Keskustelut Luonto Ympäristöjärjestöjen metsäpolitiikka

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 109)
  • Ympäristöjärjestöjen metsäpolitiikka

    Ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt ei ole useista yhtäläisyyksistä huolimatta vihreän puolueen alla, joten avaan näille oman viestiketjun.

    Loukkaantuneita eläimiä luonnonsuojelulain mukaisesti lopettavan metsästäjän palkitseminen eläinten ystävänä ei ollut kaikkien mieleen.

    https://yle.fi/uutiset/3-12256946

    Tietenkään kaikki eivät valintaa vääränä pitäneet. Mutta kun tällaista kaveria kutsutaan jopa murhaajaksi ja siksi on tarve suojella palkitun yksityisyyttä, ollaan mielestäni etäännytty kohtuullisen kauas luonnosta asfaltti- ja betoniviidakkoon.

    Toki luontoväellä on esittää vaihtoehto sille, että metsästäjä lopettaa kärsiviä eläimiä? Huomioon pitää ottaa se, mistä osaaminen tulee, onko se joillekin siunaantunut syntymälahjana vai pitääkö yhteiskunnan varoilla järjestää kattava verkosto asioita hoitamaan.

  • Visakallo

    Kylmän sodan Suomi -sarjaa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, että onko Suomessa asiat loppujen lopuksi muuttuneet. Ennen vain kumarrettiin Neuvostoliittoon, nyt Eurostoliittoon. Ennen oli taistolaiset, nyt ilmastolaiset. Eliitti pelasi silloin ja pelaa nyt omia pelejään, kansa taas eli ja elää omaa elämäänsä.

    A.Jalkanen

    Luken Tapahtumat-osiossa on Riistapäivän lisäksi turvetta ja suometsiä käsittelevä webinaarisarja.

    Perassic Park

    Vihervasemmiston ajattelun ristiriidan voisi kuvata logiikan puuttumisella työllisyysasteen noston keinoissa ja suhtautumisessa yksityisomaisuuteen.

    Edellisessä säännönmukaisesti pitää käyttää ns. pehmeitä, positiivisia keinoja,- kannustimia työnhaulle, -lisää rahaa. Patistelu on aina myrkkyä.

    Toisin on metsänomistajuuden kanssa. Kannustavia keinoja ei edes pyritä löytämään. Annetaan velvoitteita ja tehtaillaan rajoituksia. Maksumies on aina se kuuluisa joku muu. Mitään positiivisia kannusteita Ville Niinistö, Krista Mikkonen, tai Emma Kari ei ole hallituskauden aikana tuonut elinkeinolle.

    Julkisuudessakin ristiriita ikään kuin on ainoastaan luonnonsuojelun ja metsäteollisuuden välinen. Metsänomistajia ei edes välitetä mainita.

    Kun Suomen metsiä pidetään hiilinieluna, jonka avulla haetaan tasapainoa hiilidioksidipäästöjen ja sitomisen välillä, aktiivisesti unohdetaan kuka metsät omistaa. Valtiolla on Metsähallituksen metsät, ei enempää. Jos kerran hiilinielut tuloutetaan valtiolliseen taseeseen, nämä kuuluu korvata yksityismetsänomistajille oikeassa suhteessa.

    -Hiilinielut ja näiden luoma arvo kuuluu omistajalleen, ei valtiolle.

    Samaa joku muu -logiikka jatkuu vihervasemmiston normivastauksessa teollisuuden puuntarpeelle, eli jalostusarvon nosto. Ei vaadi paljon itsenäistä ajattelua vaatia valtion verotulojen katteeksi korkeamman jalostusasteen tuotteina.

    Jälleen jonkun toisen vain olisi ne keksittävä, tehtävä kilpailukykyisesti ja myytävä maailmalle. Työllistää pitäisi, mutta voittoa ei saisi jäädä liikaa omistajille koska tasa-arvo….

     

     

     

     

     

     

     

     

    Rane

    PP:ltä hyvää analyysiä.Ympäristöjärjestöt/toimittajat ovat taitavia hämärtämään sitä ketkä ovat kiistojen osapuolia.Esim pääkaupunkimme luonnonsuojelijat vandalisoivat ja jopa polttavat metsäkoneurakoitsijoiden koneita.Vaikka hakkuista ja työn tilaamisesta päättävät Helsingin poliitikot ja Vihreiden oma,kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki.

