Vihreiden metsäpolitiikka

Palautetaan ketju raiteilleen tällä kommentilla. Laitan linkkejä erilliseen kommenttiin.

Tapio Rantalan kommentti edellisen hallituksen ympäristöministerin Krista Mikkosen Facebook-sivuilla hänen vaatimuksiinsa hakkuiden vähentämisestä ja tutkijoiden isommasta panoksesta vihreän puolueen vaatimaan politiikkaan:

”Ratkaisuja metsien käytön ongelmiin löydetään varmaa lähinnä tutkimuslaitoksissa, yliopistoilla, neuvontaorganisaatioissa ja alan yrityksissä, joissa työskentelee ihmisiä, joilla on alalle koulutus ja työkokemusta. Politiikassakin on meillä harmittavan vähän ihmisiä, joilla olisi koulutuksen ja ehkä maailmankuvankin puolesta edellytykset tarkastella kokonaisvaltaisemmin metsäkysymyksiä. Keskustelupalstat ovat ihmisille kyllä tärkeitä kanavia purkaa mieltään, mutta ei niillä juurikaan toteuttamiskelpoisia innovaatioita tai strategiota synny – päin vastoin ihmiset ovat useimmiten liikkeellä hyvin kapeasta näkökulmasta ymmärtämättä isompia kokonaisuuksia ja monesti myös aivan väärillä tiedoilla ja tarinoiden vietävinä (olen itse tutkinut metsäkeskustelua pitkään).

Vihreän puolueen kohdalla ihmettelen teidän koko tilannekuvan muodostamista, se tapahtuu mielestäni liian kapealta ja dogmaattiselta pohjalta, jota ei uskalleta tarkastella kriittisesti, mikä olisi ajattelun kehittämisen välttämätön edellytys. Esim. tutkimassani eduskuntakeskustelussa avohakkuiden kieltoaloitteesta 2019-2021 vihreiden edustajien puheenvuoroissa kieltäydyttiin hyväksymästä hyvin tunnettuja tosiasioita mm. jatkuvan kasvatuksen keskeisistä ongelmista ja seurauksista, vaikka edustajatoverinne ja valiokunnassa kuullut parhaat asiantuntijat niitä moneen kertaan toivat esille. Sen osalta keskustelun analyysi on ollut piinallista, vaikka onneksi valiokuntatyöskentely kuitenkin onnistui tuottamaan ihan järkevän, tosiasioihin perustuva lopputuloksen. JK ei kuitenkaan jatkossakaan ole se yksi ainoa oikea malli, jolla saadaan samaan aikaa kaikki hyvä yhdellä kaavalla, vaan metsissä tarvitaan tapauskohtaisesti kymmeniä erilaisia toimintamalleja, joista monesta on jo paljon tietoa ja kokemustakin.

Lisäksi vihreiden ajattelussa on erittäin vaikea käsittää, että keskeisimmissäkään vaatimuksissa ei oteta monesti lainkaan huomioon laajempia seurauksia, puhumattakaan seurausten seurauksista – esimerkkinä tuo aloituksen vaatimuksesi hakkuiden vähentämisestä ilmastoperusteilla johtaisi vain hakkuuvuotoon lähinnä Amerikan mantereelle (ks. oheinen prof. Maarit Kallion tutkimus, joka pitäisi olla kaikkien päättäjien tiedossa).

Olen ajoittain pyrkinyt jakamaan uutta tutkimustietoa ja ihan metsätilastojen perusasioita vihreille päättäjille (esim. Harjanne, Niinistö, Hassi) tätä vastaavissa keskusteluissa vuosien varrella, mutta ihan perusjuttujenkin omaksuminen osalta tulos on ollut huono – tosiasioista hyväksytään vain omaa agendaa ja valmista maailmankuvaa tukevat – ja kun lisäksi peruspyrkimys on usein ollut toimia aktiivisesti metsäalan vahingoittamiseksi, niin ei se kauheasti motivoi. Lisäksi tuollaiset jatkuvat heitot skandaalilehdistön paisuttelemasta ”raakkutapauksesta” (joka oli vain yksi inhimillinen erehdys ja huolimattomuus yli 100 000 vuotuisen hakkuun joukossa ja aika nopeasti korjattukin) näyttäytyy meille kokonaisuudesta tietäville vain halpana populismina, joilla voi taas kerran luodaan negatiivista mielikuvaa alalla työskentelevistä kymmenistä tuhansista ihmisistä.

Kaikkiaan vihreiden jyrkän alarmismin sävyttämä tilannekuva ei vastaa mielestäni tieteen antamaa kuvaa – meillä on kyllä paljon erilaisia ongelmia, mutta ei ole tulossa rysäyksellä suurta katastrofia ainakaan monimuotoisuuden takia. Ongelmiin ei ole myöskään yhtä jokaiseen erilliseen tilanteeseen sopivaa kaavamaista ratkaisua (kuten kaikkien vanhojen metsien suojelu tai jatkuva kasvatus). Osa ongelmista ei ole vielä edes noussut keskusteluun ja osa niistä on hahmotettu vähintäänkin puutteellisesti – meille on esim. rantautunut ja vakiintunutkin tällä vuosituhannella pelkästään hyönteisten osalta ainakin 1000, ehkä paljonkin enemmänkin uusia lajeja, joiden vaikutukset meidän luontoon ovat vielä melko täysi arvoitus. Esim. uhanalaisuuden kohdalla huomio keskittyy vihreillä vain isopuustoisiin vanhoihin metsiin, vaikka noin 70 % tunnetuista uhanalaisista lajeista elää ihan muilla alueilla. Lisäksi metsien uhanalaista elää noin 45 % lehdoissa, jotka ovat vain pari prosenttia pinta-alasta, ja useampi prosentti suhteellisien suppeilla harjualueilla, on kyllä hämmästyttävää, että suojeluvaatimukset kohdistuvat ihan muille, hyvin laajoille alueille, joissa niistä on vähäisempää suojeluhyötyä ja olennaisesti enemmän haittaa elinkeinoille ja maaseutupaikkakuntien työllisyydelle. Vastuullinen poliitikko ottaa mielestäni huomioon muutkin täällä elävät ihmiset kuin vain oman ydinäänestäjäkuntansa.”

Koko keskustelu Krista Mikkosen Facebook-sivuilla:

http://www.facebook.com/mikkonenkrista/posts/pfbid024JWF5U9eMcwALFHugpbdHyH94oNghHx4Kw81kgGUhVJJaD2cvbVBE4ij7NgSb8sal

Suuri öljyntuottaja on myös Kanada jolle Trump uhkasi laittaa tullit. Se nostaisi öljyn hintaa USA:lle joten voi jäädä uhkaukseksi. Politiikka on saman tyyppistä kuin Putinilla ja Xi:llä. Monenkeskisestä yhteistyöstä on ehkä siirrytty enemmän kansallisen itsekkyyden aikaan.

Mutta tässä mentiin aiheesta sivuun, piti keskustella vihreistä. Varsin naseva analyysi Rantalalla ja tilannekuva on itselläni samantyyppinen. Vihreillä on painotus metsäpolitiikassa enemmän ekologisella puolella, mutta osin mielikuviin perustuen? Politiikan vankka pohja tulee oikeasta tilannekuvasta, johon lisätään arvot ja tavoitteet. Ei niin että muokataan ja valitaan tosiasioista mieleiset ideologian mukaan.