Keskustelut Metsänomistus Vinssaminen.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 33)
  • Vinssaminen.

    Menneinä aikoina hankalissa paikoissa käytettiin vinssitraktoria ja juoksupoikaa.Kaiketi nykyään puomit kurottavat melkoisen matkan.Mutta onko vielä tilanteita missä näitä käytetään.Tuo turvaton maataloustraktori ja vinssi perässä ilman niitä tukijalkoja oli melkoinen yhdistelmä.Jos vinssattava tökkäsi eikä vipu lauennut tai muuta riskit olivat melkoisia.Voisiko tuota tai nyky-ajan mietteitä kertoilla.

  • Nimetön

    Minunki vinssi oli montakymmentävuotta käyttämättömänä, mutta nyt viimmevuosina tuulenkaatoja on tullut niin paljon että otin vinssin käyttöön.
    Kätevä vinssillä on kokorunkoina puita vinssata ja juontaa kourakurmaajan ulottuville, esim vaikka ojan takaa ja ainahan se tuuli kaataa puut mahdollisimman huonoon suuntaan..
    Vinssissä hyvät tukijalat ja vetotehoa senverta ettei jaksa traktoria nurin vetää..
    Palkoille ei kyllä pääse yksittäisiä tuulenkaatoja kerätessä, mutta onpa mukavamman näköstä silmälle.

    Jätkä pätkät

    Kuormaimen hyväksikäyttö on hyvä keino ja oiken hoidettuna kätevä, kun sillä voi ohjailla taakan kulkua. Viiden metrin puomilla saa jo kymmenen metriä kiskaistua ja jos sen toistaa, onkin tultu jo pitkä matka.
    Äkkirikastumisen vaaraa vinssauksilla ei saavuteta kovin helposti, mutta jos haluaa metsän pitää siistinä, niin hyvä peli.
    Entrisellä työpaikalla on vieläkin ns automaattivinssi, jolla kauko-ohjaus tehtiin ohuella narulla jopa kymmenistä metreistä. Jos ”juoksupoika ” kaatui tai pysähtyi, vinssikin pysähtyi.
    Sen kanssa pystyi tekemään kuitukasoista kuorman puomin avulla ja purkamaan koko kuorman matalahkoon pinoon kertavedolla.

    metsä-masa

    Paikallinen saha tarjosi vinssiurakoita vielä -70 luvun alussa. Leimikko oli tukkimetsää, jonne oli pillarilla pohjattu polannetiet 40-50:n välein. Pakkasten aikaan liikkuminen siinä kunnosti tien tukkikuormien kuljetukseen sopivaksi. Siitä tuli meidän viiden viikon lomakohde.

    Fergun lisäksi varusteena oli Farmivinssi, joka oli varustettu puomilla se olikin tarpeellinen, koska tukit mitattiin uran varessa ja latva tuli olla urallepäin siihen mitattavaksi.

    Pakkastalvi piti siitä huolen, että sakset siirtyi rivakasti uudelleen palstalle, välillä tietysti vuoroja vaihdellen samanikäisen ja kuntoisen kaverin kassa.

    Tässä oli ilmeisesti taksa kohdallaan, koska tulosta tuli kuusin kertainen tuntitaksa verrattun sitä sen vuoden maatalous kalenterin trakrori + mies tuntihinta taulukkoon…

    Vinssausurakasta jäi mukava muisto !

    r.ritva

    Tälläisiä mietteitä ja muistelmia metsienmiehiltä.Meillä Taavetin perässä tuo vinssi oli ilman jalkoja.Eikä siinä törmäitä saksien kanssa juoksiessa tarvinnut iltasella kysellä kuntosalien perään.
    Millaisia uusia versioita näistä kehtittäjä innovoisi?.Tuolla jo joitakin uusioita on käytössä.

