Mielenkiinnolla seuraan keskustelua tuleeko hiilinielu kompensoida metsänomistajalle. Siinä olisi kohtalainen lisä metsän tuotto-odotukseen, jos näin tulisi tapahtumaan. Arvioita keski-euroopassa metsän sitomasta hiilestä 8-10t/v/ha eli esim päästöoikeuden hinnalla 35€/t hehtaarille korvausta 280-350€/vuosi. Miltä kuullostaa?

Näen metsänomistajan kannalta hiilinielukorvauksen positiivisena, eihän se tarkoita että metsiä ei voisi hakata vaan tulee puunmyyntitulon lisäksi siltä ajalta kun metsien annetaan kasvaa. Ei se ole teollisuuden puunkäytöltä pois.

Minä en usko tällä syönnillä sitä satua, että metsien kasvu olisi ilmastonmuutoksen takia merkittävästi lisääntynyt. Kasvun lisäys johtuu avohakkuista, maanmuokkauksesta, jalostuksesta ja metsien paremmasta hoidosta. Olen tarkkailut puiden pituuskasvua vanhoista puista ja vanhoista hirsistä niin, että käsitystä puiden pituuskasvusta on jo 1500 luvulta. Ja harsimalla hakattu metsä kasvaa nykyään ihan yhtä huonosti kuin sata vuotta sitten. Kotitilalla on pystyssä ennen sotia harsittuja metsiä, joista näkee mikä on ollut kasvureaktio hakkuun jälkeen.  Olematon. 200 vuotiasta kuusikkoa, josta ei koon puolesta kunnolla tukkia saa. Sama näkyy toistuu uusissa kokeiluissa. Oulun ja Lapin lääneissä pohjoisrinteet kunttaantuu jatkuvassa kasvatuksessa/harsinnassa. Pahin on kuivahkon kankaan kuusikko pohjoisrinteellä. Rehevämpi maa ei niin paha kunttaantumaan.

Teoreettisesti ajateltuna korko on hinnanmuodostuksessa ratkaisevassa asemassa. Kun lukee käsityksiä täällä, niin hyvin ymmärtää suuretkin erilaiset käsitykset metsän hinnoittelussa. Yleisesti on täällä myös havaittavissa, että investoitaessa metsän hoitoon, korko nähdään aivan eri tavalla kuin investoitaessa metsän ostoon. Hoitoon ollaan valmiit investoimaan hyvinkin pienellä korolla, melkeimpä jopa negatiivisella. Uuden metsän ostamista samalla korolla pidetään puolestaan jo aivan  liian kalliina.

Itse ajattelen mieluummin päinvastoin. Ostan mieluummin pienemmällä korkovaatimuksella uutta metsää, kuin investoin metsänhoitoon.

Kun pinta-alavero päättyi 2005, niin oletus tietysti oli, että runsaasti hakkuumahdollisuuksia sisältävien metsien hinta olisi pitänyt pudota, koska hakkuut menivät verolle – näin ei tapahtunut. Vero on kuitenkin huomattava tekijä tulonmuodostuksessa, joka ilman muuta on otettava huomioon. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, verotuksen muutoksen seurauksena toinen maksoi tulosta 100 % veroa ja toiselle prosentti saattoi olla jopa negatiivinen.

Metsävähennyksen muutos kaikkia tiloja koskevaksi, vaikuttaa myös omalla tavallaan. Toisaalta se vaikeuttaa myyntiä lähipiirin ulkopuolelle ja toisaalta lisää ostohalukkuutta metsävähennyksen saamiseksi jo omistettavien metsien hakkuisiin.

Poikkeuksellinen rahan hinta on kuitenkin ilmeisesti merkittävin tekijä hintojen kohoamiselle.

Myös lainsäädännön vapautuminen on parantanut useissa tapauksissa kannattavuuden edellytyksiä ja nostanut metsän hintaa.

Oma lukunsa on tietysti rahastot, joiden hintoja nostava vaikutus on myös ilmeinen – löysä raha on saatava sijoitettua metsään.

Esim. 90-luvun laman aikana metsän hinta ei läheskään seurannut puun hintakehitystä. Puun reaalihintojen muutokset ovat yllättävänkin vähän vaikuttaneet metsän hintaan.

Vastaus aloittajan kysymykseen on kyllä. Edellyttää korkotason pysymistä seuraavat 50 vuotta nykytasolla. 3 % reaalituottoa ei ole huono.

Oma käsitykseni on, että se, mitä nettona viimeisen viivan alle jää eri metsänomistajille, on huomattavan suuria eroja.

Eiköhän merkittävin osuus puun hintaan kuitenkin ole sen kysynnällä. Suomessa on hyvät metsät ja hyvät korjuuolosuhteet, mutta olemme syrjässä maailman kasvavista talous- ja asutuskeskittymistä, jotka ovat pääsääntöisesti meistä katsoen toisella puolella maapalloa. Kemin jälkeen uusia sellutehtaita tuskin Suomeen tulee, ja uusilla sahoillakin korvataan vain vanhenpia lakkautettavia laitoksia. Kun tähän lisätään nykypoliitikkojen sisäsyntyinen tahtotila ajaa perinteinen teollisuus pois Suomesta, en näe metsänomistukselle kovin hyviä näkymiä jatkossa, vaikka sitä koko ajan täysillä haluankin. Poliittisen yleisilmapiirin muutos vaatisi hyvin syvän talousromahduksen, mutta sitä tuskin kannattaa monenkaan toivoa.