Kolmen raivuun metsänhoitomallissa viimeinen on se tärkein.
Kaksi ensimäistä on nk.puhdistysraivausta joissa silmämääräisesti poistetaan selvimmät yksilöt ecolannoitteeksi.
Kolmannessa otetaan metsämatematiikka mukaan.
Varusteet;
Harjateräksestä tehty keskisalko jonka toinen pää on teroitetttu. Oranssi sprayllä voi salon maalata että löytyy.
Uittokaluston spraymaali.
Metsurimitta jonka päässä on avaimenperän silmukka.
Mittasakset, 2*kynä ja paperi, digikamera+videokamera.
Toimenpiteet;
Salko lyödään maahan tukevasti keskelle koealaa. Metsurinmitta salkoon kiinni, luetaan ja merkataan kaikki rungot. Koealan säteenä viimeisessä raivuussa olen pitänyt 7,98 m eli 200 m2. Näin saadaan runkoluku, esim 1800. Sen jälkeen suoritetaan leimaus, jos tavoiterunkoluku on 1100, 700 pois. 1 puu vastaa 50 runkoa/ha.
Raivuun jälkeen voi koealalta mitata esim. 4 koepuuta joista mitataan pituus, läpimitta ja kuvat+video päälle.
Seuraava koealan keskipiste on 16 metrin päässä. Viimeinen raivaus muistuttaa ensiharvennusta, mutta hoitovaihe loppuu optimiin. Poistetut rungot voi jättää kuviolle/nostaa polttopuuksi.
___
Tälläinen menetelmä on hidas, mutta kuvion puustosta tulee tarkkaa tietoa sekä puusto jää optimitilaan. Kuvat ja videot kertovat omaa kieltään toimenpiteen jälkivalvonnassa.
Eräs vuosikymmeniä raivaus töitä tehnyt metsuri totesi tätä asiaa kysyessäni käyttäneensä yksinkertaista konstia, levittää kädet leveälle, sormen kärkien väli on varsin hyvä harvennus tiheys.
Aina rinnankorkeudelta. Kannattaa myös kalibroida myös kätensä pikaiseen arviointiin. Panet vaan kädet puun ympärille rinnankorkeudessa ja sitten mittaat puun mitan. Itselläni muistaakseni 12 cm. Paksuilla puilla kunnon halaus auttaa.
Kunhan vaan tiedät että ihmisen kädet levitettynä ovat melkein sentilleen samat kuin pituus. Kokeilkaa jos ette usko.
Piin 3.14159 auttaa laskemista.
Minulle ainakin riittää tuo suden jäljen tarkkuus mainiosti enkä sitäkään juuri muussa tarvitse kuin istutuksessa. Menee kyllä sekin jo silmämääräisesti. Johon vaikuttaa nykyisellään tietysti myös muokkausmättäiden määräkin. Varhaisperkaus on toistaiseksi ollut ainut laji jota harrastan ja siinä taas noin neljätuhatta/ha tai hiukan alle joka on tuntunut olevan aika vakio Metsäkeskuksenkin tarkistamana. Mitään ylim. keppejä tai romua en metsään ala kannella.
Suden jälki:
”Kunhan vaan tiedät että ihmisen kädet levitettynä ovat melkein sentilleen samat kuin pituus.”
Ei muuten pidä paikkaansa. Ns syliväli vaihtelee roimasti samanmittaisillakin. Toki tietysti pituus on tärkeä asia siinä.
Joskus poikasena Maamieskoulussa innostuimme mittailemaan näitä sylivälejä. Idea lähti siitä kun oli kaksi kaveria joilla toisella syliväli oli yli kaksi kertaa pidempi kuin toisella, toki siinä oli jo pituuseroakin paljon. Sitten kuitenkin huomasimme, että meillä tavallisen mittaisillakin ja yhtäpitkillä, eroa tuli herkästi 40…50 cm.
