”Jk:n hyöty vs tasaikäinen kasvatus perustuu uudistuskuluissa säästämiseen”  Tietysti säästyy, jos ei tee mitään.  Yhtä varmaa muuten on, ettei sitten kasva kunnon taimikkoakaan.  Sehän oli epäilemättä yksi syy siihen, että siirryttiin jaksolliseen.

Nykymaailmassa luontainen taimettuminen on vielä paljon aiempaa vaikeampaa.  Typpilaskeumat lisäävät heinän kasvua ja muutakin pintakasvullisuutta, josta havupuun pienen sirkkataimen on erittäin vaikeaa ponnistaa.

”Huonoahan se luontaisten taimien tuleminen rehevillä paikoilla on , varsinkin jos maata ei muokata mitenkään.”

Ei se muokkauskaan yleensä auta parhailla kasvupaikolla.  On kyllä ajattelukyky hukassa, kun pilaa tulevat metsänsä.

Totta tietystyi on, että jossain sopivan kosteassa paikassa kuusi joskus taimettuu liikaakin.  Jos tällaista sattuu ehkä muutamassa prosentissa, mutta muualla ei sitten, niin en kyllä poikkeuksien perusteella suunnitele metsienkäsittelyä.

Ainakin meikäläisen kokemuksen mukaan nopeasti ja varmasti tehty uudistus on jopa kustannuksiltaankin halvempi.  Metsänkasvusta puhumattakaan.

Monesti siteeraamassani Tapion vuosikirjassa 1914 eräs kirjoittaja totesi, että aika pienillä panostuksilla saas kunnon taimikon.  Se totuus pitää vieläkin.  Siis taimikkoja on hoidettu jo yli 100 vuotta, mistä epäilemättä kertovat monet nykypäivän tasarakenteiset vanhat metsät.  Meillä on sellaisia kuusikoita ja männiköitä.

Ei meilläkään ole yhtä käytäntöä.  Mäntyäkin uudistetaan sekä konekylvöllä että käsin kylvöllä.  Joskus istuttaenkin.  Kaikenlaisia vaihtoehtoja maapohjan ja kivisyyden mukaan joudutaan soveltamaan.

Elikkä AJ:n vastaukseen viitaten pysyn edelleen tiukasti varmemmassa ja tuottavammassa metsänkasvatusmenetelmässä.

Lisäksi kun otetaan huomioon ratkaiseva korjuupropleema/ hinta jk:n tappioksi, valinta ei tuota vaikeutta.

Mäntyjen istutus lehtomaiselle kankaalle (Gomt) oli tyypillinen 70-luvun virhe , kun mäntykuitupuu oli ilmeisesti silloin metsäteollisuuden tarpeisiin käyttökelpoisin ja halutuin puutv.laji. Kuusen luontainen uudistuminen olisi tuolloin onnistunut erinomaisesti ilman istutustakin. Maaperä on hyvin kosteuden säilyttävää hieta/hiesumaata. Karkearakenteisemmalla tai savikollakaan vastaava ei olisi onnistunut yhtä hyvin.

Tuulituhoja tulee helposti niille alttiille paikoille uudistettaessa jatkuvan kasvatuksen metsiä. Jos vanhempi metsä hakataan n. 10 m²/ha pohjapinta-alaan, niin tuulenkaaatoja tulee miltei varmasti ellei metsää ole valmisteltu jo aiemmin luontaiseen uudistamiseen harvennuksilla.

Pienakkohakuu lisää tuulelle alttiita metsän reunoja ja hidastaa taimien kasvuakin n. 1/3 osan suurempaan alaan verrattuna (useamman ha:n aukkoon verrattuna).