Keskustelut Metsänomistus Yhteismetsä perillisille

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 121)
  • Yhteismetsä perillisille

    Moro,

    metsätilani koko on tällä hetkellä hieman reilu 300ha ja sijaitsee hämeessä. Perillisiä olisi kaksi, joista ainakin toista kiinostaa kovasti metsänhoito. Tälle olen jo osan metsästä maatilan SPV:n yheydessä myynytkin. Miten palstalaiset näette, olisiko järkeväää väsätä yheismetsä, jotta molemmat perilliset voisivat tulevaisuudessa nauttia metsien sadosta? Vai annetaanko vaan kaikki toiselle, ja saavat sitten perinnönjaossa sopia käteiskorvauksesta?

  • jees h-valta

    Toloppa ja Taneli kovin huolissaan omaisuuden karkaamisen mahdollisuudesta avojen tai avioiden mukaan. Kyllä tässä vain on seurattu elämää senverran että jos molemmat myös nauttii tuloistakin tilalta eikä vain menojen maksuista voi kyllä olla syytä antaa toiselle osansa ja pitää liittoa näin kasassa. olen näitä senverran nähnyt että mitä huolellisemmin eriytetään tilan taloudesta sitä varmemmin ero on heti ensihuuman jälkeen ovella. Mitä syytä toisella on tulla ilmaiseksi piikaksi ja rengiksi, ei mitään!

    oksapuu

    Noh…

    Täällä etelässä tuo 300ha on juuri ja juuri elinkelpoisen metsätilan alaraja, menettelee tietysti sen maatilan sivuelinkeinona.

    Itse tekisin normaalin  sukupolvenvaihdoksen, rahaa sitten sille toiselle…

    Tolopainen

    Meillä kyllä metsän menot rahoitetaan puun myynnillä. Itse hoidan kaikki metsään liittyvät työt. Rouva vain nauttii ilmaisesta takan lämmöstä, jotka minun tekemistä klapeista syntyy.

    Lisäksi tarjoan pari ilmaista ulkomaanmatkaa vuodessa ja kotimaan matkoja rajattomasti. Kyllä tulijoita riittäisi.

    oksapuu

    Tolopainen on käsittääkseni eläkkeellä…

    Olen aina ihaillut niitä isäntiä jotka on osanneet hoitaa sukupolvenvaihdoksen ajoissa. Vihonviimeinen vaihtoehto on kun päästetään yleinen edunvalvoja hoitamaan metsäomaisuutta…

    Pitää vaan osata lopettaa ja jos ei jatkajaa ole niin laittaa ne tilat myyntiin…

    Tolopainen

    Omaisuutta tietenkin hoitaa se joka sen parhaiten osaa. Tuloja en tietenkään käytä itse kun en niitä tarvitse.

    Pete

    Ihan ensimmäinen, ja tärkein, ohjeeni on että pyri välttämään yhteisomistuksen muodostumista kaikin tavoin. Jos Haamu omistaa / on hankkinut useampia metsätiloja niin on aivan järjetöntä siirtää niitä kaikkia molemmille. Vaikkapa vain 150ha Hämeessä  on ihan hyvä lisätulonlähde kelle hyvänsä. Ja isommassa rahantarpeeseen metsät voi myydä ilman että tarvitsee lupia kysellä sisareltaan.  Yhteisomistamisesta ei ole kuin harmia. Vai kuinka moni täällä voi silmät kirkkaana sanoa että ”mieluummin omistan metsät sisareni kanssa yhdessä”.

    yhteismetsä ei näitä yhteisomistamisen rasitteita juurikaan vähennä. Päinvastoin lisäbyrokratia alkaa jossainvaiheessa pännimään sitä ”vapaaehtoista”. Pienen yhteismetsän osuuksilla ei ole edes markkina-arvoa jos osakas jossain vaiheessa tarvitsee enemmän rahaa kuin vuotuisen tasaisen (pienen) ylijäämän. Osuudet eivät käy edes lainan vakuudeksi eli tavallaan metsäomaisuus muuttuu arvottomaksi.

    hatelo

    Samoilla linjoilla olen kuin Pete.

    Tolopainen

    Kyllä vanhemmilla pitäisi sen verran rahavaroja olla että toiselle voi antaa kiinteän omaisuuden ja toiselle käteisenä, siitä mina ainakin lähden.

    hatelo

    Meillä on velipojan kanssa metsäyhtymä, joka meillä toimii kyllä. Miten lie meidän perillisten kanssa. Lapset onneksi vielä alakouluiässä, mutta kyllä isien pitää seuraavan parinkymmenen vuoden sisällä asia selvittää. Olen jo sitä osin omassa testamentissani jo määritellykin. Oma on aina oma ja siksi pääosin metsät olen hankkinut omiin nimiin ja perillisiä vain yksi. Peltoa pitänee vielä joku päivä hankkia että pääsen maanviljelijän statukselle tekemään sukupolvenvaihdosta. Riippuu toki tyttärestä miten asia aikanaan etenee. Metsäkasvatus toki etenee.

    Timppa

    Yhteismetsän byrokratia ei ketään rasita.  Jos halutaan, niin voidaan jollekin antaa valtuutus hoitaa asiat.  Tarvitaan vain yksi osakaskunnan kok0us vuodessa.

    Tärkein on huolehtia metsänkasvatuksesta.  Siinä asiaan innostunut on avainasemassa.  Toisaalta tilanne on  kuitenkin myös niin, että muut osakkaat tai heidän lähipiirinsä on tarpeen pitää tietoisena tilanteesta.  Meillä nuoriso osallistuu metsänistutuksiin.  Ymmärtävät miksi siellä metsissä puuhataan.  Totta on sekin, että innostuneen joutuessa luopumaan, voi eteen tulla vieraan palkkaaminen.

    Tietysti pitää miettiä vielä seuraavankin sukupolven asemaa.  Yhteismetsässä on helppo tehdä erilaisia jakoja.  Toisaalta taas lähipiirin kaupat eivät ole niin käteviä kuin suorassa metsänomistuksessa.

    Kukaan ei voi ennustaa sitä, millainen omistusjärjestely on viisain esimerkiksi seuraavien 100 vuoden aikana.  Minusta yhteismetsän paras anti on se, että myös passiivisten omistajien metsät tulevat hoidettua hyvin.  Liikutaan siis ideologisella tasolla.  Kyllä sieltä metsästä saa myös kunnon tulot, mitä myös verottaja tukee.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 121)