Kyllä meillä Suomessa on myös työhaluisia ja taitoisia ihmisiä työttömänä. On kuitenkin hölmöä elättää ajatusta, että ihmisen pitäisi tulla toimeen 15 tunnin työviikoilla tienatuilla ansioilla, kun vielä tuo tuntiansio on pienemmästä päästä.

Minusta monessa työpaikassa olisi mahdollista ottaa työkuntoinen työtön töihin esim porrastetulla palkalla, eli ensimmäinen viikko päivärahan kokoisella, sitten palkka nousisi pariksi viikoksi muutaman kymmenen prosenttia ja edelleen palkka nousisi niin, että parin kuukauden jälkeen oltaisiin jo listapalkoissa, jos työnantaja katsoo suhteen hänelle olevan kannattavan. Koeaikaa voisi olla siitä eteenpäin muutama kuukausi, ehkä jopa puoli vuotta, ja jos työmoraali olisi kohdallaan, työpaikka löytyisi.

Alkuun voisi yhteiskunta tukea työnantajaa ja työtö kokeilevaa, esim konsultoimalla ja opettamalla työntekijää työhön.

Ensimmäiseksi pitäisi kuitenkin karsia työttömältä sellainen ajatus, että palkka työstä on moninkertainen verrattuna työttömyyspäivärahaan taikka peruspäivärahaan. Myös ajatus, että maksettu 9 €:n lisä päivässä oisi ”Palkka ankarasta uurastuksesta, pitäisi kitkeä juuriaan myöten pois.

Meillä on paljon työttömiä, jotka ovat ns. väliinputoajia: on esim. sairauksia jotka johtavat alentuneeseen työkykyyn. Eläkkeelle ei pääse, työhön ei huolita. Ei taida olla enää sellaisia ns. avustavia töitä kuten omassa nuoruudessani…

Jos meillä on nyt nousukautena monta sataa tuhatta työtöntä+eläkepommi ja iso joukko syrjäytyneitä nuoria, seuraavan laman aikana alkaa olla yhteiskuntarauha jo uhattuna.

Isoihin ongelmiin ei ole helppoja vastauksia. Olen itsekin ollut työttömänä, turhauttavaa se on. En usko, että työttömien syyllistäminen ja keppilinja auttavat mitään suureen rakennetyöttömyyteen.

Kysymys kuuluu, että mihin saakka yhteiskunnan tulee tukea kotonaoloa.  Tunnen Lapissa pariskunnan. Mies timpuri, vaimo siivooja.  Kun lapset kävivät lukiota, niin perhe muutti Länsi-Lappiin ja molemmat olivat töissä.  Niitähän siellä riitti.

Lapset läksivät maailmalle ja pariskunta palasi takaisin Ylä-Lappiin.  Nyt mies on pääsääntöisesti kotona.  Tekee ehkä jotain keikkoja naapureille.  Eihän siellä ole yleensä pysyviä timpurin töitä.  Vaimo käy siivoamassa Norjassa ja saa sieltä hyvää palkkaa.

Siis kysymys kuuluu, että pitääkö meidän maksaa timpurille joutenolosta, kun taatusti töitä on Lapissakin ja Suomessa työllistetään lukemattomia virolaisia.  Vastaus ei tässä tapauksessa ole tietenkään helppo.  Siellä Ylä-Lapissakin tarvitaan joskus timpuria, kun siellä kuitenkin asuu väkeä.  Tällaisissa tapauksissa pitäisi tyypille löytää jotain muutakin hyödyllistä työtä, jottei maksettaisi kotona löhöämisestä.   Tämä asenne, että saa rahaa vastikkeetta pitäisi katkaista.  Siksi se kirpaisee varmasti monia, jos joutuisivat korvauksen eteen tekemään työtä.

Et kiireetön ymmärtänyt tai minä on osannut kirjoittaa. Joka tapauksessa totesin, että Utjoellakin tatvitaan timpuria joskus.  Siksi ongelma onkin vaikea.  Oletko sitten sitä mieltä, että viisasta on pitää timpuria yhteiskunnan varoilla esimerkiksi 10 kuukautta vuodessa kotona oleilemassa, kun Suomessa huutava pula heistä?  Paremmin kannattaisi pitää kaveri siellä missä rakennetaan matkailukohteita, joissa työllistetään jatkossa uusia työpaikkoja ja kerätään rahat turisteilta.  Silloin meillä on tulevaisuudessakin mahdollista saada kunnon eläkettä.  Aikanaan 1970-luvulla Pääkaupunkiseudulla oli huutava pula rakennusmiehistä.  Silloin majoitettiin Kainuun ja Itä-Suomen tuhansia metsureita paikkaamaan vajausta.  Ei silloin maksettu kenellekään joutenolosta.

Kyseessä on varttunut perhe.  Kyllä yli 80-vuotiaallakin on mielestäni puheoikeus ja perspektiiviä ottaa kantaa asioihin.  Ongelma on tämä vastikkeeton tuki, joka näytetään katsottavan saaduksi eduksi.  Onhan meillä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla tuhansia työttömiä ravintola-alan työntekijöitä ja toisaalta samanaikaisesti heistä huutava pula.

Eihän tavoite työttömän aktivoimiseksi voi olla kuolleena syntynyt ajatus. Eiköhän sieltä päästä työttömyysongelmaa ole syytä lähteä purkamaan. Lieneekö vastikkeettomalla rahan jakamisella luukulta muuta tarkoitettukaan, kuin panostaa yhteiskunnan kannalta kalliiseen ylläpitoon. On perustuslaillinen velvollisuus ja ties mitä. Kalliskin, onhan elintaso korkea ja myös työttömän etuudet täytyy olla sen mukaiset. Kieltämättä onhan siihen hyvinä aikoina ollut varaa, mutta ei välttämättä enää. Menestymisestä kielii mm. elintasopakolaiset?

Varsinaisesti Suomessa ei ole työttömyyttä, on vain työttömyysongelma. Hyvin pitkälle kotikutoinen ja kotivetoinen elintaso-ongelma. On toki kohtaantumisongelma, mutta myös kohtaamisongelma, joka ei kuitenkaan ole Suomalaisille tarkoitettu? Menee valitettavasti vierastyövoimalle. Mitä kaikkea onkaan työaloja, jotka ovat kokonaan tai osittain vierastyövoiman hallussa. Mistä kaikesta tämä johtuukaan, mutta ei se ainakaan työhaluisia näytä veltostuttavan?

Onhan se vähän krouvia, mutta menköön. Hyvähän se on neuvoa kun on eletty vastaavia aikoja, vuosia aikaan Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…. Tällä hetkellä ulos pääsy näyttää olevan vaikeampaa. Ajat ovat toiset ja valta on instituutioilla. Eletään vuosia aikaan Ay, EU, Ay, EU…..