Mikä siinä korvauksessa on niin vaikea asia? Sen maksaa joko yksittäinen metsänomistaja muiden puolesta, tai se maksetaan yhteisesti. Metsänomistaja on kuitenkin maksanut siitä käyttörajoitukseen menevästä alueesta vähintäänkin perintöveroa, usein selvästi enemmän. Metsänomistaja joutuu myös maksamaan kyseisen alueen osuuden esim. tiemaksuissa. Nyt ei ole kyse siitä, saako metsänomistaja tyhjentää puron raakuista, vaan siitä, että tavanomaista suojakaistaa ollaan moninkertaistamassa riippumatta asian todellisesta merkityksestä itse suojeltavalle lajille, ja mieluiten ilman korvausta. Jos itse haluaa omat metsänsä suojella, kannustan siihen ilman muuta.

Edelleenkään niitä puita ei kaadeta siksi, että ahne metsänomistaja saisi rahaa ja uuden ökymaasturin. Niitä kaadetaan siksi, että niistä tehtäville tuotteille on tarvetta, eli kysyntää. Niistä tehdään muutakin, kuin sanomalehteä tai vessapaperia, niistä tehdään ja niihin pakataan ruokaa ja päivittäistavaroita, korvaten näin fossiilisia luonnossa huonosti hajoavia ja ilmakehään vaikuttavia materiaaleja, niistä tehdään rakennuksia ja huonekaluja, ja monia muita tuotteita, joista en todellakaan kaikista ole selvillä. Tätä kautta jokainen on osa ongelmaa eikä muiden yläpuolella, jos metsän käyttö sellaisena halutaan nähdä.

Ihme ettei kaikki joet ja purot ole raakkuja pullollaan kun nykyiset metsänhoitotavat luovat niin ihanteelliset olosuhteet.

Ilman lisääntyvää lohikalakantaa jokiin ja puroihin ei tule uusia raakkuja muuten, kuin muualta siirtämällä. Missä taas ilman sitä lohikalakantaa ei ole mitään järkeä.

Metsän hiilikaupassa on sekin ongelma, että mitä tehdään, jos tuli, ötökkä tai myrsky tuhoaa kompensaatioon myydyn puun? Pitääkö kompensaatio maksaa takaisin, hiilihän vapautui ilmakehään kompensoidun päästön kaveriksi? Oikeastaan ainoa tapa oikeaan hiilikauppaan olisi, että myydään puut, ja haudataan ne kosteaan maahan, jossa ne säilyvät lahoamatta vuosituhansia ja näin aidosti poistavat hiiltä kierrosta. Näinhän voisi samalla korvata suomailla betonipaaluja, kuten Helsingin Malmilla, jonne rakennettavalle asuinalueelle niitä on laskettu tarvittavan yli 14000km, josta tulee huikeat hiilipäästöt (joista ei kuulemma ole haittaa, koska niitä ei valmisteta Helsingissä. ) 🙂

Raudus kasvaa tuossa paikassa vänkyräksi kuitupuuksi, niinkuin kostealla maalla sillä on tapana. Jostain syystä se on ilmeisesti luonnostaan siinä kuitenkin parhaiten taimettunut. Kuusia on joku istuttanut pikkuläntin, ja ne on tyypillistä boorin puutoksesta kärsinyttä kuitua nekin. Käytettävissä on traktori ja keskipakolevitin, niin vanha pelto on helppo lannoittaa tuhkalla. Omissa istutuksissa olen pyrkinyt välttämään kuusen suosimista, mutta tuossa sille on aika perusteltu paikka. Tammen menestyminen Pohjois-Savon korkeuksilla on vielä epävarmaa, ja tuolla kuviolla näkyy rusakot viihtyvän, on ihan kaava-alueen naapurissa. Hiestä varmaan saa pyytämättäkin sekaan, kun tekee muokkauksen ja huolehtii heinän kurissa pitämisestä ensimmäiset vuodet.

Metsän hiilikauppaa pidän humpuukina. Metsäähän ei hakata siksi, että metsää halutaan hakata (toisin, kuin julkisessa keskustelussa tuntuu olevan lähtökohtana), vaan siksi, että puusta tehdään tuotteita, joille on kysyntää eli tarvetta. Nyt jos jostain myydään 10ha kompensaatio-alueeksi, tarkoittaa se vain sitä, että jostain muualta hakataan se 10ha, jota tuosta ei saatu. Hiilinielu ei siis muutu miksikään, mutta päästöjä saadaan tuottaa enemmän, kun ne on muka kompensoitu.

On niitä tarkkojakin toimijoita metsä-alalla. Kaverilla kun oli hakkuu, jonka alueella suojeltu puro, suoja-alue merkittiin hakkuun ulkopuolelle. Koska siinä on järeä ja tiheä puusto, nämä kysyivät ELY-keskukselta ja saivat luvan yksittäisten järeimpien puiden poistoon. Paljon parjattu klusteri ei silti halunnut niitä puita ostaa. Päättivät sitten, että ottavat itselleen. No ei korjuufirmakaan halunnut niihin ELY-keskuksen luvista huolimatta koskea.

Tästä ei uutisoitu Ylellä eikä Hesarissa.

Nyt oli uutisia muistakin raakkupurojen ylityksistä. Joku yleisövihjetapaus oli tutkittu, ja todettu ylityksessä käytetyn asianmukaisesti väliaikaista siltaa.