”Kannattaa lukea Hesarista kolme mielipidettä: Hannes Hyvösen, ja Panu Kuntun sekä toiselta laidalta Lauri Hetemäen ja Heli Peltolan.”

Pitikö nuo olla samassa lehdessä? Jälkimmäisten kirjoituksen luin ja se oli erinomainen.

Kehittyvissä (kehitysmaissa) maissa tilanne on sikäli erilainen, kun ei ole mitään sosiaaliturvajärjestelmää tms. niin se lisää väestönkasvua .   Perhettä kasvatetaan sen takia  , jotta olisi lapsia jotka pitää huolta vanhemmistaan.  Elintason kohoaminen voi vaikuttaa päinvastoin .

Massamuuttoa kuivuvilta alueilta kannattaa varmaan yrittää hillitä etukäteen mm. metsittämällä  puuttomia alueita ja vähentämällä päästöjä.    Maailmanpankki laittaa 175 mrd lisää rahaa uudistuvan energian hankkeisiin, jotta fossiilisten osuus vähenisi .

En ole puuntuottajana kokenut että omaisuuden suoja olisi kovin heikko, oikeastaan päin vastoin. Joku uudistamisvelvoite on, mutta siihenkin käsittääkseni kelpaisi joku koivuvitelikkö jos niin hullusti mo päättää taimettumisen toteuttaa. Muuten saa melkein rellestää ihan miten huvittaa.

Yhteiskunta säätää monia omistamiseen liittyviä asioita. Autossa pitää olla turvavyöt ja niitä pitäisi kuulemma käyttääkin. Halusipa omistaja tai ei. Ruutukaava-aluella säädetään talon julkisivun väriä ja kattokulmaa, omistajan tahdosta riippumatta.

80% suomalaisista haluaisi valtiovallalta järeämpiä toimia ilmastonmuutoksen suhteen. Suurinpiirtein samat 80% on huolissaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Maalaisliiton kannatus on se 14%. Loput 6% ei osanneet ottaa kantaa.

Jotain nuo kyselyt kertoo maalaisliiton vastuullisuudesta ympäristöpuolueena.

Gunnar (kok.)
Reva-ryhmän dosentti ympäristökoordinnoinnin yrityshautomosta

Panu Kuntun kirjoitus oli 30.11. otsikolla ”Ilmastonmuutos ja lajikato voidaan ratkaista yhdessä”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005916069.html

Hyvösen kirjoitusta en nyt löytänyt, mutta hän muistaakseni kirjoitti jatkuvan kasvatuksen hyvistä puolista.

Kuntun kirjoitus on aivan aiheellinen muistutus siitä, että toisaalta hakkuiden voimakas lisääminen ja toisaalta metsien monimuotoisuuden edistäminen ja hiilinielun lisääminen lyhyellä aikavälillä on vaikeaa toteuttaa yhtä aikaa. Mutta ei mahdotonta, jos pysytellään kohtuudessa tavoitteiden kanssa, eli koetetaan optimoida hyötyjä eikä maksimoida.

Kuntun keskeisiä toimenpide-ehdotuksia:

– ”Maamme metsistä tulisi suojella vähintään 17 prosenttia.” Ihan OK, jos korvausrahat löytyvät valtion kassasta.

– ”Hakkuumäärä pitäisi vähentää ­tasolle, jossa metsien hiilinielu kasvaisi jälleen merkittävästi.” Harvennusrästit ovat jo nyt sitä tasoa, että ainakaan harvennushakkuita ei kannata vähentää, muuten metsät alkavat ränsistyä (mikä tietenkin osaltaan kohentaisi monimuotoisuutta). Kiertoaikojen pidentäminen mm. yläharvennuksin voisi estää hiilinielun notkahdusta hakkuita lisättäessä. Luken uusien laskelmien mukaan hiilinielu notkahtaa hieman muutamaksi vuodeksi lisähakkuiden vuoksi, mutta kohenee siitä nopeasti, vaikka hakkuita nostettaisiin vielä nykyisestä kohtuullisesti.

– ”Jatkuvassa kasvatuksessa eli jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa hiili­tase on parempi kuin avohakkuissa.” Saattaa pitää paikkansa joissakin tapauksissa turvemailla, koska turvetta voi jatkuvassa mallissa hajota vähemmän (muokkausta tehdään vähemmän ja pohjavesitaso voi olla korkeammalla haihduttavan puuston takia). Hiilivarasto vaihtelee avohakkuumetsätaloudessa  ajallisesti enemmän, mutta koska keskimääräinen puuston kasvu hehtaarilla on siinä parempi, on näin ollen myös hiilen sidonta ja hiilivaraston koko vähintään samaa tasoa.

– ”Jatkuva kasvatus säilyttää myös ­monimuotoisuutta huomattavasti paremmin kuin avohakkuut, koska metsää ei hakata paljaaksi aukoksi.” Jotkut lajit hyötyvät siitä, että maisema on peitteinen, joten jonkin verran jatkuvan kasvatuksen metsiä on hyvä olla. Ne sopivat hyvin monitavoitteisen metsänomistajan työkalupakkiin eli vaikkapa maisemaa ja riistaa painottavaan metsälöön, mutta ei niistä ole ’viisasten kiveksi’, joka auttaa kaikkiin ongelmiin. Menetelmä tuo  mukanaan omat ongelmansa, kuten hakkuupinta-alojen rajun lisäyksen, keskimääräisen hehtaarikasvun alenemisen ja uudistumisen epävarmuudet.

– ”Viisautta olisi keskittyä puun käytössä määrän ­sijaan laatuun.” Viime aikoina arvopuu on ollut kuitupuu eikä tukkipuu, joten tämä vanha väite ei enää ihan täysin päde – jos vain kuidusta maksettaisiin sen arvon mukaan.

Joo, jossain kohtaa vedin pienempiä mutkia suoraksi. Siinä oikoessa luvut ja viesti tuli kohderyhmän kannalta ymmärrettävämpään muotoon.

Jos epätietteellisemmällä linjalla jatketaan niin onhan se iso kuva tällä palstalakin tullut selväksi. Oletuksena, että kirjoittajista suuri osa puun tuottamisen kanssa tekemisissä olevia. Mieleen on jäänyt muutama helmi:

Tiekarhu on ainoa eläinlaji, jonka sukupuutosta olen huolissani.

Lahopuuta ei jätetä siitä syystä, koska se ei edistä metsän (pystyyn jäävien puitten) kasvua.

Noitahan riittäisi. Olisiko Ajalkasen ja sinun (Gla) lisäksi kolmen kirjoittajan kommenteissa ollut mitään ympäristönakökohtien huomioon ottamisen suuntaan edes ohuesti liippaavia lauseita.

Sen sijaan suuri osa otsikon kantilta lähestyviä kirjoituksista on ollut sitä ”kiinalaisia on enemmän” -horinaa.

ystävällisesti Gunnar
ympäristövalveutunut puuntuottaja