Itse käytän metsätaitokilpailuissa ja muuallakin tarkasti kalibroitua askelmittaa. Valitsen eniten kuviota kuvaavan paikan ja kävelen vaikka 10m yhteen suuntaan ja samoin toiseen. Nyt olen neliön takakulmassa ja siinä seisoessa voi aika tarkasti laskea 1/100 ha alan.
On muuten yllättävän tarkka tapa. Tietysti tarkemman saa, jos merkkaa kulmapisteen ja kävelee 20m, mutta kisoissa se ei ole sallittu. Metsän mittauksessa pitäisi aina muistaa muutama perussääntö. Ne on loppuen lopuksi todella helppoja.
80 vuotiaissa metsissä puut ovat yleensä n. 5m etäisyydellä toisistaan.Tarkoittaa 400/ha.
3m etäisyys on n. 1000 puuta.
Kädet levitettynä n. 3 000 puuta.
Annan lisäksi yksinkertaisen muistisäännön puun tilavuuksista, mikä perustuu aina kolmen lisäykseen.
8 cm puu on 20 litraa
11 cm puu on 50 litraa
14 cm puu on 100 litraa
17 cm puu on 200 litraa
20 cm puu on 300 litraa
25 cm puu on 500 litraa
35 cm puu on kuution.
Luvut eivät ole tietenkään tarkkoja johtuen eri pulajien muodosta, kasvupaikasta ja ym. Silti ovat yllättävän lähellä totuutta.
Jos jollain on parempi muistisääntö niin otan ilolla sen vastaan.
Kovin on teillä ollut erilaisia ikäluokkia koulussa.
Tutkija tutki lapsia…. mitä suurermpi jalka, sen parempi kirjoitustaito.
Toisella tutkijalla oli kohteena sama populaatio….mitä suuremmat jalat, sen vanhempi lapsi.
Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa nykyisiin lapsiin aikuisista toimittajista puhumattakaan.
Ensolainen evakko:
”Kovin on teillä ollut erilaisia ikäluokkia koulussa.”
Iät vaihtelivat 18 ja 27 vuoden välillä. Lyhytkätisimmät eivät todellakaan olleet porukan nuorimpia. Sattumalta se pitkäkätisin oli juuri niitä nuorimpia.
Nämä kaksi ääripäätä olivat täsmälleen samanikäisiä. Heillä toki oli pituuserokin melkoinen.
Kuten jo sanoin normaalipituisten, samanmittaisten henkilöiden välillä oli 40…50 cm eroja sylivälissä. Toistettakoon että mittasimme nuorten aikuisten miesten syliväliä.
Mittaustapa oli että henkilö asettui seinää vasten kädet levällään, toisen käden sormet huoneen nurkassa. Toisen käden sormenpäiden kohdalle tehtiin merkki ja mitattiin sitten metrinmitalla.
Syliväli on varmaan ihan hyvä mittaväline metsässä, kun arvioidaan puiden keskimääräistä- tai minimi väliä. Pitää vain tietää oma sylivälinsä pituus, eikä luottaa mihinkään yleistyksiin asiassa.
Metsänvartija oli yhden kesän metsäntutkimuslaitoksella harjoittelijana.
Tutkimustyö on perusteellista, niin myös mittauskin. 3 ympyräkoealaa jonka säde oli tuo 7,98 mitattiin päivässä. Metsämaasta tutkittiin kaikki, kasvillisuus, maannos. puista mitattiin läpimitta, koepuista kapeneminen, pituus, latvusraja, puut kairattiin jne.
Ympyräkoealat myös kuvattiin. Digikuvauksen aikakautena kuvaus onnisttuu helposti.
Metsänvartija on myös investoinut videokameraan. Erittäin hyvä ostos. 1 kuva on tuhat sanaa, videoon saa jo metsänvartijan metsätaloussuunnitelman. Muistikorttiin mahtuu n 4 tuntia videokuvaa metsistä+digikameran kuvat päälle.
Videoon/digikameraan ja siitä tietojärjestelmään voi tallettaa noissa lukijoiden kuvissa näkyvät läpimitatkin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.