Tuohon Hesarin juttuun kirjoitin tällaisen kommentin:

Kirjanpainajatuhot tulevat lisääntymään voimakkaasti etenkin kaupunkien suojelualueiden kuusikoissa. Toinen esimerkki on Jyväskylä, jossa mm Laajavuoren ulkoilualueella on pahoja tuhoja. Puita on jouduttu kaatamaan ja reittejä siirtämään. Myös Espoon Träskendan alueen tuhopuista on kirjoitettu.

Tällaiseen virkistysalueiden tuhoepidemiaan on yksinkertainen syy. Uskotaan naivisti, että kuusikot säilyvät hengissä hamaan maailman loppuun. Keski-Euroopan satojen miljoonien tuhoutuneiden kuusikuutiometrien tai Ruotsin jokavuotisten miljoonien tuhokuutiometrien perusteella tiedetään kuitenkin, että ikääntyneet kuusikot tulevat kuolemaan. Viheraatteen sokaisemat kaupunkien päättäjät eivät usko näitä selviä tosiasioita vaan vuodesta toiseen jatkavat samaa metsiä tuhoavaa systeemiä.

Kenelle toukkien lisäksi on hyötyä ikääntyneistä kuusikoista? Nehän ovat myös erittäin vaarallisia. Kuusi saattaa olla vielä lähes terveen näköinen, mutta toinen kuusikoiden vitsaus tyvilaho on tehnyt siitä kaatumisalttiin, jonka joku äkillinen tuulenpuuska kaataa viattoman ulkoilijan päälle. Eikö näin käynytkin Helsingin Paloheinässä?

Suomen kaupungit ovat merkittäviä metsänomistajia. Jo kansantalouden kannalta olisi tärkeää, että niistä saataisiin mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty. Myös ilmastomielessä metsien tulisi kasvaa mahdollisimman hyvin. Nämä tavoitteet ovat kyllä sovitettavissa yhteen virkistyskäytön kanssa, jos halua on. Pahimmat riskialueet tulisi päättäväisesti uudistaa. Mikäli mahdollista suosisin rehevillä mailla koivua Ja/tai haapaa ja karuilla mäntyä. Kuten tiedetään näiden kasvatus onnistuu vain aukossa.