Professori Pekka Kaupin kirjoitus aiheesta ’hakata vai säästää’. Hänen vastauksensa on ’sekä että’.

http://www.smy.fi/artikkeli/nakokulma-pariisin-sopimus-voi-toteutua-mutta-vain-jos-paastot-vahenevat-ja-nielut-kasvavat/

Englannin kielen taitoisille Euroopan metsäinstituutin johtajan kirje. Kovasti saman kuuloista asiaa kuin tällä palstalla:

http://www.anpdm.com/newsletterweb/444A5A4B714542514379494159/424B5944714646594176404B5E4771

”To summarize: unlocking the potential of EU forests to combat climate change requires a long-term and holistic policy framework that integrates climate change mitigation and adaptation measures, and provides clear incentives for:

– building a synergistic relationship between enhancing forest biodiversity and developing an ambitious forest bioeconomy supported by sustainably managed productive forests;

– producing wood-based products that substitute fossil- and non-renewable materials as well as store carbon for long periods of time;

– developing regionally tailored forestry measures to reduce the impacts of natural disturbances and increase the resilience of forest ecosystems to climate change in order to maintain forests as long-term, effective carbon sinks.”

Juuri niin, MaalaisSeppo! EFIssä on laskettu että metsät imevät tällä hetkellä noin 13 prosenttia koko EU:n päästöistä, mutta osuus voidaan kaksinkertaistaa (oikeilla kannustimilla).

”EU forests, forestry and forest bioeconomy solutions are estimated to produce an overall climate change mitigation effect of about 13% of the total EU greenhouse gas emissions. In fact, a recent study suggests that this contribution could be even doubled, if the right incentives are provided to support afforestation, forest management and the substitution of fossil-based products by forest-based solutions (e.g., wood construction).”

Puuperäisten tuotteiden korvaushyöty on hankala laskea silloin kun tuotteet ylittävät valtioiden rajat. Se että meillä korvataan vaikka betonitalot puutaloilla, on vielä helppo tapaus. Vessapaperin vienti Kiinaan tai biopolttoaineen vienti Eurooppaan on vaikeampi tapaus. Olisiko järkevintä että kukin maa valmistaisi biotaloustuotteet omassa maassaan kasvatetuista puista? Suomen hiilijalanjälki on suuri. Elintarvikeviennin kasvattamiseen suhtaudun myös kriittisesti, ainakin mitä tulee eläinperäisiin tuotteisiin.

Hiilinieluun palatakseni, Pekka Kauppi kirjoittaa em. artikkelissa mm. ”Millin paksuuskasvu 20 metrin puussa, jonka läpimitta on keskimäärin 20 senttiä, merkitsee yli seitsenkertaista tilavuuskasvua puolta lyhyempään puuhun verrattuna.” Ajatusmalli on oikea. VMI-tuloksissa mitattu kasvu tulee varmaan vielä yllättämään, kun mittauksiin tulee koko ajan enemmän hoidettuja vanhempia metsiä, jotka kasvavat enemmän kuin on ennustettu. Sikäli en olisi huolissani hiilinieluista.

Suomen metsien hiilinieluista voi olla huoleti. Se miten ne otetaan huomioon tai ei oteta voi vaikuttaa jo enemmänkin talouskehitykseen.

Melko yksinkertainen tapa korvaushyödyn laskemiseen olisi ainakin tukkipuun laskeminen hiiltä sitovaksi jo lyhyelläkin aikavälillä. Ei luulisi olevan vaikea laskea noin-keskiarvoa sen vaikutukselle.

Esim.kaskeamalla ja polttopuina ilmakehään?