Hankintapuita luovutettaessa ostomies harmitteli vinopäitä pinossa, myös tyvipölkkyjen kaato särmät ei olleet mieleisiä. Eipä ole ennen tällainen tullut vastaan. Miten lie muilla ?
Kuusessa ollaan: ”Ohuet kiilapäät voivat jumiutua kuorimarummun aukkoihin, Tanelilla voisi olla parempaa tietoa.”
Eivät kiilapäät rummussa ole suurikaan ongelma. Tietysti siinä hiukan puuta silppuuntuu ja menee kuoren joukkoon.
Pahempi ongelma rummussa on alimittainen puu. Se katkeilee ja menee rummun aukoista kuoripuolelle, jonka nämä kepit voivat tukkia. Puun mukana poistuvat pätkät taas ovat haittana kuljettimilla ja menevät kyljellään hakkuun, jolloin tulee pärettä, eikä haketta. Pätkät pyritäänkin kuljettimilla erottelemaan omaan pätkähakkuunsa, jossa ne leikkautuvat oikeassa suunnassa.
Kun täällä vähän niinkuin osoitellaan syntipukkina sahalla tehtyä hankintapuuta, niin kerrompa keskustelusta taannottain erään työpaikkani mittamiehen kanssa.
Oli kyse koivukuidusta, jossa motolla tehtynä on, ainakin hieskoivussa, katkeamattomia hankaoksia joiden kainaloon jää sitten kuorta rumpukuorinnassa ja koivun kuori on aika paha asia sellun keitossa. Mittamies sanoi että oikein silmä lepää, kun joskus tulee sahalla tehtyä koivua, jossa mitään oksia tai oksantynkiä ei ole. Hän oli myös sitä mieltä että muutenkin sahalla tehty tavara on selvästi parempaa kuin motolla tehty. Ero korostuu, mitä oksaisempaa ja mutkaisempaa puu on.
No, sahalla tehty hankintapuu on tällä hetkellä katoavaa kansanperinnettä. Valtaosalla hankintamiehistä on jonkunlainen moto käytössään.
Aiksemmin se hyödynnettin tehtäällä kuin sorvipölkky, jolloin mitta ja päiden suoruus olivat ensiarvoisen tärkeitä. Nykyisin kai hiomossakin on jo muitakin menetelmiä, jotka eivät ole niin vaativia päiden suoruudelle.
Nykyisin hierrelaitoksiin menevän kuusen (haavan ja koivun) vaatimukset tuoreuden ja esim korojen suhteen ovat samaa luokkaa kuin hiomopuulla, koko puuhan menee hierteeseen eikä ole lajittelua. Hierteet tehdään kuitenkin nykyään siten että puu haketetaan ensin, tosin hake hiukan karkeampaa kuin sellun keitossa. Tämä merkitsee sitä että katkaisu vaatimuksetkin ovat suurin piirtein samat kuin sellupuulla.
Berza. Oliko sinulle asiasssa jokin epäselvää? Kyse oli kuitukaupasta, mutta ostomies sekoili hiomopuun laatuvaatimuksissa.
Taneli. Koivissa on usein vankat pystyoksat, jotka eivät kunnolla karsiudu oikein millään muulla kuin sahalla. Ellei sitten aleta karsimaan latva edeltä. Saksassa oli Kauhajokinen koneurakoitsija – tehnyt silloin urakointia Saksassa 16 vuotta,- jonka luona olin käymässä. Hän hakkasi pitkillä kaupoilla Metsähallituksen pyökki / tammimetsistä kuitulaatuista puuta lähellä olevalle lastulevytehtaalle. Ajouraväli kasvatushakkuissa oli piikkisuorien urien välin ollessa 40 metriä, eikä uralta saanut koneella poiketa.
Niinpä moottorisahalla kaadettiin uraa kohti puut, jotka olivat puomin ulottumattomissa.
Homma oli yksinkertainen, kun hakkuukone oli ensin hakannut ajouran ja sen, mihin ylettyi, eli melko tarkkaan kymmenen metriä. Puusto oli reilua kahtakymmentä metriä pitkää ja moto aloitti latvan katkaisulla, edeten siitä tyvelle. ja katkoen 4,5 metrisiksi. Kyllä siinä näki hyvin, kuinka oksat lähtivät ”vastakarvaan” oikein hyvin. Kaikki puulajit kelpasivat yhtä hyvin.
Tämä urakoitsija oli ostanut kaiken puun pystyyn ja möi sen tehtaalle. Hän teki tiliä hakkuusta ja ajosta , kaksi puoliperävaunullista rekkaa oli käytössä. Kolme motoa, joista yksi oli ns varakone.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.