Tähti Pohjanmies on juuri väitellyt tohtoriksi.Väitöksen aihe ei ole uusi tai ainutlaatuinen .https://twitter.com/uniofjyvaskyla/status/960456440631693313

Pointti näyttää olevan että tätä tutkimusta voidaan käyttää tukena kun ryhdytään vaatimaan hakkuille ja metsänhoitotoimenpiteille lisää byrokratiaa ja luvanvaraisuutta.

https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2018/01/tapahtuma-2018-01-11-08-45-08-166465

Rane2: ”Luontojärjestöjen mielipiteiden muokkaus on yhä ovelampaa ja hienovaraisempaa.”

Kyllä. Yliopistot on valjastettu tätä tarkoitusta varten. Esimerkiksi Annukka Valkeapää, jolla on myös taustaa luontojärjestöaktiivina, teki väitöskirjan aiheesta ”Suomen metsät ja metsäpolitiikka – Kansalaisten näkemyksiä” (2009). Kysely tehtiin vanhan lain aikana ja siten ne ei ihan suoraan toimi nykyaikana.

Kun vastauksiin saatiin tulos, jonka mukaan 69% vastanneista vastustaa avohakkuita, tämä uutisoitiin laajasti ja sitä käytetään myös avohakkuukiellon perustelemiseen. Mutta, samassa tutkimuksessa suunnilleen saman suuruinen osa vastaajista oli sitä mieltä, että metsien käyttö hoidetaan Suomessa hyvin, samoin suojelu. Saman suuruinen joukko oli tyytyväisiä suomalaiseen metsäasioiden hoitoon. Lisäksi ojituksen ja lannoituksen hyväksyi saman suuruinen joukko. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että laki säätää, minkä ikäisen metsän voi aikaisintaan hakata. Avohakkuiden vastustajien suuruinen joukko kuitenkin hyväksyi sen, että metsälain mukaan pääsääntöisesti metsikön puut pitää kasvattaa saman ikäisinä tai että metsiin liittyvät lait ja säädökset palvelevat kansalaisten hyvinvointia ja varmistavat luonnon monimuotoisuuden säilymisen. Sen sijaan hakkuiden estämisen luontokohteiden säilyttämiseksi hyväksyi vajaa puolet.

Kansa ei kykene kyseenalaistamaan voimakkaasti uutisoitua avohakkuun vastustusta, onhan tulos yliopistotason tutkimuksesta peräisin, vaikka näiden esimerkkien perusteella lapsikin huomaa tuloksiin sisältyvän pahan ristiriidan. Tätä ei kuitenkaan tutkimusten johtopäätöksissä ole tarkasteltu. Siksi tämä on mielestäni koko yliopistomaailmalle suureksi häpeäksi. Kiinnostusta kyllä riittää johonkin Huhtasaaren plagiointiin, muttei aivan perustavaa laatua oleviin asiavirheisiin. Lieneekö koko järjestelmä niin korruptoitunut, että tutkimustyössä sopiva tulos menee muiden asioiden edelle.

Tähti Pohjanmiehen tuloksissa on toisenlainen ongelma. Ei siihen tarvita korkeakoulututkintoa, että voi sanoa metsätalouden kuormittavan ympäristöarvoja. Ongelma on laajempi eli miten tuotanto voidaan järjestää. Metsätaloudelle vaihtoehtona on uusiutumattomien raaka-aineiden käyttö. Tuskin metsätalouden ongelmista huolestuneet sitä kuitenkaan hyväksyvät eli pelataan nollapeliä, jossa mitään ei saa tehdä.

Kiinnostava maininta oli se, että hakkuista pitäytyminen nostaa luontoarvojen tasoa nopeasti. Tämä ilmiö siis tapahtuu puupelloiksi kutsutuissa kohteissa.

AJ:n linkittämä MT:n juttu ”Keskustelu hakkuutavoista tarvitsee tasonnostoa” oli sikäli ok, että nostoa tosiaan tarvitaan. Riman alitus oli silti se, että kirjoittajien esimerkeissä ongelmat johtuivat pääosin tasarakenteisen metsätalouden vaikutusten vähättelyn osalta.

Edelleen kaipaan sitä, että suojelijat ja metsätalouden edustajat listaisivat ne ongelmat, joissa intressi on yhteinen ja lähtisivät ajamaan parannusta niihin. Tavoitteiden saavuttamisen jälkeen olisi parempi tilanne miettiä asioita eteenpäin ja jos tarpeen, aloittaa tämä sisällisota. Näin siksi, että luontojärjestöjen yksipuoliset menetelmät eivät ole ainoita asioita, joilla kehitystä voidaan saada aikaan.

Tämä todennäköisesti ei kuitenkaan onnistu, koska luontojärjestöjen kantava ideologia perustuu ihan johonkin muuhun kuin tällaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ellei sitten MTK ole yhtä korruptoitunut, istuuhan se kahdella jakkaralla.

Avohakkuiden vastustamisessa luontoon vetoaminen on tekosyy. Avohakkuita vastustetaan, koska niissä maisema muuttuu. Samasta syystä esim. Islannissa vastustetaan metsittämistä. Kysymys on nyky-konservatismista.

Luonnonsuojelun ja metsänkasvatuksen ”yhteinen itressi” voisi olla luontoarvojen säilyttäminen tärkeänä osana metsänhoidossa. Keinoista ei vain taida olla yksimielisyyttä olemassa. Jos esim. hakkuita eikä hoitotöitä ei tehdä, ei luontoarvot siitä oikein parane. Pusikoituvat taimikot ei ole monimuotoisuuden lisäämistä eikä luonnonsuojeluakaan. Liian tiheissä pusikoissa ei viihdy kanalinnutkaan. Jäniksiä ja myyriä ne voi tuoda lisää.

Lahopuustoa on jätetty entistä enemmän metsiin. Sitä pitäisi kuulemma jättää vielä paljon enemmän ja myös muuta puuta hakkaamatta. Liiallinen suojelu voi kääntyä itseään vastaankin jos lahoa tulee niin paljon, että metsän kasvaminen pysähtyy. Se saattaa tapahtua jos esim. kirjanpainajat valtaa kasvavat kuusikot tai tyvilaho valtaa jk:n metsän. Miten käy hiilinielujen ?

Yhteinen intressi on sekä luontoarvot, että uusiutuvan kotimaisen raaka-aineen käytön osuuden kasvu. Harvassa ovat ne, jotka näitä tavoitteita vastustavat. Luontoarvot paranee sekametsien ja koivikoiden osuuden lisäämisellä. Ne myös tukevat puuston kasvun kiihdyttämistä, jota tarvitaan hakkuumahdollisuuksien lisäämiseen. Tällöin on varaa suojella nykyistä enemmän metsiä. Talousmetsien hoitamattomuus ei kuulu keinovalikoimiin.

Lahopuuston määrää on varaa lisätä, kunhan se tehdään hallitusti. Tällöin hiilinielu, kirjanpainaja tai juurikääpä eivät muodostu ongelmaksi toisin kuin nykyään, kun sairasta maaperää ei voi tervehdyttää ja sairas kuvio on altis kirjanpainajien hyökkäykselle.

Mikä estää metsätalouden harjoittajia ja luontoväkeä yhdessä tavoittelemasta näitä asioita? Vastaan itse: Mtk:n eturistiriidat metsästäjien kanssa ja luontoväen eturistiriidat kettutyttöjen ja muun ulkopuolisen ohjauksen kanssa. Siinä jää suomalainen luonto ja kestävä taloudellinen toiminta näiden tomppelien jalkoihin. Sääli.