    6 m3

    Tuttua huttua tuo siimapoikana oleminen, kymmen vuotiaana. Elinikäiset arvet jäi, perstaantuneesta vaijerista käsiin.
    Muttei sentään traumoja, työnteosta.
    Siimapojaksi sai alkaa kun pää ulottui hangenpinnalle metsässä kahlatessa.

    Tukit vedettiin kuormaajan ulottuville, milloin kokorunkona, milloin pätkittynä mittoihin.
    Sakset toisessa kädessä, toisessa puukanki jolla vängätä kantoon juuttunutta pölkkyä uudelle uralle, ei ollu suppiloa lisäpainona.
    Saksetkin kaksihaaraiset.
    Vinssi traktorin takasillassa ja reki vetokoukussa. Ei tarvinnut tukijalkoja vinssaamiseen.

    Sekin on tullut nähtyä kun Majori meni katolleen vinssatessa kytkimen jumiessa ja pölkyn topatessa kantoon.
    Onneksi konemies seisoi traktorin sivulla silloin, ettei jäänyt alle.
    Samoin se, kun vaijeri katkeaa kesken vedon, ranteen vahvuiset kepit katkeilivat kuin tulitikut vaijerin matkalla.

    Nyt nuo isäukko vainaan kamppeet odottaa uutta käyttöönottoa minun omistuksessani, puomeineen kaikkineen.

    savo’ttamies

    Yksin kun metsässä touhuaa ja kärry ja kuormain käytössä, paras ja helpoin konsti tuulenkaatojen korjuussa ns ” pitopuu menetelmä”.
    Samaa menetelmää voi käyttää myös harvennushakkuulla, jos kuormaimella ei yllä tarttumaan suurempiin pölleihin ajouralta käsin.
    Menetelmässä katkaisukohta sahataan molemmilta puolin siten ,että jätetään keskelle noin tuumansiivu sahaamatta .Runko vedetään latvalta tai tyveltä lähelle ja painetaan sitten kuormaimella sahauksen kohdalta poikki.
    Helppoa ja vaivatonta ….
    Harjoittelemalla oppii paljonko ”pitopuuta” pitää jättää ,että kestää vetää, mutta ei katkaistaessa sitten repäise puuta halki.

    Jätkä pätkät

    Kolmion muotoinen pitopuu osoittautui hyväksi. Se tulee aina sopivan paksuksi, kun sen sahaa niin, että nurkat tulevat hieman auki. Paksussa tukissa kolmio tulee isompi, pienessä pikkuisempi.
    Murtuu helpohkosti, eikä yleensä halkaise puuta.

    Nimetön

    Tällä ikää kovasti tuttuatouhua pitopuumenetelmä, mutta jos ison kuusen tyvi on puolimetriäkään kourakuormaajan ulottuvuutta liika kaukana niin eipä se pitopuumenetelmä paljon mieltä lämmitä.
    Oma hidasteensa myös jos kourakuormaajan ulottuvuutta lisätään jollain kuormaliinalla.
    Monesti oon harkiinut montako euroa tuosta tuulenkaadosta sais ja käynyt vaan sahalla katkasemassa jotta kanto kaatuu paikalleen ja runko maatavasten maatumaan.

    Jätkä pätkät

    Jos vinssiä ei ole ja tukin pää on hieman liian kaukana, voi mieltä ilahduttaa kuormaimen ollessa aisalla antaa kärryn kallistua tukkia kohti, toki pitäen kouran lähellä maata. Siinä saa sen puoli metriä lisää ulottuvuutta. Tonen hyvä lisä saadaan, kun nosturi on traktorissa ja kärryn vetoaisa on nivelletty. Peruutetaan aisaa kääntäen traktori lähes poikittain, jolloin saadaan jopa metri lisää ulottuvuutta.
    Joillakin on traktorin keulassa hydraylinen vinssi, joka on hyvä apu myös silloin, kun ei muuten pääse eteenpäin.

    Nimetön

    Vielä oon lisännyt JP konstehin, koura heijataan pitkää pituutta maahan niin jo vähän raapasee parkkia mutta ei tartu.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 33)