Yksi asia joka keskustelussa näyttää unohtuneen on puun käytön väheneminen maassamme tasaisesti.

Tässä suhteessa harsintametsätkin auttavat asiaa, aivan samoin kun 1/3 osa talousmetsistä jotka ovat unohtuneet tuottavan metsätalouden piiristä. Osassa Suomea ollaan tilanteessa jossa ei edes tasaikäistä ensiharvennusta saa kaupaksi vaikka kohde on huomattavasti helpompi käsitellä. Kujalalla on volyymiä kaupoissa joten hänen neuvotteluasema on paljon parempi kuin 1-2 km2 metsää omistavien harrastelijoiden.

Toivotan tervetulleeksi kaikki uudet kasvatusmenetelmät. Ostopuoli sen kuitenkin ratkaisee mitä halutaan ostaa ja mihin hintaan ja € on konsulttina.

Esimerkkinä, jos ostomiehen vuosikiintiössä on ostaa 100 000 m3 tukkia, kohdistaako hän kaupat suuntaan jossa on tarjolla 4 km2 aukkoa vai 20 km2 harsintaa?

Keski-Suomessa ei hallaongelmaa. Kuusentaimella luokkaan 5 metriä aukossa menee rapiat 10 vuotta hyvillä pohjilla.

Aluskasvuskuusi saavuttanee siinä 10 vuodessa rapian puolen metrin mitan. Siihen kait perustuu uuden lain vaatimus taimien koosta. Hyvin ovat kaverit lobanneet lainlaatijia. Nykyisellä vaatimustasolla ei kovin helposti syyllisty lainrikkomiseen, jos vielä hieskoivutkin lasketaan mukaan kasvatettavaan puustoon.

Olen elänyt sota-aikana, jolloin kaikesta oli pula. Siksi hirveästi inhottaa kaikkinainen resurssien tuhlaus. Esimerkiksi se, että jatkuvan kasvatuksen korjuussa kuluu energiaa turhaan verrattuna jaksolliseen. Tai vaikka se, että UPM:n ostajat istuvat asiaa koskevassa koulutuksessa vaikka pitäisi tehdä ostotarjouksia.

Uudistaminen on ollut ja on vieläkin lakisääteistä. Osa päätehakkuu tuloista käytetään uudistamiseen. Nyky verotuksessa asiansa osaava tekee 15 % varauksen joka kattaa omatoimiselle metsänhoitajalle uudistamiskulut yli tarpeenkin.

Oma työ on verovapaata, kuluja on muokkaus, taimet,tj-kulut (jotka voi itse napsia taskuunsa). Kustannustietoinen voi ostaa esim. 1-vuotiaita kuusipotteja ja kasvattaa niitä isommiksi. Siinä kasvatuksen kate on hyvä.

Peltojen ja lepikoiden uudistaminen aikoinaan oli hyvin tuettua. Taimimateriaali oli ilmaista ja alueelle sai verovapauden pinta-ala verotuksessa. Rahoitusta oli tarjolla myös halpoina metsänparannuslainoina.

Puuntuottaminen on nimenomaan tuotantoa. Taimi kasvatetaan tukkipuuksi. E-puu ja kuitupuu on tuotannon sivutuote. Männyn ja r-koivun tuotannossa näitä sivutuotteita tarvitaan laadun takia. Kuusi on ”helppo” puu kasvattajalleen.

Nyky verotuksessa kalenterivuosi on tilikausi. Omaa työtä ei voi verotuksessa vähentää (ellei ymmärrä olla töissä/osakkaana metsänhoito yrityksessä). Verotus koron laskun sijaan on metsäntalouden perusta. Puuntuotannossa on tyydyttävä alhaisempaan korko tuottoon mitä esim. pörssissä.

Päätehakkuu tulot sijoitettuna ja uusi viljelymetsä yhdessä tuottavat hyvän tuloksen.

Mukavia pääomia tuotetaan 60-70 vuodessa. Pääoman luominen metsässä niinkuin sijoitusmarkkinoilla kestää aikansa mutta jonkun se on tehtävä.

Tässä keskusteluketjussa on painotettu, että kansantalouden kannalta on sama, miten kansalaiset metsiään hoitavat. Puutakin tulee jo nyt liikaa, kiitos vuosikymmeniä harjoitetun tehometsätalouden, jolloin nyt voidaan siirtyä luomu-metsänhoitoon.

