Kaskiviljelyn jälkeen metsät saivat ymmärtääkseni kehittyä suurin piirtein omalla painollaan luonnon säätämässä järjestyksessä. Kaikki sujui kai kohtuullisesti, kun tätä upeaa maaperääkään ei suuremmin oltu ruhjottu. Toki se noin on, että luonto pyrkii aina uudistumaan omilla ehdoillaan, kun uudistumisen edellytykset ovat olemassa.
Tehoviljelyssä ihminen ottaa ohjat omiin käsiinsä. No… luonto pistää joskus jonkun kapulan rattaisiin. Keksikää esimerkkejä!
Otin vain pätkän tekstistisi alusta eli:
### Tehometsänhoito yksipuolistaa metsiemme eliölajistoa.”
Mikä valhe tai harhaanjohdatus sisältyy tähän lauseeseen?Jättäkäämme sana tehometsätalous rauhaan, koska sopivampaakaan ei toistaiseksi ole keksitty ja useimmat meistä tietävät, mitä sillä tarkoitetaan. No, sitten: yksipuolistaa eliölajistoa. Eikö tämä ole oikein sanottu? ####
Se, että väite ei pidä paikkaansa, eikä ole oikein sanottu.
Kertoopi nyt, missä se on pitävästi todistettu, jos sellaisen todistelun tietää.
Ei yksipuolista eliölajistoa, Missä on muka todistettu, että yksipuolistaa.
Päinvastoin, monipuolistaa. Ääritapaus on vanha kuusikko. Pistät nurin ja muokkaat ynnä istutat. Kyllä muuten lisääntyvät eliölajit. Ihan riesaksikin asti.
Taimikon tiheytyminen taas yksipuolistaa, sitten se siitä vähitellen monipuolistuu ja alkaa taas yksipuolistua, kunnes tulee kirves.
Luonnolla on oma järjestyksensä. Se ei muuksi muutu asenteilla ja mielipiteillä.
Sinulla on hieno loppukohotus:
”Luonnolla on oma järjestyksensä. Se ei muuksi muutu asenteilla ja mielipiteillä.” Kannattaa sinunkin miettiä tuota syvällisemmin.
Miten minä sen sinulle valkaisisin? Monokulttuuri on monokulttuuria. Sitä leimaa monotonisuus. Tehokkaasti kaikesta ei-toivotusta siivottu viljelys, jossa yhden puulajin yksilöt seisovat tasavälein suorissa riveissä, häviää lajirikkaudessa kaikissa kehitysvaiheissaan mille tahansa luonnonmetsälle, myös kliimaks-vaiheen kuusikolle. Tämä on vahvaa kaitua (kaikista tuntuu). Kai sitä on tutkittukin, tiedätkö sinä paremmin?
Ja jos vaikka olisikin niin, että diversiteetti ei heikkene puupelloilla, niin mitä se auttaa siihen vaivaan, että näky on joka tapauksessa yksitoikkoinen, kyllästyttävä. Ei juuri löydy silmänruokaa ja vivahteikkuutta. Sairaalloisen taajana ja tasaisana kasvava esim. horsmikko saattaa hetken hätkähdyttää, mutta pian katse alkaa hakeutua toisaalle.
Tiedän, että sinun kanssasi on aivan turha punnertaa, mutta siun jutut on joskus hauskat.
Mielestäni suomalainen nykymetsänhoito ei ole tehometsänhoitoa. 1980-luvulta on menty paljon eteenpäin. Kun havaittiin että metsänhoito uhanalaistaa monia eliölajeja, alettiin käytäntöjä muuttaa.
Kysymys perinneympäristöjen ja metsälajien riittävästä suojelusta on monitahoinen. Ylioppilailta ei varmaan edellytetä mm. sukupuuttovelan ja ekologisten käytävien tuntemusta. Metsänhoidossa ja metsälainsäädännössä tapahtuneet viime vuosien edistysaskeleet voi sen sijaan vastauksessa kuvata, ja lisäksi esimerkkejä huonoista käytännöistä (puuplantaasit).
