Ylen mukaan kyseessä oli sotien jälkeen istutettu metsä. Oikein oppikirjaesimerkki puupellosta, jota jostain syystä talousmetsäksikin kutsutaan. Sellainen, jossa luontoarvot on ikuisiksi ajoiksi menetetty. Nyt kuitenkin olisi Hangon kaupungin pitänyt käyttää miljoonia etuosto-oikeuteen, ettei olisi hakattu.

Nyt oli hyvä juttu Ylessä. Kaupungilla ei ole varaa ostaa metsää, mutta metsänomistajan ratkaisua rahoittaa investointi kauhistellaan.

Jokohan alkaa hitaammillakin raksuttaa.

Hakkuuilmoituksessahan oli mainittu maankäyttömuodon muutos eli voimalaa varten puut alunperin piti hakata.

Metsä on siinä mielessä erikoinen omaisuusmuoto, että kaikilla tuntuu olevan oikeus sitä sorkkia kuloistenkin mielihalujensa mukaan, eikä Yle tee tässä poikkeusta. Eipä tunnu nykyisin monillakaan käyvän mielessä, että metsätkin ovat jonkun omaisuutta kaikkine omistajan vastuineen ja velvoitteineen. Miltähän mahtaisi tuntua, jos vaikka ihmisten asumista sorkittaisiin samaan tapaan päivästä toiseen? Joka kotiin voisi kuka vain pölähtää kuin hollitupaan ja alkaa esittää mielipiteitä ja vaatimuksia.

Urbaani sanakirja: Ennen vanhaan hollitupa oli kievari, josta ylempiarvoiset henkilöt ja virkamiehet saivat matkoillaan kyydityksen talonpojilta ilmaiseksi. Nykyisin on sanonta että ”tulla kuin hollitupaan” jos halutaan kuvata röyhkeää ja vaativanoloista ilmaantumista johonkin paikkaan, olettaen että voi olla kuin kotonaan ja vaatia muita palvelemaan itseään ilman vastiketta.

Aika kummaa vain että jos aluperin Stora hakkasi sen aurinkovoimalaa varten niin miksi sitten oli kuitenkin jätetty siemenpuut pystyyn siementämään uutta metsää? Ei aivan tunnu maankäytön muutokselta tuo juttu. Onkohan hakattu periaatteella että hakataan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi ja katsotaan mitä tuleman pitää. Jospa oli jo sisäpiirin tieto että peruuntuu.