Keskustelut Metsänomistus Yhdessä kohti kannattavuutta

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 59)
  • Yhdessä kohti kannattavuutta

    Merkitty: 

    Ajatuksia ja keskustelua Metsälehden kolumnista 25.11.2022, ”Yhdessä kohti kannattavuutta”, kirjoittaja Pekka Syvänen, Metsälehden kolumnisti ja Puuntuottaja blogia kirjoittanut metsänomistaja

    Kolumnissa ajatuksia herätti idea, jota metsäomistajat ja korjuuyrittäjät pähkäilevät, voisiko puukaupan tehdä toisella tavalla?

    Nyt siis puunmyyjä ei pääse hinnoittelemaan itse puitansa, eikä korjuuyrittäjä pääse hinnoittelemaan työtänsä. Metsätalouden ketjussa kun metsänomistajan ja korjuuyrittäjän pitäisi olla ne kuninkaat. Ainakin heidän pitäisi voida vaikuttaa asioihin nykyistä enemmän.

    Voisiko yleistyä isommaksi toiminnaksi, että metsänomistajat tekisi sopimuksen hakkuusta suoraan korjuuyrittäjän kanssa. Enää ei yhtiön ostomiehen kanssa tehtäisi perinteistä pystykauppaa tai korjuupalvelukauppaa sellaisia tarjoavien yritysten kanssa. Siinä on se ”välikäsi” välissä jos ostomiehen kanssa tekee kaupan.

    Korjuuyrittäjän näkökulmasta heillä tulee olla tauottomasti työtä ja metsäyhtiöiden kanssa tehty sopimus tarjoaa sellaisen. Korjuuyrittäjän ei tarvitse muuta kuin hakata puuta tienvarteen. Mutta tämä asetelma ajaa korjuuyrittäjän pakkorakoon tehdä halvalla työtä, kun terveessä markkinassa yrittäjän pitäisi itse sanella oma hintansa.

    Ongelma on siinä; Jos yrittäjän leipä olisi yksityismetsänomistajien tarjoamien leimikoiden hakkailun varassa, niin olisi isoja epävarmuustekijöitä määrien riittävyydessä. Tämän varmistamiseksi korjuuyrittäjän pitäisi palkata ostomies, joka markkinoisi, herättelisi ja myisi korjuupalvelua uinuville metsänomistajille. Suomessa metsänomistajien kenttä on vielä sellainen, että ilman kovaotteista myyntiä puuvirtaa ei saa aikaiseksi.

    Mutta nyt maailma alkaa muuttua myös energiapuun osalta ja metsäomistajan ei tarviisi olla enää selluyhtiöiden orja. Puut voi myydä myös energiaksi järkevällä tuotolla, joten yhden kortin varassa ei siis enää olla.

    Myös metsänomistajuuden suhteen on tapahtunut muutoksia ja metsänomistus alkaa keskittyä entistä enemmän sijoittajille ja metsäasioista ymmärtäville. Lisäksi pinta-alat heillä suuria. Tällainen metsänomistakunta ajattelee kustannustehokkaasti, tuottoa halutaan ja kulut pidetään pienenä. Ei ns. käytetä metsäpalveluita ja välikäsiin ei ole varaa. Puukaupan suhteen tähän tehostuskeino olisi Pekka Syväsen kirjoituksessa tullut tapa; eli korjuu tilataan suoraan korjuuyrittäjältä ja puut myydään itse tien varresta.

    Tässä metsäalan ongelman ydin, eli miten puu muutetaan rahaksi? Metsänomistaja kun maksaa korjuuyrittäjälle tuhannen motin ensiharvennuksesta 15 000-20 000€ +arvonlisäveron, niin miten nopeasti tien varteen hakatut puut saa muutettua rahaksi? Mahdollisesti puoli vuotta menisi, että puut liikuisi eteenpäin ja niistä saisi  tilin. Nykyinen puukaupan malli yhtiöiden kanssa mahdollistaa metsäomistajalle nopeasti puukaupparahat.

