300 vuotta vanhoissa metsissä kasvu voi olla melkein saman suuruinen kuin lahoaminen,  Niiden hakkuu ja puiden käyttö rakennuspuiksi  lisäisi hiilen sidontaa, kun uusi taimikko kasvaessaan sitoo enemmän hiiltä kuin se vanha metsä.  Kaikkia vanhoja metsiä ei silti kannata hakata aukoiksi. Eikä niitä hakatakaan.

Visakallon linkin takaa paljastuu juttu otsikolla ”Miksi huuhaata uskotaan enemmän kuin tiedettä?” Hyvä kysymys. Johtuisiko se siitä, että huuhaata on helpompi ymmärtää tai se vetoaa tunteisiin.

Nämä ovat faktoja: jos hakkuita lisätään, hiilinielu pienenee ja monimuotoisuus alenee. Kysymys onkin siitä, mitä seurauksia pidetään tärkeinä ja mitä vähemmän tärkeinä. Mitä seuraa siitä että hakkuita ei lisätä, ja mitä seuraa jos hakkuita lisätään. Kun katsellaan asioita vähän laajemmasta ajallisesta ja paikallisesta perspektiivistä. Kuten suorittava porras edellä.

Lukijain kuvissa olleesta taimikon heinäämiskuvasta tuli mieleen, että sitoo se heti päätehakkuun jälkeen syntyvä vatukkokin ym. heinikko   paljon hiilidioksidia, ja vesakko vielä enemmän. Korvaa aluksi pienten taimien vähäistä sidontakykyä.

Suomessa kasvatetulla eräällä pajulajilla on kasvuennätys 360 cm / vuosi ja se  voi tuottaa n. 300 t /ha/a biomassaa. Siinä olisi hyvä hiilensitoja turvemaille.

Helen ei valitettavasti tule käyttämään kotimaista puuta uusissa voimaloissaan, koska se on Helsingissä poliittisesti mahdotonta. Paljon pitäisi virrata vettä Vantaanjoessa, että tässä asiassa tulisi muutos.

Sini ei  diggaa Osmon nimityksestä…

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/825800/Greenpeacen+aktivisti+nousi+hiililaivaan+protestoimaan