Berza toi asiaan liittyvän ongelman esiin. Ongelmaa pahentaa metsästäjät talviruokinnallaan, mutta heillä on myös mahdollisuus tilanteeseen vaikuttaa. Toki on aihetta kiittää niitä, jotka sikoja haluavat ampua. Toisaalta uskon hyvin, että talviruokintakielto nostaisi vastustusta metsästäjien parissa ja tuloksena voisi olla lukemattomien talviruokinnan merkityksettömyystodistelujen lisäksi lapsellinen ”mä en sit leiki sun kanssa”-reaktio nykyisen valta-aseman takia.

Talviruokintaa tehdään nimenomaan riistakantojen hoidon takia ja tässä tapauksessa hoito on hoitoa vain metsästäjän näkökulmasta, ei metsätalouden, muiden elinkeinojen tai luontoarvojen näkökulmasta. On lapsellista perustella ruokintapaikkoja mahdollisuudella päästä ampumaan riistaa. Niin villisika kuin valkohäntäpeurakin ovat riippuvaisia talviruokinnasta. Kantaa on mahdollisuus rajoittaa monin verroin tehokkaammin lopettamalla ruokinta kuin ampumalla 7 kpl sikoja nopeasti kasvavasta 3150 yksilön kannasta. Ja eikös kasvavan kannan aikana yleensä laskennat mene alakanttiin eli luultavasti sikoja on todellisuudessa paljon enemmän. Miten edes vaikeasti metsästettävää lajia voi luotettavasti laskea ja onko siihen haluakaan, kun motivaatiota kannan kasvattamiseen tulevaisuuden riistalajina löytyy huomattavasti enemmän?

Jospa sanoisin, että teen pihalleni avokompostin, jotta voisin houkutella seudun rotat muutamana viikonloppuna loukutettavaksi, kuulostaisiko se talviruokkijoiden mielestä järkevältä tavalta torjua rottaongelmaa? Ei kuulosta, johan kunnan järjestyssäännöt sen kieltää ja syystäkin.

Mottimasan tapauksessa erona on se, että jänis ja kanalinnut löytävät ruokaa suomalaisesta luonnosta talvella itsekin. Villisika ja valkohäntäpeura ovat vaikeuksissa ilman ruokintaa.

Kalle Kehveli tuskin on valmis lopettamaan Suomesta auto- ja telakkateollisuutta, joten ellei tästä löydy syytä tarkastella uusiksi mielipidettään villisikoihin, on ainakin syytä olla edes itselleen rehellinen ja määritellä uusiksi perustelut.