Lupiiniviljelyksiä meikäläisellä pellossa,josta ensin mullat kuorittiin ja taimet sitten istutin.Nyt kolmasosa alasta lupiinikukkapeltoa,nopeasti muutamassa vuodessa valtasi itselleen kasvutilaa,mutta eiköhän kuuset aikanaan kurissa pitänee.Kyllä jättipalsamikin uudistusalalle asutuksen luonna tuppaa tunkea ja taimia sokaista,ei siinä kitkutalkoot paljoa auta.

Noissa vieraslajeissakin on harmittomia ja harmillisia, hyödyttömiä ja hyödyllisiä.
Lupiinin laskisin sekä harmittomaksi että jopa hyödylliseksi. Kyllä minä ainakin mieluummin katselen lupiineja tienvarressa kuin joulavehnän nokkosen ja horsman yhdistelmää. Eiköhän ne nokkonen ja Juolavehnäkin ole vieraslajeja.

Jotain jättibalsamia ja muita allergisoivia kasveja voi tietenkin vähän nyhtääkkin jos nyt joku haluaa.
En vain näe mitään syytä pelkän vieraslajinimikkeen varjolla yrittää jotain kasvia hävittää. Kyllä hävittämis kampanjaan pitää olla jokin muukin syy.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Nättihän se lupiini on ja hyvin joutaa maiseman koristeeksi siinä kuin horsmakin. Näyttää olevan jonkinlainen pioneerikasvi ja viihtyy paikoissa, joita on pengottu.

Sehän on yleistynyt aikalailla ja taitaa juolavehnällekin pärjätä. Sitä kuitenkin ihmettelen, että enpä ole tuota metsässä tavannut. Tietysti se on niinkin, että metsätiellä tulee kytättyä ennemmän kuoppia kuin tien laitoja.

Aikalailla ”uutuushan” se on, mutta luulisi tuon edes metsäteiden varteen jo kotiutuneen. Olisikohan niin, että sen alkuunlähtö ja leviäminen on niin hidas, että se ei esim. hakkuuaukealla ehdi kunnolla aloittaa.

Uteliaisuuttani vein kerran etelästä siemeniä koillismaalle ja heittelin metsän reunaan. Eipä ole niillä paikoilla lupiinia näkynyt, mutta parin sadan metrin päähän ilmestyi pari vaivaista lupiinin lehteä juolavehnän joukkoon. Kesti pari vuotta ja sieltä nousi myös kukkavarsi ja seuraavana vuonna kaksi. Että hidasta ja salattua on alkuun lähtö.

Samanlaisia ”hikisiä tätejä” on tullut nähtyä kuin Puun takunen. Ja sen verran on sydänvikaakin etten ole jutulle (ja töihin) pysähtynyt. Edellä esittämääni kasvustojen hyötykäyttöä pitäisi kehittää sillä ”rojurinteitä” tuntuu syntyvän yhä enemmän.
Kaukoämpökeskus (öljyä ja maakaasua) joka pitää minutkin lämpöisenä on rakennettu vanhan tien viereen. Tien nimi käytössä olevalta osalta on Takatanhuantie. Ennen uusia teitä tie oli kovassa käytössä vuosisatoja. Lämpökeskuksen tienoilla on syötetty hevosia ja heinien mukana on tullut kasvien siemeniä hyvinkin kaukaa.

Halusin tietää yhden kasvin nimen ja muutakin tietoa siitä kun se on jo kolmimetrinen ja vasta aloittelee kukintaa. Koko ikänsä puutarha ja viheryritystä pyörittänyt kaveri kertoi sen nimeksi Mongolian tatar. Venäjän vallan aikaan sen siemeniä oli tullut rehujen mukana. Ja monet hevosmiehistä oli ollut mongolien näköisiä. Siitä nimi. Oikeastaan se on Hörtsätatar eli isotataren ja japanin tatarin risteytys..

Tatar kasvaa ja lisääntyy juuriensa avulla eikä tee siemeniä kai koskaan vaikka kukkii. Ainakaan siementaimia ei ole näkynyt. Mutta sillä paikalla mihin se on iskeytynyt ei muilla kasveilla ole kasvulle mahdollisuuksia. Kasvimassaa kasvukaudessa pinta-alaa kohti kertyy varmasti enemmän kuin muilla kasveilla. Olisi varmaan hyvä energiakasvi mutta tuskin kannattaa kokeilla. Ainakaan pellossa sillä juuret tuhoisi salaojitukset.