Kerropa Kisi näkyykö noita kuvailemiasi ”puupeltoja” Suomessa. Jos niin missä. Osaran aukeat eivät kelpaa, vaikka ne täyttäisivät kriteerit, koska ne hakattiin pakkotilanteessa Suomen ollessa pa.
Meillä naapurissa on suuren metsäyhtiön tila, jota on uudistettu raskaimman jälkeen. En sieltäkään tunnista tuollaisia piirteitä. Kyllä Suomen luonnon moninaisuus pitää huolen väkisinkin vaihtelusta.
Luonnon monimuotoisuuttahan tuo juuri eri-ikäisistä ja eri puulajeista koostuva metsälömosaiikki. Hyvin monotonista metsä olisi ilman aukkojen ja kehittyvien taimikoiden rytmitystä. Luonnontilainen metsä päätyy nimittäin kuitenkin vuosikymmeniksi tasakorkeaksi yhden valtapuulajin kuusikoksi tai männiköksi, Sieltä vanhasta metsästä puuttuisivat myös monet aukeiden paikkojen eliöt.
Tehokkaan metsätalouden ansiosta voidaan jättää myös vanhoja metsiä ja harvinaisempia biotooppeja hakkaamatta.
En todella ymmärrä sitä kuinka voidaan väittää, että nykyinen ”tehometsätalous” oikein suoritettuna jotenkin hävittäisi metsien monimuotoisuutta.
Timppaa kompaten, nykymetsänhoidossa voidaan aivan hyvin jäljitellä luonnonmetsän dynamiikkaa: avohakkuut simuloivat luonnonmetsien ”suuria häiriöitä”, ja poiminta-. ja pienaukkohakkuut ”pieniä häiriöitä”. Vielä jos kuviomosaiikista löytyy hakkuiden ulkopuolelta erityiskohteita, säästöpuita, lahopuuta ja suojelualueita, ei voida enää paljon muuta vaatia. Kaikkea monimuotoisuutta edistävää ei tarvitse löytyä samalta metsikkökuviolta eikä edes jokaiselta metsälöltä, kunhan löytyy aluetasolta.
Ehkä nämä kysymykset ovat osittain myös, anteeksi nyt vaan, makuasioita. Tiedän, että metsänomistaja, joka tekee tiettyjä toimenpiteitä omassa metsässään, katselee jälkeä omanlaistensa lasien läpi. Ai missäkö Suomessa on tuollaista aiemmin kuvaamaani puupeltoa? Kyllä niitä vaan siellä täällä näkee – ehkä nyt ei useinkaan ihan niin siistiksi silattuina (vaikka se tuntuukin olevan tavoite?). Sen tietää siitä, kun menee metsään kävelemään: Liiaksi käsitellyssä, typistetyssä luonnossa tulee ärtynyt ja pitkästynyt olo. Luonnontilaisessa metsässä sielu ikäänkuin lepää, mieli virkistyy, vaikka ei tekisi muuta kuin katselisi ympärilleen.
Suomessa monotonista tehometsätaloutta ilmenee mielestäni vain pellonmetsityskohteilla. Ne hyvin usein näkyvät auton ikkunasta ja voivat tietysti kauhistuttaa tietynlaisen ideologian pauloissa olevia. Nekin nyt vain ovat pellon palauttamista metsäksi ja varmaan ne kauniimminkin olisi voinut alulle laittaa kuin pallekynnöllä.
