Näiden venytettyjen jokamiehenoikeuksien lisäksi vielä suurempi ongelma on EU:n, valtion, kuntien, ympäristöjärjestöjen ja somea käyttävien avohoitotapausten moninaiset määräykset ja vaatimukset yksityisiä metsiä kohtaan. Metsänkäyttöä rajoittavia ja estäviä päätöksiä voidaan tehdä jopa metsänomistajan tietämättä. Eipä menisi vastaava läpi suurimmassa osassa läntistä Eurooppaa. Tässä mielessä Suomi kuuluu edelleen itäisen kulttuurin alueeseen.

Kyllä metsää voi omistaa, kiinteistörekisterissä kylläkin taitaa näin juhlavasti ilmetä. Mutta siihen se sitten itsemääräämisoikeus meinaakin kutistua. Ötökät osaomistajia, vihreät omivat metsiämme, Eu;kin hiilinielun ominut ja onpa sitä kaikenlaista oikeutta omineet jokamiehenoikeuksien venyttäjät. HS ja Yleisradio syyllistävät metsänomistajia luonnon monimuotoissuuden tuhoamisesta ja metsän aukkoraiskauksesta ym. Kiitosta kasvaneista hiilinieluista ei halaistua sanaa, vaan täysin käänteistä kerrotaan.

Noille putkosille itselleen täytyisi ensin laatia raippavero: jos et kesähelteellä lämmitä mökkiäsi joka päivä, se poltetaan.

Loppuisiko kiima, vai katotaan kortit.

Mielenkiintoista, että Putkonen on entinen Maaseututyöväenliiton puheenjohtaja – erosi tehtävästään 1990.

Tuosta jokamiehenoikeudesta ei aina oikein tiedä, millä rattailla YM ratsastaa. Toisaalta vaaditaan lisää suojelua, mutta sitten on edistämässä jokamiehenoikeuden varjolla kaikenlaista liiketoiminnan harjoittamista yksityismailla. Esim. suhtautuu hyvin suopeasti yleistyneisiin ratsastustalleihin ja niiden retkiin lähistön maanomistajien poluille, metsäteille ja taimikoihin. Sitten oli tämä hanke, kun yritettiin koko Suomeen saada moottorikelkkareitistö. Sinne oli isäntien taimikoihin ja metsäurille, jotka on elintärkeitä metsänhoitotöiden takia, piirrelty lavealla pensselillä maisemareittejä, joita olisi sitten kiva ”luontoihmisen” huristella ja ihailla maisemia. Rahaa tulisi kuntiin kuulemma ovista ja ikkunoista, kun metsänomistajan taimikot tallataan kelkoilla ja metsäurat on metrisen polanteen alla vielä kesäkuussa – onneksi ilmastonmuutos torppasi nämä haaveet. Ei niin, että olisi tajuttu toiminnan vahingollisuus ilmastolle, vaan olosuhteet kävi etelässä mahdottomaksi.

Äärimmäisin esimerkki oli kun eräs maanomistaja ei saanut lupaa rakentaa kalustovajaa omalle maalleen oman metsäuran päähän tienvarteen sillä perusteella, että vaja olisi sijainnillaan haitannut jokamiehen oikeuden toteutumista, kun retkeilijät eivät voisi enää paikalle parkkeerata ja tästä luontoretkilleen lähteä.

Jokamiehenoikeus taitaa olla pohjoismainen keksintö.

Maisemahaitta on kyllä täysin katsojan silmässä. Monesti meillä rakennukset koetetaan rannoilla häivyttää näkyvistä, kun taas esimerkiksi Ruotsissa tai jo Ahvenanmaallakin punavalkoiset rantarakennukset ovat hyvin hoidettuine pihapiireineen ilo silmälle. Poikkeusluvalla rakentaminen on monesti virkamiesten tulkinnasta kiinni. Siispä jos virkamies vaihtuu, voi kokeilla hakea lupaa uudelleen.