Juuri näin. Meidän metsät eivät suoraan vastaa lontoolaistutkijoiden ”istutusmetsiä” (plantation forest) eikä myöskään hiilivarastoiksi jätettäviä ”luonnonmetsiä” (natural forest). Meidän metsät ovat eräänlaisia puolivillejä: puulajit ja alkuperät ovat paikallisia ja kiertoajat ovat suhteellisen pitkiä. Noissa etelän oloissa puhutaan 10 vuoden kiertoajoista istutusmetsissä, joten sitä taustaa vasten on ihan ymmärrettävää, että niitä ei pidetä hyvinä hiilivarastoina.

Jatkan vielä sen verran, että lontoolaisten tavoite eli isojen alueiden viherryttäminen toki sitoisi paljon hiiltä ja edistäisi luonnon palautumista ja ennallistumista (restoration), mutta ei tule tuossa muodossa toteutumaan. Meilläkin ollaan osittain siirtymässä pienmetsänomistuksesta suurmetsänomistukseen. Esimerkiksi Brasiliassa ja osassa Afrikkaa viljelymaat ovat jo suurelta osin suuryritysten omistuksessa. Ne käyttävät maata ruuan tuotantoon.

Laskeskelin meidän metsien tilannetta.  Sisältää sekä suot että kaikki karummatkin kivennäismaat.   Kasvatusmetsät ovat enintään 60-vuotiaita.  Yli 60-vuotiaita ”luonnonmetsiä” on hehtaareissa 37 %.  Niissä on puiden tilavuudesta 55 % ja kasvusta 29 %.  Tilavuutta 226 m3/ha ja keskikasvu 4,4 m3/ha/v.  Enintään 60-vuotiaita metsiä on siis 63 %.  Niissä on puistamme 45 % ja kasvustamme 71 %.  Tilavuutta hehtaarilla 107 m3 ja keskikasvu 6,4 m3/ha/v.

Tästä voi tietysti tehdä johtopäätöksiä vaikka niin hiilen sidonnasta kuin kasvatuksen järkevyydestä.  Tai tietysti mistä muusta tahansa.

Vaikkapa voisi tulla sellaiseenkin johtopäätökseen, että hiilinielujen kannalta kannattaisi uudistaa metsät nuorina ja käyttää puutavara korvaamaan fossiilisia tuotteita.  Metsätaloudellisessa mielessä ei tietenkään.

”Lyhytikäisissä puutuotteissa kuten vaikka puukuitupohjaiset pakkausmateriaalit, hiili vapautuu kiertoon taas niin nopeasti että ei uusi taimikko ole vielä juuri sitä ehtinyt sitoa.”

Kyllä mutta kun puukuitupohjaiset pakkausmateriaalit korvaavat muovisia/öljystä tehtyjä materiaaleja niin se vähentää fossiilisten pumppausta maan alta hiilivarastoistaan.

Pakkaus tehdään sellusta tai kartongista, eikö niin? Sellun raaka-aine tulee pääosin harvennushakkuista. Hakkaamalla heikkokasvuiset puut pois vähennetään itseharvenemista (hiilipäästöjä) ja parannetaan jäljelle jäävän puuston kasvua (hiilinielua).

Metsä kannattaa uudistaa vaikka silloin kun sen arvokasvu putoaa alle omistajan korkovaatimuksen. Uudistamisajankohtaan vaikuttaa tämän lisäksi mm. suhdanne eli puun hintataso ja omistajan rahatilanne eli lainan tarve ja korko.

Jos yhteiskunta tai jokin hiilikompensaatiofirma haluaisi jatkaa metsien kiertoaikaa, suunnilleen arvokasvun verran voisi olla sopiva vuosittainen korvaus. Tosin joku muu hakkaa toisaalla saman verran eli markkina määrää hakkuut. Tämä on sitä hiilivuotoa.

Ravinteikkailla kasvupaikoilla vesakko voi kasvaa 2-3 kertaa nopeammin kuin kasvatettava taimikko ja biomassaa ainakin yhtä paljon kuin taimikko.   Sen perkaus vähentää hiilen kertymistä vain väliaikaisesti ; nehän vesoo heti uudestaan niin kauan  taimikko on vielä suht. matalaa . Ja maatuvat risut lisää maaperän mikrobitoimintaa lisäten biomassan kasvua osaltaan.  Erääseenkin ku-istutuskohteeseen on tehty 9 vuoden aikana 2 vesakon perkausta (tm:n varhaishoitoa) eikä vesominen ole loppunut vieläkään.