olen ehdottanut sitä suojelualueeksi lunastamista, olisi selkeintä kaikille toimijoille ja korvaus menisi niille joille se kuuluu. Käsittääkseni kuitenkin yhteisestä omaisuudesta (jollaiseksi raakkupurot ihan hyvällä syylläkin mielletään) pitäisi vastatakin yhteisesti?
Ihme ettei kaikki joet ja purot ole raakkuja pullollaan kun nykyiset metsänhoitotavat luovat niin ihanteelliset olosuhteet.
Ilman lisääntyvää lohikalakantaa jokiin ja puroihin ei tule uusia raakkuja muuten, kuin muualta siirtämällä. Missä taas ilman sitä lohikalakantaa ei ole mitään järkeä.
Kyllä ostajat saa päättää olla ostamatta, se ei ole sosialisointia. Nyt kuitenkin valtiovallan korkeimpien elimien edustaja julkisesti vaati paikallisiin olosuhteisiin katsomatta isoa suojavyöhykettä. Se alkaa jo olla eri asia.
Täällä keskustelua pyritään kääntämään pois asiasta kärjistämällä. Joten tulkoon nyt ihan kaiken varalta mainituksi, että sertifikaatteja pyrin noudattamaan parhaan käsitykseni mukaan. En siksi, että yhtiöt ostaisivat puuta (kun niille näköjään kelpaa kaikki), vaan siksi, että se on perustellusti eduksi luonnolle. En odota korvauksia niistä puista. 50 metriä suojavyöhykettä paikallisista olosuhteista riippumatta ilman korvausta ei sen sijaan ole kohtuullista millään mittapuulla. Jos taas sille on pätevä tieteellinen peruste, herää kysymys, miksei se ole laissa?
Metsän hiilikaupassa on sekin ongelma, että mitä tehdään, jos tuli, ötökkä tai myrsky tuhoaa kompensaatioon myydyn puun? Pitääkö kompensaatio maksaa takaisin, hiilihän vapautui ilmakehään kompensoidun päästön kaveriksi? Oikeastaan ainoa tapa oikeaan hiilikauppaan olisi, että myydään puut, ja haudataan ne kosteaan maahan, jossa ne säilyvät lahoamatta vuosituhansia ja näin aidosti poistavat hiiltä kierrosta. Näinhän voisi samalla korvata suomailla betonipaaluja, kuten Helsingin Malmilla, jonne rakennettavalle asuinalueelle niitä on laskettu tarvittavan yli 14000km, josta tulee huikeat hiilipäästöt (joista ei kuulemma ole haittaa, koska niitä ei valmisteta Helsingissä. ) 🙂
Jos nyt sosialisoidaan 50 metrin kaista puron tai joen varresta, niin kuinkas tuollaiseen voisi varautua? Jos myy metsätilaa, voiko mitenkään tietää, mitä on myymässä, ellei ole melko hiljattain tehnyt metsänkäyttöilmoitusta? Tai jos ostaa, onko kellään osapuolella tietoa ennen ensimmäistä metsänkäyttöilmoitusta, millainen pala menee hyväntekeväisyyteen? Jättääkö pankki suojakaistan alan osuuden kauppahinnasta edes korkojen ulkopuolelle? Ainakaan siitä ei lasketa tieyksiköitä, vai mitä? (sarkasmia, jos joku ei sattunut ymmärtämään.)
Toisaalta: Raakkujoet ja -purot laskevat isompiin vesistöihin, joista nousee raakkujen lisääntymiselle välttämättömiä lohikaloja. Eikö suoja-alueen pitäisi siis myös kattaa koko reitti merelle asti, eli voimalaitokset voitaneen yhtälailla sosialisoida? Tai ehkä metsäjätit sitoutuvat olemaan ostamatta niiden omistajilta energiaa. 🙂
Yksinkertaisinta olisi käyttää järkeä, ja seuraavaksi yksinkertaisinta, jos nuo suojakaistat lunastettaisiin suojelualueiksi käyvällä arvolla. Nämä hähmäiset ”sitoudutaan” ja ”suositellaan” ovat kestämätön lähestymistapa.