Tuohan se Rane ensimmäinen ajatus on itelläkin ollut. Se käytön opastuskin olisi tuiki tärkeä asia. Uskon sieltä kaikkein järkevämmän kuntoisen koneen saavani ja jopa ehkä muutaman sadan tunnin takuullakin. Tämä ei aivan ole tämän päivän asia mutta sanotaan että vakaa kahden vuoden sisään kehitysskenaario. Tässä vain on palikat nyt senverran otollisessa asennossa tuohon. Pitää muistaa että alle kymmenen vuotta sitten olin jo ilmoittautunut Kullaan Metsäopiston isäntälinjan motokurssiin mutta kun poika-per. sai päähänsä ruveta juuri sinä syksynä pirtin rakentamiseen. Se kun vielä sattui olemaan minun aihioni ja tonttimetsäni. Ja kun tyttöystävän isäkin alkoi ei minullakaan ollut muuta kuin sama harraste siitä pari vuotta eteenpäin. Ja rahoittajan rooli vielä kaikenlisäksi.

Saa nähdä milloin tulee aika ketjulle, moton korjauksia. Hyvää taasen on se, ettei veroja suuremmin tarvitse maksaa, kun  remontti ja käyttökululaskuja saattaa tulla yhtä paljon, kuin puilla tienlaidassa saa.

Varmaa Jesulta vähän vedätystä, mutta: Jesu jo kuuskymppinen, kohta eläke juoksee. Poika ei kiinostunut metsistä. Tietyllälailla metsä harrastus, eli pysyy leivässä muutenkin loppuikänsä. Eikä pysty metsiään mukaansa ottamaan. Olisihan se aikamoinen loppuhuipennus ”uralle” oma moto. Perillisiä vit–as, mutta ajelkoon sillä Jessen ostamalla moottoriveneellä. Mitä näitä perintörahoja seuraavalle sukupolvelle säästämään jos ei kiinosta.

Varhennettu eläke onkin ihan hyvä vaihtoehto noilla vuosilla varsinkin jos työpaikka menee alta…

Saa sen perustulon ja voi vaikka puuhastella metsässä…

Viime aikojen metsä-uutisointia seuratessa olen tullut entistäkin vakuuttuneemmmaksi turvemaitteni aavistushakkuiden  järkevyydestä. Metsäasiat ovat valtakunnan tasolla nyt hallitsettomasa tilassa. Vastaavaa ei olla Suomessa aikaisemmin koettu.