” Onkohan koko moskan hämmentäjänä puuvillanjalostajat ja öljyteollissuus??”

Tuosta voi hyvinkin olla kysymys. Lobbarit syöttää vaihtoehtoista totuutta, jotta bisnekset ei menisi pieleen.   Osalle porukasta tietysti kelpaa hyvin muunneltu totuus , jos ja kun jo alunperin on tietämättömyyttä tai eri mieltä koko teollisuudenalasta.

Männiköiden harvennuksissa on pientä viivettä kasvun elpymisessä, mutta kun kasvu keskittyy tukkipuukokoisiin runkoihin, sitoutuu hiiltä pidemmäksi aikaa ja enemmän kuin metsiin lahottamalla.  Ja lisääntynyt ja kokoajan lisääntyvä kokonaiskasvu (110 milj.m³/a) korvaa sen harvennusreaktion viiveen metsien kasvunopeudessa.

Puun käyttö energiaksi ei lisää hiilen määrää olmakehässä eikä maastossa, koska sama hiili palautuu uudestaan puuksi kasvun myötä ja kiertää taas enegiapuuna takaisin hiileksi.

Mitä enemmän me suomalaiset käyttäisimme puuta energiantuotantoon, sitä vähemmän me joutuisimme käyttämään fossiilisia polttoaineita.

Siinäpä meidän hiilinielu, eli jos kaikki energia otettaisiin puusta, olisimme täysin hiilineutraaleja sen suhteen.

Puuki: ”Hänen mielipiteensä mukaan puun käyttöä ei saisi lisätä, koska hiilensitoutuminen vaarantuu…”

Noita puun käytön lisäämisen vihreitä vastustajia, joiden mielestä puun käyttöä pitäisi kohdentaa pidempiaikaisiin kohteisiin, en vaan tajua. Mistä saadaan raaka-aineet tuotteille, joihin voidaan käyttää puuta, vaikka sitten lyhytaikaista käyttöä varten? Tähän saakka on paljon käytössä fossiilisia materiaaleja ja niiden korvaaminen puulla pitäisi olla asia, jota ei kenenkään pitäisi kyseenalaistaa. Toki käyttämättä jättäminen on hieno tavoite, mutta ei kovin realistinen.

Ilmastomuutoksen takia Siperiassa on käynnissä isot metsäpalot suurimmat yli 10000 vuoteen, koska lämpötila siellä on noussut jo neljä astetta. Metsää on jo palanut 54000 ha eli keskikokoisen suomalaisen pitäjän pinta-ala. Siperian metsät peittävät 10% maapallon pinta-alasta ja niihin on sitoutunut kolmannes kierrossa olevasta hiilestä kerrotaan artikkelissa. Ei taida Suomen metsien käsittelyllä olla kovin paljon merkitystä, noihin alueisiin verrattuna.

Tuolla nimimerkkien kesäretkellä nähtiin luonnonsuojelualueella, että jo nuorehkossa luonnonmetsässä alkaa itseharveneminen, kun tiheys kasvaa liian suureksi. Nämä pieniläpimittaiset puut lahoavat nopeasti, vaikka toki metsä säilyy hiilinieluna. Hoidettu metsä on tehokas hiilinielu ja myös hyvä hiilen varasto, kun luonnonpoistumaa on vähän.

Kokonaan toinen asia on sitten se, mikä on riittävä monimuotoisuuden taso. Siinä kannattaisi noudattaa varovaisuusperiaatetta, eli ei poiketa liikaa luonnonmetsästä tai ainakin luonnonmetsän lajistoa olisi saatava säilymään jonkinlainen ’vankileirien saaristo’ talousmetsissäkin. Luken tutkija Raisa Mäkipään haastattelu (Helsingin Sanomat sunnuntaina 8.7.) valottaa mielestäni hyvin tätä periaatetta. Kun ei tiedetä, mitkä lajit ovat ekosysteemin toimintakyvyn kannalta välttämättömiä, systeemin häirintä olisi pidettävä kohtuullisissa mitoissa. Sama koskee mielestäni systeemiä laajemminkin, eli toimivista ravintoketjuista petoeläimineen olisi myös kannettava huolta ja hillittävä vieraslajien holtitonta leviämistä. Luonto itse hoitaa itsensä viisaammin kuin me.