Ebin aegolius

 Tarkoitan että jos vaikka avohakkuu hävittää mustikan muutamaksi vuodeksi se palaa takaisin metsikön kehittyessä jos metsä ei ole liian tiheä.

Kaikkea sinäkin Anneli väität.  Siis, että avohakkuu hävittäisi mustikat.  Ainakin meillä avohakkuualueet joskus suorastaan pursuvat mustikkaa muutama vuosi hakkuusta.  Päätehakkuumetsissä saattaa olla varpuja tai ei, mutta ei ainakaan marjoja.

Ympäristöjärjestöt ovat huolissaan viimeisistä METSISTÄ. Niitä on jäljellä 2-4 %. Olen heidän kanssaan keskustellut aivan asiallisessa hengessä. Ei heitä kiinnosta puuntuotantoalueet. Niitä kun ei oikein voi metsiksi kutsua.

Puuntuotantoalueet ei kiinnosta.  Niinhän se onkin paras että varsin. suojelualueet pidetään erillään talousmetsäalueista.  Vaikka jo jonkin aikaa onkin myös talousmetsissä otettu hyvin huomioon esim. monimuotoisuus ja vesien suojelu.     Harvinaiset lehtolaikut E-Suomessa ja muutamat muut uhanalaiset erityiskohteet (mm. jalopuumetsiköt, paisterinteet, metsäniityt) kattaa sen lisäsuojelun ,muutama  %:a pinta-alasta ,  jo suojeltujen laajojen alueiden lisäksi.

Siihen päämäärään ei sovi EU-komission esittämä kaavamainen 10+20 % suojeluun -tyyli.   Ei esim. 30-60 m käsittelemättömät rantakaistat lisäisi mitenkään vesiensuojelun vaikuttavuutta  eikä muitakaan s-arvoja,  jos niitä tehtäisiin joka paikkaan.    Niiltä päättäjiltä puuttuu näkemys siitä mikä sopii kunkin maan olosuhteisiin  ja millekin kohteelle parhaiten.

Marjastusta harrastaneet tietää missä marjat kasvaa parhaiten,  ja niinhän se on että aukoilla ja usein niiden reunoilla viihtyy monet eri marjalajit parhaiten  .  Mm. maan käsittelytavan, ajan kulumisen   ja kasvupaikan ravinteisuuden mukaan vaihtelee eri marjalajien ilmestyminen aukolle.         Mustikan varvut katoaa pääosin hirvieläinten suihin, niinhän se on nähtävä, kun todisteet on siihen selvät.

Timppa: ”Ainakin meillä avohakkuualueet joskus suorastaan pursuvat mustikkaa muutama vuosi hakkuusta.  Päätehakkuumetsissä saattaa olla varpuja tai ei, mutta ei ainakaan marjoja.”

Meillä taas aukot yleensä heinittyvät ja mustikka taantuu. Jos aukkoon tulee hyvä mustikkavuosi, se on tilapäinen tilanne. Taimikossahan mustikkaa ei ole. Mustikka alkaa palautua vasta joskus ensiharvennuksen jälkeen. Tästä seuraa siis mustikalle kokonaisuutena väheneminen, kun puuston kiertoajasta suuri osa mustikkaa on vähän.

Päätehakkuumetsässä mustikkaa voi olla hyvin, jos kuuset on ajoissa harvennettu ja seassa myös mäntyä. Ei kaikki päätehakkuut ole synkkiä kuusikoita. Juuri hakattiin tästä läheltä 250 m3 kuusikko ja esitetäänhän syytöksiä nykymetsälain mahdollistamista liian nuorten metsien hakkuistakin.

Ainoa ongelma mustikan vähentymisväitteissä on se, että yleensä syynä pidetään avohakkuita, vaikka muitakin syitä on olemassa. Hirvieläinten, oikeastaan peurojen laidunnus tihentymäalueilla on niin uusi ilmiö, ettei sen merkitystä ole tutkimuksin osoitettu eli sitä ei luontoväen mielestä ole. Muualla hirvet tuskin siinä määrin mustikkaa syövät, että se olisi peruste vähentää hirviä nykyisistä tavoitetiheyksistä 2,5-3.