Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Akun riskit jo tiesitkin. Likan kaverin perreellä on volkkarin ID (olisiko kolmonen, en tiedä), ja siinä ainakaan luistonesto ei suostu edes yrittämään, jos liikkeelle pääsy edellyttäisi pienintäkään sutimista. Eteneminen loppuu tasan siihen, ja luistonestoa ei saa pois päältä, kuin irrottamalla jotain sulakkeita. Tämä ei toki ole käyttövoiman vaan valmistajan vika.
Jos akun vaurioitumisriski ja suurempi paino (voi olla merkitystä kelirikkoteillä) jätetään pois, ei kai sähkö ole sen kummempi kuin perinteisemmätkään voimanlähteet. Minulle aivan liian kalliita, mielummin käytän rahat metsämaan hankintaan. Kulkuvälineinä viisi vuotta sitten 1700€:lla ostettu lava-mazda ja 14 vuotta sitten 5500€:lla ostettu Lancia.
Otsalampun olen laittanut kiinni kypärään 3M Dual Lock tarranauhalla. Helppo irrottaa ja kiinnittää. Museoautossa takarekisterikilpikin on kiinni sillä, ei tarvinnut ruuveja porailla. On siis itseensä tarttuvaa nauhaa, eli samasta pätkästä saa molemmat puolet. Ennakkoraivauksia olen otsalampun valossa tehnyt, äkkiä siinä kyllä suuntavaisto sekoaa, mutta saipahan tehtyä. Oli hoitamattomia kuvioita ensiharvennukseen tulossa, täysin umpeen ammuttu kuusia, pakko siis tehdä pakkasten aikaan, eli joulukuun puolella.
Maan reuna-alueella sijaitsevassa kylässäkin kuskattiin katujen lumet koiranjätöksineen ja kaikkine roskineen suoraan mereen häviämään, joten ei tuo tapa vielä mihinkään ole unohtunut.
Joko tämä Kalle on syvällä kaninkolossa, tai sitten dedikoitu ”mielipidevaikuttaja” – varsin kritiikittömästi pitää metsänomistajien puolta kaikessa muussa, paitsi putleria vastaan. Tällä tavallahan voisi kerätä suosiota tämän palstan lukijoiden keskuudessa ja saada näitä avoimemmaksi kansanmurhan ilosanomalle. Itse kallistuisin kaninkolo-teorian puolelle tässä tapauksessa.
Ja jos ydinaseuhkailuun alistutaan, niin se tie ei tule loppumaan ikinä. Päinvastoin, kohta on enemmän yrittäjiä perässä.
Ilmakuvassa jos näkyy jotain erottuvia kohteita rajalinjan liepeillä, eli muista isompia puita, siirtolohkareita tms, saa niistäkin jonkinlaista likimääräistä osviittaa rajalinjan sijainnista maastossa ainakin sillä kohdalla. Itse tehnyt niin, että jos pyykkien väli ei ole kovin pitkä, on väliin laittanut joko keppejä tai tiheämmässä metsässä merkkausnauhaa, ja näitä justeerannut suoraan linjaan. Kassara kannattaa olla mukana jo tässä vaiheessa. Linjan löydyttyä sitten oksat ja pikkupuut pois.
Ainakin naapurin hakkuussa muutama vuosi sitten napsaistiin paikoin jokunen puu selvästi minun puolelta, vaikka kuinka ollaan GPS-ajassa. Kuitupuita ja osa niistäkin lahoja, niin enpä jaksanut alkaa narisemaan.
Oma kokemus ajalta, kun ensimmäisen harvennushakkuun teetin oli, että vaikka tiesin tuoreen harvennuksen näyttävän äkkiseltään kauhealta, niin kyllähän se silti säpsäytti ensimmäistä kertaa harvennettuun metsään mennä, kun puusilppua on joka puolella ja pystyyn jääneissä puissa ränsistyneen näköisiä oksia (tähän kyllä vaikutti myös se, että harvennus oli 10-15 vuotta myöhässä) jne, mutta muutamassa vuodessa hakkuutähteet painui maahan ja uusi kasvu oksistossa tasasi jäljet.
