Tilanne on sellainen, että n 90 vuotta sitten appivainaa osti suuren metsätilan kahden muun kanssa.  Sitten toinen näistä joutui konkurssiin ja hänen osuutensa päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen kahdelle jälkeen jääneelle, jotka omistivat tilaa 50/50-suhteessa.  Appi-vainaa vastasi käytännön asioiden hoidosta.

Sitten tämän toinen kumppani kuoli ja hänen osuus hajosi ex-vaimolle, leskelle ja rintaperillisille.  Siinä vaiheessa yhteisomistus oli pikkusen vaikeaa, koska toinen omistajaporukka oli riidoissa keskenään eikä mitään päätöksiä saanut syntymään.   Appivainaa pisti tilajaon vireille.  Jako toteutui tosin vasta hänenkin kuoltuaan.  Tuota yhteisomistuskautta kesti 40 vuotta.

Puolisko jäi sitten appivanhempien perikunnalle, joka omisti niitä n. 40 vuotta ja muutti metsät yhteismetsäksi reilu 10 vuotta sitten.    (Perikunnalle jäi tilakeskus) Käytännön metsäasioista vastasi lankomies  n. 30 vuotta, minkä jälkeen minä olen vastannut n. 20 vuotta.  Mikä tarkoittaa mm hakkuu- ja kauppasuunnitelmien sekä hoitosuunnitelmien tekoa.  Perikuntavaiheessa varsinaisen päätöksen teimme yleensä lankomies ja minä.  Yhteismetsässä hoitokuntahan niistä lopullisesti päättää.   Useimmiten menee esityksen mukaan, mutta joskus  joku keksii paremman idean.

En ole ole mikään patriarkka.  Sellaiseksi voi kyllä kutsua reilun 90 vuoden ikäistä lankomiestä.  Meikäläisen asema perustuu hyvään metsien tuntemukseen ja innostukseen asiasta.   Kaameaa olisi sellainen yhteisomistus, jossa joku alkaisi jyrätä toisia omien mielihalujensa mukaan.  Meillä on rakennettu yhteishenkeä määrätietoisesti.  Puuhastellaan ja retkeillään metsissä.  ”Työmaatukikohdassa” järjestetään juhannusjuhlia.  Nyt vietettiin ensimmäistä kertaa siellä jouluakin.  Läsnä olivat kaikki osakkaat ja runsaasti jälkipolvea.

Jos osa perillisistä on täysin eri linjoilla kun toinen osa, niin paras keino on muuttaa rahaksi koko paska ja jakaa sulle, sulle, sulle ja sulle selvinä summina.

Eräs entinen koulutettava juoksutti minua metsissään sillä silmällä, että sanon mielipiteeni aina sellaissa askarruttavissa kohdissa. Hän omisti ne yksin, vaikka vaimokin oli.

Lapsia oli kaksiPoika, joka oli täysin Helluntaiseurakunnan vietävissäeukkonsa kanssa. Isä oli siitä huolissaan, että poika koittaa metsäomaisuuden turvin vivuta itsensä taivaanportista sisään. Tytärkin oli huolissaan – Mutta hän oli vain sen verran, että saa varmasti tasan puolet kaikesta. Metsätiloja oli tosipaljon ( ukko oli entinen Osuuspankinjohtaja), eli hänellä oli ollut juurikin parhaat mahdollisuuet keplotella metsät itselleen. Ja metsää enemmän kuin Jeessillä, taisi olla lähempänä 2000 ha – taikka ylikin.

Kerroin hänelle kaksi vaihtoehtoa, miten minä tekisin: -Kaikki neloskehitysluokat sileäksi, ainakin kolmoset harvennuksiin, pohjat myyntiin ja rahat tilille. -Taikka kaikki hehtaarit myyntiin palsta kerrallaan. ja rahat tilille .

Sitten vaan ennakkoperintöinä ja lahjoina – miten viisaammaksi kokee.

Kaippa se kuitenkin Sressasi liikaa, kun muutaman vuoden päästä hän kuoli pois.

Joillekin  yhteismetsät ovat omaisuuden piilotusta varten. Luultavasti Suomen suurimmat yksityiset metsäomistukset löytyvät yhteismetsän omistajista. Voi sitä pimeyttä mitä noihin omistuksiin kätkeytyy. Koko ajatus yhteismetsästä on pilattu, en missään tapauksessa liittäisi metsääni sellaiseen.

Jos Timmppa olisit hankkinut jostain 5000ha yhteismetsästä itsellesi 60% osuuden viimeisen 50v aikana. Etkö yrittäisi käyttää osuuttasi vastaavaa äänimäärää. Esim. Ottaisit kymmenestä hirven kaatoluvasta itsellesi 6kpl, kun olet vaikuttanut ensin jakoperusteisiin että luvat jaetaan omistusten suhteessa ym.

Yleensä suurissa yhteismetsissä hirviluvat myydään tarjouskilpailulla, kuten puukaupatkin. Ei niitä jaeta, kuten ei hakattavia puitakaan jaeta osakkaiden kesken. Yhteismetsä jakaa rahaa osuuksien suhteessa. Jako-osuus ei ole sama kuin äänioikeus. Yhteismetsissä on osakkaita, joilla voi olla esim. 0,1% osuus yhteismetsästä. Heille kuuluu myös osuus hirviluvista, kuten suurelle osakkaalle.

”Sitten MJO kun pääset amiksesta huomaat että jotkut ajavat omia etujaan ja että rahalla hankitaan valtaa myös yhteismetsään.”

Ei aivan ymmärrä, miten siitä vallasta yhteismetsässä voisi hyötyä muuten kuin omistusoikeuksien suhteessa.  Ylimääräistä etua ei saa.  Jos sitä aletaan jakaa, niin siitä joutuu hoitokunta vastuuseen.

Suurella omistajalla on suuri intressi, mikä epäilemättä johtaa siihen, että yhteismetsän asioita hoidetaan hyvin.