Näkyvästi työttömiä on toki helppo osoitella sormella ja syyllistää, mutta ongelmallisempaa ja yhteiskunnalle kalliimpaa on ns. hienostuneesti piilotettu työttömyys. Kansanedustajien muutamassa vuodessa hankitut sopeutuskorvaukset ovat siitä tietysti ääriesimerkki, mutta onhan meillä melkoinen määrä niitäkin, jotka ovat saaneet valtion virastaan täyden eläkkeen vain 25 vuoden työurasta. Minullekin tarjottiin aikoinaan samaa mahdollisuutta, mutta omatunto harasi vastaan. Valitsin lähes tuplasti kestävän yrittäjän uran, mutta en ole kertaakaan päätöstäni katunut.

Täytyy hiukan ihmetelä noita yli 60v yrittäjiä, jotka eivät ymmärrä miten työelämästä pääsee pois ja ansiotaso säilyy.

Tolopainen voi vapaasti jatkaa ihmettelyjään toisten eläkeelle jäämisistä ja monesta muustakin asiasta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen aina tuntenut tekemäni työt mielekkäiksi. Jos pelkästään rahasta ja toimeentulosta puhutaan, olisin aivan hyvin voinut lopettaa työt jo parikymmentä vuotta sitten, mutta olisin samalla menettänyt erittäin paljon näkemyksiä antavia elämänkokemuksia, eli sitä elämänrikkautta.

Täytyy olla tosi hyvä eläke tai asua seudulla, missä kunnallisvero on korkea, jotta eläkkeestä menisi yli 40 % veroihin.  Meikäläisellä on mielestäni erittäin hyvä eläke, mtta verot ovat selvästi alle 40 %.   Ainakin meikäläisen tilanne on sellainen, etten millään pysty kuluttamaan koko nettoeläkettäni.

Eihän minua kukaan töihin pakota nyt eikä myöhemminkään. Jaksotetut omaeläkeet juoksevat nyt sopivasti haluamaani yrittäjäeläkeikään asti. Voihan niitä yrittäjäeläkemaksujen maksamista halutessaan jatkaa vaikka ei tekisi yhtään mitään. Jos taas verotus kiusaa, sitä varten on keksitty tappiot. Suomen nykyinen verojärjestelmä kun on mahdollisuuksia täynnä…