Tuntuu olevan muutamille vaikeaa ymmärtää , että vaatii kahden sukupolven kovan työn saada harsittu metsä tuottamaan edes jotenkin. Kokemukset eivät näytä painavan vaa`assa paljoakaan, kun usko onnettomaan aatteeseen on riittävän vahva.

Marjoilla ja sienillä on turha houkutella jatkuvan kasvatuksen pariin.
Jaksollinen kasvatus ja tehokkaan taimikonhoidon tuloksena lyhyeksi jäävä metsän taimikkovaihe takaavat runsaat marja- ja sienisaaliit . Lisäksi kerättävät luonnonantimet on havaittavissa jo kaukaa , kun näkyvyys on hyvä harvennushakkuiden jälkeen .

Itse olen laiskahko marjojen kerääjä , mutta viime syksynäkin pakastimeen kertyi sata litraa puolukkaa kerättynä muutama vuosi sitten harventamaltani kumpareiselta männikkökankaalta . Samanlaisista olosuhteista bongasin hyvät kanttarellipaikat , joista karttui kymmeniä kiloja herkkuja kuluvan talven aterioita täydentämään. Kaikki nämä erityisesti etsiskelemättä.

Vielä tuohon taloudellisuusverailuun on todettava , että tarkastelujakson tulee olla huomattavan pitkä (100v ?), jotta on riittävästi tietoa oikean vaihtoehdon valitsemiseksi .Tälläkin hetkellä esimerkkejä eri menetelmien toimivuudeta on olemassa , kunhan maltetaan seurata historiaa riittävän kauas taaksepäin. Nykyiset erirakenteisen metsätalouden kannattajat tuntuvat unohtavat ponnekaasti , mitä on tapahtunut ennen 60-lukua.

Timppa on täysin oikeassa.
n-merkki voisi tutustua suomalaiseen metsähistoriaan, ettei aina tarvitsisi aivan perusasioista alkaa väittelenään.
Suomalainen metsänhoito-oppi on todellakin tullut ilmastoomme ja puulajivalikoimaamme soveltuvin osin Saksasta.

Vastauksia kysymyksiin kannattavuudesta löytyy muualtakin.
Mitähän mahtavat kertoa keskustelijoille VMI:ien tulokset siitä , että luontaisesti syntyneet taimikot voivat huomattavasti istutettuja taimikoita huonommin .Tämä siitäkin huolimatta , että istutustaimikoiden hoitoa ei ole toteutettu läheskään parhaalla mahdollisella tavalla .

Jk:ssa uuden kasvun aikaansaaminen ja sen menestyminen on vieläkin kyseenalisempaa , kun luontaisen uudistamisen kohteilla . Luontaista uudistamistahan käytetään vain siellä , missä sille nähdään olevan edellytyksiä. Erirakenteisten metsien uudistumien puolestaan uskotaan onnistuvan jo ennakkoon tutkitusti epävarmoiksi todetuissa olosuhteissa .

Sieltähän niitä oppeja on haettu. Saksasta. Moneen muuhunkin muka tarpeeseen. On näissä puulajeissa ja pohjissa ja ilmastossa kuitenkin aika radikaaleja eroja.
Puuntakusen ”nuoleskelu” saa kyllä jo aika huvittavia piirteitä. Eikö Timppaa vastaan saisi edes enää olla eri mieltäkään?
Täällä nyt on melkein sama mikä on kasvatusmalli kunhan puut on maassa oikeinpäin niin aina kasvaa. Uhat tulevat vasta kun ollaan lähestymässä näitä Timpan ja puuntakusen arvokasvuja. Silloin alkaa tulla jos jotain lunnontuhoa ja takaiskua. Ei tämä lähihistoria auta tähän uuteen muuttuvaan tulevaisuuteen oikein mitään.
Pitää soveltaa ja jälleen soveltaa ja unohtaa vanhaa ja luoda uutta.
Jos vanhaa pitää hyvänä pitää saada tietoa sitten huomattavan kaukaa. Monen sadan vuoden taakse. Tuhatkaan ei tekisi pahaa mutta aika heikosti taitaa enää varmaa tietopohjaa olla. Uskon kuitenkin vahvasti että täällä sanaa harsinta kirosanana käyttävät voivat olla varmoja että on harsittu ja karsittu maailman sivu. Millään ei tuollaista uudistusrumbaa ainakaan ole aikaan saatu. Peltotilkkuja raivattiin kyllä mutta siinä se kovempi aukkoreuhu sitten olikin. Puuston uusiutuminen on varmasti ollut hyvin,hyvin luontaista.

Puun takaa :

”Suomalainen metsänhoito-oppi on todellakin tullut ilmastoomme ja puulajivalikoimaamme soveltuvin osin Saksasta.”

Jos suomalaiset metsäammattilaiset menisivät nyt Saksaan oppimaan metsänhoitoa, he tällä kertaa toisivat tietoa että niin siellä kuin monissa muissakin Keski-Euroopan maissa on luovuttu tavoittelemasta puupeltoja. Nyt pyritään luonnonmukaisiin metsiin ja puupellotkin pyritään palauttamaanluonnollisen erirakenteisiksi. Puun tuottamiseen .