    Myöskään korjuuyrittäjä ei uskalla ostaa tuhansia kuutioita tienvarteen ja maksaa metsänomistajalle puista, koska niiden rahaksi muuttaminen on hidasta. Kuka rahoittaa toiminnan välillä: maksu metsänomistajalle – tehtaalta/lämpölaitokselta tulevat rahat?

    Paikallisella korjuuyrittäjällä ja kuljetusyrittäjillä kun olisi sopimus toimituspuusta paikallisen/alueellisen lämpölaitoksen kanssa, jonne kuitupuu menisi. Maltillisilla määrillä, jotta sovitun toimituspuun määrä ei olisi liian suuri jos metsänomistajilta ei saakaan niin paljoa puuta. Lisäksi korjuuyrittäjällä olisi nykyisenmalliset sopimukset paikallisen/alueellisten sahojen kanssa, jotta olisi myös selkänoja työlle sinne suuntaan.

    Puukaupan maailmasta siis pullautettaisiin sellufirmojen nykyisenlainen ostotoiminta ulos. Aluetaloudellisesti merkittävät sahat, metsänomistajat, korjuuyrittäjät ja lämpolaitokset pyörittäisivät puukaupan palettia.

    Korjuuyrittäjällä olisi esimerkiksi hakkuuketjut Metsähallitukselle, joka ns. varma leipä, mutta huonot taksat. Hakkuuketjut sahalle. Ja yksi hakkuuketju tällaiselle kirjoittamalleni tavalle tehdä puukauppaa. Tämä vaatisi myös alueen korjuuyrittäjiltä kartellimaisen ja yhteisen kabinettipäätöksen, etteivät tekisi puunkorjuusopimuksia selluyhtiöiden kanssa. Alkuun ainakin vähentäisivät korjuun määrää selluyhtiöiden orjina ja vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua maailma olisi toisenlainen. Selluyhtiöt voisivat ostaa tarvitsemansa puun tienvarresta sekä sahoilta, eivätkä tarviisi nykyisenlaista toimintaa. Voisivat toki vielä hoitaa sen metsänomistajien segmentin, eli uinuvat, tietämättömät ja palvelua haluavat, joiden kanssa kauppaan pääseminen vaatii markkinointipanostuksia ja aikaa. Tällaisia metsänomistajia on arviolta 1/5 nykyään.

    Metsänomistajalla olisi siis vaihtoehdot:

    1. Maksaa korjuuyrittäjälle hakkuutaksan ja itse kauppaa puunsa eteenpäin ja hoitaa selvittelyt siitä.

    2. Tekee korjuuyrittäjän kanssa sopimuksen puunkorjuusta sekä myy myös puunsa hänelle, jotta saa nopeasti puukauppatilin, eikä tarvitse itse toimia ”pankkina”

     

     

     

  • mehtäukko

    Lisäarvoon tulee se miinus -merkki. Kuka ja mikä legioona hoitaisi kirjanpidon ja rahaliikenteen? Tietysti halvalla.

    Puuki

    Huutokauppa ja tarpeeksi isot erät kysyttyä puutavaralajia aina pompsissaan.   Itekseen se ei tapahdu kuten edellä mehtäukkokin jo kertoilee.   Puunhankinnan ja myyntipaikan organisointi olisi oltava olemassa ei siitä muuten mitään tulisi.   Tai sitten huutokauppa.com;n  tapaan jokainen voisi huudattaa leimikkojaan / hankintapuueriä erikseen omaan lukuun provisiopalkalla netissä.  On niitä nökkösten myyjiä jo netissä ollutkin vuosia. (esim. tori.fi;ssä).

    Kuutio on markkinapaikka yhden myyjän leimikoille kerrallaan yhtiöihin päin .   Ei sillä tyylillä ehkä kannattaisi enää apinoida.

