Tuskin täällä viherpiiperoitten kohinat paljon muistuu muutaman vuosikymmenen päästä. Uskon että monia paljon pahempia mullistuksia tulee ihmiskunnan ongelmakenttään aivan riittämiin. Luonto vain on alkanut elämöimään monin tavoin levottomasti joka tietää ihmisen elämiselle ongelmia. Syitä ei ole ilmastossa eikä ihmisessä vaan jaksossa joka tulee olemaan erittäin luonnonkatastrofaalipitoinen. Emme ymmärrä statosfäärimme toiminnasta juuri mitään ja sitä kautta kaikki tulee aina pyytämättä ja yllätäen.
Jos ennustettaisiin Suomeen kolmen asteen keskilämpötilan laskua, tilanne olisi erittäin huolestuttava. Pieni lämpeneminen ei haittaa, jos tammikuun keskilämpötila nousee miinus kymmenestä miinus neljään, tuskin siitä mitään katastrofia seuraa. Kyllä keski-Eurooppa selviää hyvin nykyisten lämpötilojen kanssa, eikä Suomessa niihin tasoihin päästä koskaan, ei auringonsäteilyvoima riitä. Ne alkaa olla päivät ja yöt aika viilentuntuisisia jo tähän aikaan vuodesta, jos tuuli kääntyy pohjoiseen.
Samaa mieltä olen. Onko se nyt niin kauhea asia, jos talvet ovat lyhyenpiä, eikä rakennusten lämmittämiseen kulu niin paljon energiaa kuin ennen, eikä lumen kanssa tarvitse pelata yli puoli vuotta vuodessa? Jos hiihtää haluaa, lunta löytyy kyllä edelleen pohjoisemmasta. Yksikään golfari ei ole valittanut, kun saattaa päästä vielä marras-joulukuussakin pelaamaan. Metsien kanssakaan ei tule kovin suuria ongelmia, jos ne vain pidetään hyvässä kasvukunnossa, eikä lasketa niitä liian vanhoiksi. Uudistaessa huomiodaan sopivat ja vähän monipuolisemmat puulajit. Se asia ei minun kallooni uppoa millään, miksi suojelijat haluavat Suomen metsien vanhenevan, sillä sehän niitä metsätuhoja juuri lisää, ja josta ollaan aina niin hirveästi huolissaan? Onko niin, että ilmastonmuutoksen varjolla koko kansaa yritetään kusta silmään?
Ilmaston lämpeneminen pitkällä aikavälillä ei ole kenenkään ennustettavissa kovin tarkkaan. Enemmän ilmastoon vaikuttaa ainakin täällä pohjoisessa Golf-virran muutokset kuin esim. CO2 tason vaihtelut.
Co2 :han onkin hyödyllinen kasvukaasu jonka lisääntyminen lisää myös kasvua ja samalla Co2;n kiertoa. Esim. ojitettujen turvemaiden maaperän CO2-päästöt on suurella vaihteluvälillä n. 0 – 12 yksikköä ja puun kasvu niillä vastaavasti on n. 16 yksikköä. Jos puun kasvua saadaan lisättyä mm. Co2-tason nuosun ja tuhkakalannoituksen avulla esim. 25 %, niin maaperäpäästöt tulee jo sillä kuitattua suurimmaksi osaksi. Vaatisi useimmiten tietysti muutakin mh:a turvemailla jotta kasvun lisääminen olisi mahdollista kestävästi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.