Lainaus risuparta: ”Annelin viestissä kiinnitin huomiota : ”monimuotoisuuden lisäämisestä pitäisi palkita”.

Miten suomalainen aukko hakkuu metsätalous lisää monimuotoisuutta?”

Kokeileppa ajatusmallia missä vakiintunut, hakkuukypsä tai muuten vanha metsä hakataan.

Syntyykö autio kasviton hiekkaerämaa vai taimikko, jossa on merkittävä lajitelma erilaista kasvillisuutta? Usein lajeja paljon enemmän kuin oli vanhassa metsässä? Myyrät ja muut pikkuvipeltäjät vielä päälle eikä kannata unohtaa mikrobejakaan? Sitä kaivattua lahopuutakin on alkuun enemmän kuin hakkaamattomassa?

Apulanta ja räkäpetäjä porukka tunnistaa kasveja: vattu , horsma , pihlaja ja hieskoivu. Sekä eläimiä: myyrä.

Mainittuja kasveja ei 300 v. monimuotoisessa metsässä juurikaan näy. Kyseiset kasvit ja myyrät viihtyvät erittäin hyvin teiden ja ojien pientareilla joita maassamme riittää.

300 v. metsän monimuotoisuus on sen sijaan katoava luonnon vara.

Venäjällä käytetään enemmän voittoa tuovia luonnonvaroja kuin mitä metsä on. Samoin Venäjällä taitaa myös sosialihuolto olla vähän erilainen kuin Suomessa. KEMERA antaa välillisesti meidän sosialiaali-elämään tukea. Alkutuotannon osuus on ehkä muutama % lopputuotteesta ja siinä välissä on monta hyötyjää. Olisiko sellubiotuotteessa 4-5 %, sehän on jopa enemmän kuin esim. leivässä, jossa alkutuottajan osuus on jopa 3 %.

Pääkkösen touhut on huuhaata kuten yleensä näiden julkkisten touhut. Kansalla ei vissiin ole muuta tekemistä kuin näiden höpöjuttujen seuraaminen?

Kummallista että FSC- sertifikaattin mukaan toimittaessa 300-vuotiaita ikipetäjiä saa hakata ja käyttää hyväksyttävästi esim. J. Pääkkösen saunan teossa mutta Suomessa ei voi hakata yli 150 vuotiaita metsiä. Se on rajana yksityismetsissä. Hyvä onkin että monimuotoisuudesta huolehditaan eikä kaikkia alueita parturoida paljaaksi. Niin on tehty jo jonkin aikaa täällä; yleensä ei suuremmissa maissa, puhumattakaan oikeasti eroosiherkkien viidakkoalueiden hakkuissa etelässä.

Tuosta Annelin linkittämästä EU-julkilausumasta :

Siinä perustellaan ekologista kestävyyden lisäämistä mm. harvennuksia vähentämällä, koska suurin osa puusta (j-lausuman mukaan 60%) menee nykyisin sellun raaka-aineeksi tai bioenergiaksi ja puun energiasisältö on pienempi kuin fossiilisten raaka-aineiden. Uudempien sellutehtaiden jakeista menee kuitenkin vain n. puolet sellun tekoon, josta tehdään vielä suurimmaksi osaksi muovipakkauksia korvaavia kartonkituotteita, joiden elinikä on paperia pidempi ja loppukäyttö hoituu kierrättämällä. Sitä etua ei ole yhdelläkään fosiilisella raaka-aineella. Siksihän niitä muovipakkauksia ollaankin jo kielletty muutamissa maissa.

Puolet sellupuusta käytetään monien erilaisten tuotteiden jalostamiseen ja esim. Äänekoskella aiemmin energian tuottoon käytetty osuus menee mm. lannoitteiden valmistamiseen.  Moni muukin jo aiemmin mainittu tekijä puhuu harvennushakkuiden järkevyyden puolesta. Vähäisimpänä ei ole se, että pidempään hiiltä sitovien tukkipuiden osuus pienenee, jos harvennuksia ei tehdä.

Paljon eria alojen professoreita vilisevän julkilausuman allekirjoittajat ei ehkä sittenkään ole ajatelleet asiaa lopuun asti tai sitten kysymys on jostain ideologiasta, jossa ei pyritäkään ottamaan huomioon kerrannaisvaikutuksia, vaikka sen puutteesta julkilausumassa juuri valitetaankin.