Ylijäreät ja pystykuivat puut ohjataan polttoon.

Kun sahalaitoksella on linjat mitoitettu sen mukaan, että tukin MAX pituus on 55 dm, koska pidempien tukkien osuus koko sumasta on niin pieni. Samoin läpimitta, minkä vielä pitää mahtua laitteista läpi, on määritelty samoin periaattein.

Toki sahoilla on usein sievistäjä, joka rouhii lähinnä tyvilaajentumia pois, mutta ei silläkään voi alkaa isoja määriä sorvailemaan, nopeus ei oikein riitä. Moni puunostaja lajitteleekin ylisuuret tukit erilleen ja jopa myyvät ne sellaisille, jotka niitä pystyvät hyödyntämään.

Jos linjasto mitoitetaan isojakin tukkeja läpäiseväksi, nousee laitoksen rakennus- kustannukset niin paljon, että satunnaiset ”ylisuuret” tukit eivät patruunoita liikuta.

Kyllä ylisuuriakin sahataan. Mm Toivakassa oleva anaika sahaa juuri tällaisia. Toki niitä on muitakin.

Oikein paksut eivät vaan mahdu sorviinkaan. Muistelen olevan yläraja jossain 75 – 78 cm:n paikkeilla.

Suomessa on yli 120 cm:n kitavälillä olevia, suhteellisen keveitä Vanne – tai kehäsahoja, jotka yksiteräisenä melko tehokkaasti kanttaisivat isonkin pöllin vaivattomasti linjavehkeisiin sopivaksi.

Vaikka sahalaitos leikkaisi vesisuihkulla laserilla voimistettuna, se ei häpeäisi, vaikka siellä Jätkä sahailisi jättiläispöllejä pienemmiksi, ”ne ovat eri hommia, kun tehdään ruumiita, taikka niitä pestään.”

Kunnon vannesahakin maksaa varusteineen helposti 100 – 200 000, ja tarvitaan myös kone, jolla tukit saa siirreltyä – samoin laitteet siirrettyä paikasta toiseen.

Tuntitaksa tuollasella kalustolla olisi joka tapauksessamelko kova ja jokaiselle työhön osallistuvalle pitäisi myös löytyä palkka. Meidän sirkkeliin oli hankittu yksi 1300 mm:n alaterä ja yläteränä oli 600 millinen terä. Niillä pääsisi n. 77 senttisen tukin läpisahaukseen. Voimakone pitäisi olla aikamoinen, ettei pyörimisnopeus laskisi liian alas.