    Perko

    Miulla  joku sanoo, ettei nuo ostajat halua  julkista huutokauppaa. Heillä olis ollut yhdellä ja yhdessä varaa, osaamista, koneet se tehdä mutta  kun heille on hyödyllistä ” pimeä hinnoittelu” ja sovitun hintainen vaihtokauppa.   Vapaan kaupan järjestelmässä olis varmaan korjuunkin mahdollisuus toimia kannattavasti.  Sieltä samoilta sivulta  voi tarjota  niitä palveluita ja hinnoitella työn.

    Metsuri motokuski

    Kannattaa kokeilla huutokauppa.com:ssa. Hakkaa vasta sitten kun tarjouksen saa.

    mehtäukko

    ”Hakkaa vasta sitten..”, niin kuka odottaa niitä työmaita ja rautaa rojottaa hallin pihassa? Rospuutot ja kelirikot pitkin vuotta hoituvat kuin itsestään olan kohautuksilla? Entä saarihakkuut?

    Puuki

    Kaikkea puuhuoltoa ei toki tarvitsisi eikä olisi aiheellistakaan hoitaa huutokaupan tms.  kautta.     Oma kauppapaikka pitäisi olla puulle , jos meininki on muuttaa käytäntöjä myyjä-ystävällisempään toimintaympäristöön.      Esim. UMPpi osaa  saarihakkuut hyvin joten ei sille tontille ole tarvetta mennä.

    Pyöreänpuun kauppapaikan luontiin (ja siihen liittyvien korjuupalveluiden organisointiin) olisi varmaan saatavissa jotain eu-rahaa avustuksena. Turhempaankin niitä rahoja on käytetty ja tuhlattu . Ja paljon onkin.

    Metsuri motokuski

    Eihän mehtäukko siinä mitään järkeä ole. Mutta kun kaikkia toiveita esitetään niin voihan sitäkin kokeilla. Eihän nämä nyt mitään uusia aloitteita ole. Määrä ajoin ne vain putkahtaa esille

    mehtäukko

    Kysymys on aloittajan esittämästä ”pyörän keksimisestä”, jossa nykyiseksi muotoutunut klusterin välikädeksi mainittu välttämätön toimijaverkosto nähtäisiin tarpeettomana.

    Ensin pitäisi näyttää toteen se uusi pyörä kokonaisvaltaisesti korvaavana, eikä purkaa toimivaa menetelmää.

    Puuki

    Kyseessähän olisi kilpailun lisääminen joka paikallisten monopolien luvatussa maassa on hankala toteuttaa jo lähtökohtaisestikin.   Mutta olisi tervetullut ”uudistus” silti,  jos onnistuisi.   Onnistumista puoltaa lisääntynyt puun tarve ja sähköisten toimintatapojen  kehittyminen. Tod. näköisesti  puut joutusi kuitenkin rahtaamaan ulkomaille ennen markkinahinnan saamista niistä huutokaupassa. Siihen tulisi pyrkiä saamaan muutos aikaan.

    Ap:ssahan ei esitetä kokonaan korvaavan uuden puuhuoltotavan luomista.  Sen mehtäukko keksi omasta päästään.

    mehtäukko

    ”…Voisiko yleistyä isommaksi toiminnaksi, että metsänomistajat tekisi sopimuksen hakkuusta suoraan korjuuyrittäjän kanssa. Enää ei yhtiön ostomiehen kanssa tehtäisi perinteistä pystykauppaa tai korjuupalvelukauppaa sellaisia tarjoavien yritysten kanssa. Siinä on se ”välikäsi” välissä jos ostomiehen kanssa tekee kaupan.eEli korjuu tilataan suoraan korjuuyrittäjältä ja puut myydään itse tien varresta.Kuka rahoittaa toiminnan välillä: maksu metsänomistajalle – tehtaalta/lämpölaitokselta tulevat rahat?Puukaupan maailmasta siis pullautettaisiin sellufirmojen nykyisenlainen ostotoiminta ulos…”

    Kenen päästä on pullahtanut ja mitä?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 59)