Lehden sivulla on uutinen jossa VTT: kerrotaan alkaneen tutkia puukuitueristeen käyttöä rakentamisessa.

Mikä suunnaton neronleimaus.

Parikymmentä vuotta sitten muutin Vennamolaiseen taloon. Alakerrassa oli tehty pintaremonttia ja muurattu uudet leivin la lämmitysuunit.
Yläkerta sen sijaan oli v. 1956 asussa, valmis asumiseen, uunit ja kaikki, eristämätön tosin. Ensimmäisenä talvena lämpömittari yläkerrassa näytti pakkasilla + 14 C vaikka yläkertaa ei lämmitetty. Päätin tehdä yläkerran huoneissa ”pientä pintaremonttia”.

Varsin nopeast paljastui että eristepuru oli loppunut kesken, vaikka rakenteet oli valmisteltu eristämistä varten.

Lainasin naapurilta traktorin peräkärryn ja ostin lähihöyläämöltä kutterinpurua. Sillä täytin välipohjan, yläkerran seinät ja ulalakolle puolimetriä kutterinlastua. Hinnaltaan se oli silloin n. 1€/m3 sullottuna.

Sen jälkeen olemme asuneet noissa kahdessa huoneessa lämpimästi ja mukavasti.

Olen tullut tulokseen että tuo ”nykyaikainen” kutterinpuru on erinomainen eriste. Parempi kuin sahanpuru, parempi kuin 50-luvun kutterinlastu.
Se on ensinnäkin ”kuitumaista” koska höyläämön ei kannata lastuja tehdä vaan puuta höylätään ohuelti.
Toiseksi sullottuna se muistuttaa villoja rakenteeltaan eikä vähiten eristyskyvyltään.

Kuitenkin kaikki yritykset selvittää kutterinpurun eristyskykyä kilpistyivät hiljasuuteen, ellei suorastaan vihamielisyyteen.

Syykin on selvä, purun käyttö eristeenä ei ole kenellekään bisnestä, olkoon kuinka hyvää ja ympäristöystävällistä tahansa.