Viime vuosisadan alkupuolella todettiin, että silloinen harsintametsätalous oli siinä määrin vahingollista metsätaloudelle je edelleen koko kansantaloudelle, että se kiellettiin. Nyt metsäteollisuuden merkitys on vähentynyt, jolloin teollisuuden puuntarve voitaneen tyydyttää vähäisemmälläkin puun tuottamisella + tuonnilla. Eli tässä suhteessa erirakenteinen kasvatus on ok.

Jossakin kommenteissa todettiin, että kansantalouden kannalta on sama, vailla metsät kasvaisivat rääseikköinä. Voihan se olla lyhyellä tähäimellä niinkin. Odottakaappas, kun kasvihuoneilmiö etenee ja huomataa, että Durban-sopimuksen perusteena ollut tiedemiestenkin virheeliseksi toteama metsien hiilinielun sitominen pinta-alaan korjataankin puuston määrään ja kasvuun perustuvaksi. Tällöin laskennallinen hiilipäästömaksu, jota Suoni nyt joutuu maksamaan muuttuukin Suomelle tuloksi.

Tämä tulo täytyy tietysti jotenkin kanavoida ainakin osittain metsänomistajille eli lähinnä tehometsätalouden harjoittajille. Voi olla, että 15 vuioden kuluttua havaitaankin, että ns. tehometsätalous onkin luonnon, kansantalouden ja metsänomistajien kannalta kannattavin metsänkasvatuksen muoto. Erirakenteiset metsien puuhatuskasvattajat kiroilevat tällöin lyhytjännitteisyytään.

Ruotsalaiset ovat taloudellisia ihmisiä, metsänhoidossakin.

http://www.skogen.se osoitteesta voi nähdä ennätyksen kuutiomäärässä kuvan. Kyseistä lehteä voi lukea ilmaiseksi esim. Joensuun metsätieteellisen kirjaston lehtinurkkauksessa.

Kannattaa muistaa että viljelytalous on tullut Suomeen Euroopasta/Ruotsista 1800-luvun loppupuolella. Vanhimmat viljelymetsät ovat tuolta ajalta, Raivolan lehtikuusikko tosin on istutettu jo 1730-luvulla, sijaintimaa on väärä.

Kun puunkorjuussa siirryttiin koneelliseen korjuuseen menetetään jatkuvasti loppu puustopääomaa ja nimenomaan tukkia. Kaupan päälle saa sitten vielä teknisiä vikoja, lahoa ja lisääntynyttä luonnonpoistumaa.

Luonnonmukainen metsänhoito sopii Suomen ilmastoon ja puulajeillekin parhaiten. Alaharvennuksia valiorungot huomioon ottaen.

Jokainen voi valita metsänhoidonsa tyylin, täystiheät metsät joissa ei ole korjuu vaurioita kuulostaa hyvälle. Se saavutetaan vain usein toistuvilla apu/laatuharvennuksilla. Joka tähän kasvatustyyliin pystyy saa aikanaan hyvän lopputuloksenkin aikaan.

Suuremmassa mittakaavassa Suomen sisällä on päädytty ylituotantoon, puulle ei riitä kysyntää. Siksi annettiin vapaus hoitaa metsiä huuhaa tyylilläkin.

Hoitamattomuuden näkee jokainen, riippumatta omistajasta se tuottaa tappiota omistajalleen. Kaikkia omistajia ei voi laittaa samalle viivalle, jos näin olisi tulisi käyttää ravikilpailusta tuttua tasoituslähtöä.

Vain ja ainoastaan omistaja ryhmä joka itse tekee työt pystyy kustannusten kannalta oikeaan metsänhoitoon. Se vaatii omistajaltaan koulutuksen metsänhoitoon. Tyvestä puuhun mennään joten ensin on opittava käytännön työ ja sitten metsänhoito ja puunkorjuukin. Oppiminen on pitkä prosessi metsänhoidossa, onneksi metsää on tutkittu ja istutettu joten tulokset kertovat puolestaan.

Kaikki toiminta vaatii rahaa ja sitä saa päätehakkuusta, ylijäämäisen rahan omistaja pääsee sijoittajaksi asti. Pääasia kuitenkin on että ”rattaat” pyörivät.