Eli kokemattomaan silmään lopputulos voi näyttää huonommalta, kuin se oikeasti on, mutta kannattaa joku kokeneempi ottaa katsomaan ja kommentoimaan, jos epäilyttää. Ajoura saattaa paikoin olla leveä esim. kivikkoisuuden tai sivukaltevuuden takia (ajokoneen pankot heiluu aika leveällä epätasaisuuksissa, ja kapeaksi jätetty ura kostautuu sitten kolhiintuneina puina), tai paikalla on ollut paljon pilalle menneitä puita, mutta järkiään ylileveä ura ei ole oikein.
Omat metsät on enimmäkseen vähän kauempana, mutta kun autossa on vetokykyä sopivasti, tuli hankittua Dexta, joka tarvittaessa kulkee kärrissä palstoille, ja kelpaa pyörittämään klapikonetta ja juontovinssiä ja tekemään pienimuotoista tien rakennusta ja istutusmuokkausta. Traktorin etu onkin, että siihen saa erilaisia työkoneita kiinni. Ketjut on metsässä pakolliset, jos on takapotku.
Mönkijä tarvitsee melko tasaisen maaston, jos meinaa mitään kuormia kuljetella. Omat ei sellaisia ole. Nelivetopakullakin tulee metsiä koluttua, missä pystyy, helpottaa varsinkin työvälineiden kuljetusta ja kesäisin on tauot mukavampia pitää ”kavereilta” suojatussa kopissa. Omatekoisen rankakärrin kanssa on kymmeniä kuutioita puutakin tullut ajettua sillä, mutta traktori on kyllä ketterämpi siinä hommassa.
Mönkijällä hoituu liikkuminen ja mahdollinen puiden kuljetus, mutta muuta sillä ei oikein taida tehdä. Jos maasto suosii, niin voi saada perusteltua, kunhan ei kustannuksia liikaa laske.
No siinä taas oli tarkoitus vain kertoa, miten huonosti luonnontaimia puuston alle syntyy, vaikka paikka on niin ideaali, kuin puuston alla voi olla (jäi mainitsematta, että aukko on puiden eteläpuolella, eli aurinko pääsee paistamaan vielä vähän matkaa puiden alle.) Ei ole ollut mitään tarkoitusta väittää kyseisten taimien tuovan mainittavaa lisä-arvoa tilalle. Se tapahtuu siinä aukon puolella, istutettujen ja luonnontaimien toimesta.
”Laadukas ja vakiintunut taimikko”-kommenttini koski aukkoa (tuossa mainitussa tapauksessa 1.3ha), ei pelkkää kuusikon reunamille syntynyttä alikasvosta.
Luontaista taimettumista on tullut seurattua eräällä omalla kuviolla. Kuusikko, nyt ikää n. 55 vuotta, rl 600kpl/ha, keskiläpimitta 26cm, keskipituus 21m. Harvennettu 2013 ja 2020. Vieressä on 2013 tehty aukko, jonka uudistus oli laiminlyöty minun hankkiessa tilan, ja edelleenkin siinä on siis 2020 perustettu taimikko.
Luontaista taimettumista tapahtuu vain tämä kuusikon reuna-alueella, aukon puolella. Vaikutus ei kanna edes kovin syvälle, taimettuminen loppuu selvästi jo 3-4m matkalla aukosta poispäin, vaikka aikoinaan ylitiheänä kasvanut kuusikko on melko karsiutunut. Kun aukon reunasta poistettiin muutamia tuholaisten valtaamia puita pari vuotta sitten, on näiden alle/tilalle kyllä nousemassa kunnon tuppaita paikoitellen. Itse kuusikon sisällä ei taimettumista juuri tapahdu, kuin harvakseltaan ajourissa, mutta kovin vaikuttaa kituliaalta kasvu. Pihlajaa nousee jonkun verran, mutta pitkäkorvakanta pitää huolen niistä.
En ole vielä vakuuttunut jk-metsien luontaisesta uudistumisesta. Aukon tuotoksi lasken arvon nousun, jossa tapahtuu hyppäys siinä vaiheessa, kun paikalla on laadukas, vakiintunut taimikko. Tästä eteenpäin kasvaakin puuta. Rehevällä maalla odottelen ensiharvennuksen olevan n. 20 vuoden päästä.