    Janne Oldenburgin metsäkoneita on poltettu ja töhritty – pääkaupunkiseudun hakkuutyömailla tunteet leimahtelevat yhä useammin – Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

    käpysonni

    Seppo Vuokolta taas erinomainen kirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa:

     

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1717265

    tamperelainen

    Nostin tuon S. Vuokon kolumnin omaksi juosteeksi,mutta näytti håippåisevän  bittiavaruuteen.Moderointi ei tainnut kestää MT-kolumnin suoraa kopiointia.Toivoisi Metsälehdeltäkin joskus reippaampaa otetta metsänomistajien puolesta.Metsäpuolen kyykyttäjiä kyllä löytyy kaikkialta

    käpysonni

    .

    reservuaari-indeksi

    Mielestäni aika tasaisesti ML on mo-näkökulman juttuja julkaissut. Onkohan jäänyt huomaamatta, että mo:t suhtautuvat metsiinsä kovin eri tavoin. Juttujakin on siten kirjo, ja oma lempiprofiili voi olla hankala huomata.

    Arvioin, että meille suurelle mo-enemmistölle esim. ympäristön huomioiminen ei ole mikään ongelma, uhka tai ylipäätään negatiivinen asia. Aihe koetaan normaalina osana metsänomistamista, siinä missä vaikkapa harvennushakkuutkin. Tämä mo-ryhmä ei edes koe itseään kyykytettävän.

    On myös reilusti syrjäytynyt, radikalisoitunut, ideologiansa vankina 1960-luvulle jämähtänyt kiilusilmäinen mo-joukkio, niitä jotka mm. suunnittelee jättöpuiden poistamista heti kunhan silmä välttää. Jokainen pieni purokin on potentiaalinen uhka ja aiheuttaa pelkoa. Tällä keskustelupalstalla muutama ahkera esimerkki. Yhdistävänä tekijänä matala sosioekonominen asema, ääretön yksinäisyys ja musta näköalattomuus (ns. uuninpankopojat). Nimittäjistä taitaa löytyä lähes yhteneväinen puoluekannatus. Noistakohan täytyisi sitten reippaita juttuja ihan lehteen tehdä, just joo.

    Leena

    Tolopainen

    Miksi Suomessa pitäisi keksiä jotain uusia rajoitustoimia puu käytölle, kun on selvästi nähtävissä metsien käytön suhteellinen väheneminen puuvarantoihin nähden. Varannot kasvaa ja hakkuut pysyneet jo vuosikymmeniä samoilla tasoilla. Eikä mitään puunkäytön kasvua ole näköpiirissäkään. Vaikka tekisimme mitä, emme pysty vaikuttamaan hiilipäästöihin maailmalla, ne kasvat vielä pitkään. Kivihiilivoimaloille ei ole nopeita vaihtoehtoja. Kun ydinvoimaakin halutaan edelleen sulkea, turha Suomen on uhrata omaa talouttaan. Olemme jo lopettaneet väestön-ja talouskasvun.

    Gla

    Leena: ”Arvioin, että meille suurelle mo-enemmistölle esim. ympäristön huomioiminen ei ole mikään ongelma, uhka tai ylipäätään negatiivinen asia. Aihe koetaan normaalina osana metsänomistamista, siinä missä vaikkapa harvennushakkuutkin. Tämä mo-ryhmä ei edes koe itseään kyykytettävän.”

    Riippuu täysin siitä, mitä ympäristön huomioimisella tarkoitetaan. Jos se tarkoittaa 30% rauhoitusta ja lopulla aluella avohakkuukieltoa, lahopuuston määrän moninkertaistamista yms. asioita, vähemistöön jää tällaisen ympäristön huomioimisen hyväksyjät. Ja huom. omassa metsänomistuksessaan. Toisten metsien suojelijoita sen sijaan riittää.

    Minä yritän kasvattaa sekapuustoa ja ylläpitää männiköissä ja koivikoissa erirakenteisuutta, mutta siitä ei tunnu mikään ympäristöalan taho olevan kiinnostunut tai tyytyväinen. Yhdessäkään julistuksessa en ole nähnyt, että tällaista metsänhoitoa tavoiteltaisiin. Keskitytään vain kaksinumeroiseen lahopuumäärään, jatkuvaan kasvatukseen ja metsätalouden ulkopuolelle jätettävään osuuteen. Mutta kuten sanottu, ympäristöjärjestöjen tavoitteiden mukaista ei olekaan miellyttää alan toimijoita, vaan luoda metsää omistamattomille uhkakuvia holtittomasta metsätaloudesta. Näin tällaista vastaustavat ympäristöjärjestöt saavat kohotettua profiiliansa ja hankittua toiminnalleen paremmin rahoitusta.

     

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 109)