Monotonisuudesta voi olla montaa mieltä. Esimerkiksi isojen vesistöjen rannat ovat kaikki nykyisin läpitunkematonta pusikkoa. Vielä muutama vuosikymmen sitten rannat olivat laitumina ja peltoaukeat niiden takana tarjosivat maisemaan hyvin mielekästä vaihtelua. Nykyisin rantametsissä ei saa tikkuakaan taittaa. Aikamoinen määrä metsitettyjä rantapeltoja on tulossa hakkkukypsään ikään. Näitä ei nykymenolla saa varmaankaan aukoksi hakata vaikka metsää ei kyseisillä paikalla ole ollut kuin 40-50 vuotta viimeisen 500 vuoden aikana…
Tehometsätaloutta tai ei, niin viimeisen 50v aikana, ojituksen ansiosta, noin 2 miljoonaa hehtaaria on muuttunut luokitukseltaan suomaasta kivennäismaaksi. Tai pikemminkin on pysynyt kivennäismaana…
Metsäalan tiedotuksesta olen aivan samaa mieltä kuin tuossa joku aiemmin. Liian voimakkaasti on korostettu monikäyttömetsätaloutta ja luontoarvojen turvaamista. Tämä viesti ei mene läpi. Olisi rehellisempää kertoa, että Suomessa harjoitetaan laajoilla alueilla viljelymetsätaloutta, jonka tavoitteena on tuottaa kestävästi uusiutuvaa raaka-ainetta ja energiaa. Ja piste. Tämän jälkeen voisi todetä, että lisäksi suomalaiset metsät tuottavat erilaisia ekosysteemipalveluja (heh!), esimerkiksi, marjastus, sienestys, metsästys, retkeily. Arvokkaat luontokohteet turvataan metsänkäsittelyssä ja kaikkein arvokkaimmat kohteet on suojeltu. Eli siis tässä tässä järjestyksessä.
Sinulla on hieno loppukohotus:
”Luonnolla on oma järjestyksensä. Se ei muuksi muutu asenteilla ja mielipiteillä.” Kannattaa sinunkin miettiä tuota syvällisemmin.
Miten minä sen sinulle valkaisisin? Monokulttuuri on monokulttuuria. Sitä leimaa monotonisuus. Tehokkaasti kaikesta ei-toivotusta siivottu viljelys, jossa yhden puulajin yksilöt seisovat tasavälein suorissa riveissä, häviää lajirikkaudessa kaikissa kehitysvaiheissaan mille tahansa luonnonmetsälle, myös kliimaks-vaiheen kuusikolle.
——snip—-
Tiedän, että sinun kanssasi on aivan turha punnertaa, mutta siun jutut on joskus hauskat.
Lähetetty: 1 h, 57 min sitten
Lähettäjä: kisi #####
No voi tokkiinsa Sinnuu. Toki olen loppukohtauksen sanomaa miettinyt ja hartaasti. Olen myös katsonut. Olisi mukavaa, jos Sinäkin aloittaisit.
Esimerkkisi suorat puurivit eivät kerro mitään monimuotoisuudesta. Ei myöskään 1- 5 kertainen raivaus. Uutta tulee. Kerran olen monotoonisen nähnyt. Pellon koetaimikosta oli kaikki muu myrkytetty. Jäljellä oli vain terveet männyn taimet.
Tiedän, että sinun kanssasi on aivan turha punnertaa. Harhautunut mikä harhautunut. Pidä vain varasi. Jos Anton haistaa Sinut viherliikkeen myyräksi voi tulla kovat paikat.
Vieläpä lisämietinnäksi. Miten on. Onko järkeä pistää yo-kokeeseen kysymys, josta jonnimoiset asiaa tuntevatkin saavat aikaan tämmöisen periaatemetelin. Eikö noita nuoria jo kiusata tarpeeksi. Keskarin hintakin nousee.
Ai nii. Meinas unehtua. Puupelto. Kelpaisko Punkaharju ja Pyynikin harju. Monotettua tasaikäistä männikköä molemmat. Punkahrju ollut kai n. vuodesta 1840, Pyynikin ikää en tiedä, mutta kai sekin jossain 100 vuoden huitteilla pyörii.
Kyllähän avohakkuun jälkeisessä metsän uudistamisessa on paljon käytetty aurausta ja taimet istutettu suoriin riveihin palteisiin.
Niitä ei vain ole usein kehdattu tehdä aivan pääteitten varsille ihmetyksen ja kauhun aiheiksi.
Täytyy vaivautua vähän kauemmas niitä ihailemaan. Vaihtoehtoisesti voi katsella Kansalaisen karttapaikan ilmavalokuvia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.